On kuulemma kesä

Kesää ruvettiin tekemään jo talvella, kun piti käydä sovittamassa kaikenlaisia kaksipyöräisiä ihan pääkaupungissa. Siellä oli vaimonkin ihan hyvä istahdella monenlaisten vekottimien selkään. HD-mies jotain yritti naureskella siinä pyörän koosta, mutta vaimon mielestä pääasia on, että kykenee helposti jalkansa yli satulan toimittamaan. Joten lähinnä tuollaisia viragonkokoisia vaimo silmäili.

Kyllä se HD-mieskin istahti sellaisen sopivankokoisen mopon päälle. Aika tyylikäs.

Sanovat, että maaliskuu maata näyttää. Sen verran se näyttikin, että jo ennen palmusunnuntaita piti käydä omia mopoja tervehtimässä Kanarissa. Siellä olivat rapsuteltavana. Piti salaa kuvakin napsaista, vaikka hiukan hävettikin, koska oli asiallisiakin ihmisiä samassa tilassa. Ties vaikka olisivat naureskelleet, jos olisivat nähneet ja kuulleet, kun tuli juteltua näille.

HD-mies ehti niitä (siis mopoja, ei niitä asiallisia ihmisiä) ulkotiloihinkin sillä keikalla jo pyydellä, oli tarkoitus kotiin saatella seuraavana päivänä, ellei nyt ihan mahdottomasti lunta tule. Sitä lunta sitten tuli heti sitten sen verran mahdottomasti, että HD-mies joutui puheensa perumaan. Suunnitelman täytäntöönpanoa lykättiin.

Tänään tuolla rintamalla tapahtui jälleen. Puhelu talvipesään paljasti, kyllä vaimo kuuli ja ymmärsi, vaikka flunssassa onkin. Huomenna mopojen on aika jälleen herätä talviunilta. Vaimo ei asialle vielä varauksetta lämpene paristakaan syystä: 1) Ilma ei ole suostunut kovin lämpenemään, ei siis vaimokaan (vaimo lienee vaihtolämpöinen). 2) Viimeiset parisataa metriä tuota kotitietä oli ainakin eilen vielä enimmäkseen sohjonsekaista jäätä. Mopo ei vaimon mielestä varsinaisesti sovi yhteen moisen elementin kanssa. 3) Vaimon ajohousut eivät mahdu kunnolla kiinni, eikä Viragoa niin takakenossa ajeta, mitä vaimon vaatetus vaatisi. Ilmeisesti ajopuvun talvisäilytystila on ollut jossain määrin sopimaton. Muita syitähän ei toki ole.

Odotellaan...