sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Turnajaiset

Sen verran myöhään tuli eilen valvottua, että tuli myöskin myöhään nukuttua, joten aamu oli jo vetelemässä viimeisiään, kun vaimokin jalkeille pääsi. HD-mies toki oli jo reippaana ollut kahvin- ja puuronkeitossa. Hyvä niin!

Lauantaipäivä, mitähän sitä tekisi? Kangasniemellä Maitolaituri? Hmmm - lastenjuttuja ja tanssit, ei nyt. Maalaismuhinat K-kaupan pihassa Hankasalmella? Hurraa, luultavasti kuitenkin metrilakua ja pölypusseja, niinkuin joka ikisillä Hankasalmi-markkinoilla. Voihan toki olla, että juuri tämä sessio olisi ollut se 'erilainen', mutta.... Hollolan keskiaikapäivät? Missä on Hollola ...Google Maps auttaa aina... sataakohan siellä tänään...Accuweather...ehkä sataa ja on kylmäkin. Koska juuri tuossa vaihtoehdossa vaikutti olevan kaikkein vähiten järkeä, se piti sitten valita.

Pyörän päälle ja matkaan kohta puolenpäivän jälkeen. Hartolaan asti seurailimme normireittejä, koska oli tarkoitus ensisijaisesti ehtiä poikkeamaan sekä markkinoilla, syömään jotain ja päästä sitten katsomaan myös turnajaisia klo 17, mutta sieltä piti poiketa Sysmän suuntaan. Pulkkilanharju on sen verran mukavaa katseltavaa, että sen kautta kannattaa ajaa, jos on jonnekin menossa. Ja jos siellä päin kerran ajelee, voi aivan hyvin pysähtyä kahville Päijänteen kansallispuistoon paikkaan, josta saa erinomaisen hyviä ja tuoreita pullia ja munkkeja. Tosin kahvi oli ehkä hiukan painunut, eikä paikassa käy pankkikortti, mutta periaatteesta oli kivempi pysähtyä pikkupaikkaan, eikä siihen sillan vieressä olevaan suurempaan, joka näyttää rosvoavan kaikki kulkijat.


 Ilmeestä päätellen HD-mies ilmeisesti yllättyi dokumentointivälineen esilleotosta.


Pulkkilanharjun jälkeen Asikkalan kk:n kohdalta käännyimme oikealle päästäksemme päämääräämme Hollolaan jotain muuta kautta kuin Lahden läpi. Pian kirkon jälkeen tie muuttui hiekkatieksi ja taas vaimoa tutisutti. Oli nimismies ottanut juuri uuden permanentin, eikä tientekijä ollut suotta mutkia ja mäkiä yrittänyt poistaa. Eipä tuota nyt onneksi järin montaa kilometriä kestänyt ja sitten tulimmekin ison tien risteykseen. Meidän karttamme vuodelta miekka ja kirves olisi halunnut meidän jatkavan suoraan yli, mutta koska meillä ei ole metsämopoa, oli kannattavampi ajatus uhrata muutama hetki suunnanvalinnalle. Oikealla näkyi kyllä seuraava risteys,  mutta ennen kuin turisti ehti tehdä varsinaisen päätöksen, joku hämäläinen saapui viereiselle kaistalle ja alkoi käyttäytyä varsin epäsuomalaiseen tapaan: pysäytti autonsa, väänsi ikkunansa auki ja  KYSYI turistilta siinä kesken kaiken, että mihinkä turisti mielii. "Hollolaan." "Kumpaakohan kautta?" "Hmmm...no..." ...ja viittilöintiä näkyvillä olevaan risteykseen. Epäsuomalaishämäläinen autoilija nyökkäsi rohkaisevasti, ja sinne turisti sitten suuntasikin.

Oiva valinta - HD-mies huokailee vieläkin onnen huokauksia tien 371 ja varsinkin tien 3713 vuoksi.  Vaimo arvelee, että vaikka koko Hollolaa ei olisi ikinä löytynytkään, päivä olisi silti ollut täydellinen.

Mutta kyllä se Hollola löytyi. Tien varresta puutuivat ne perinteiset suomalaiset pissipaikat, joten turisti alkoi tähyillä moista piakkoin Hollolaan parkkeeraamisen jälkeen. Ensimmäinen paikallisnavetta kätki sisäänsä taidenäyttelyn (seinällä mm. Ismo Pyykköä) ja nurjamielisen oloisen vaikenevan taiteilijan, jonka puolesta puhetta johti siihen hommaan armoitettu taidenäyttelytätönen. Vessaa ko. galleriassa ei ollut.

Viereinen rakennus oli Kunnantupa. Siellä oli vessakin, tosin 'virallisesti' tarkoitettu Kunnantuvan asiakkaille (vaimo tosin luki jotta 'asukkaille', ja kuuliaisena jätti tuolla ensimmäisellä käyntikerralla kyseiseen vesiklosettilaitokseen tutustumatta, koska kutsumus ei ollut suuri). Koska HD-mies ja vaimonsa kaikin keinoin ainakin yrittävät näytellä ohjeistuksia tiettyyn rajaan saakka kunnioittavia kansalaisia, vaimo lähti hortoilemaan peremmälle Kunnantuvan tiloihin sillä aikaa, kun HD-mies hakeutui yksityisempään tilaan. Onnistuneesti vaimo siellä asiakasta jo näyttelikin ostamatta silti yhtään mitään, uuninkuvetta taputteli ja seiniä pällisteli, kun HD-mies yhytti emäntänsä. Ja siinä samassa Kunnantalon virallinen keskiaikatäti pongasi turistit. Oli ihan pakko tähtäillä  kohti, vaikkei kännykkäkamera sisätiloissa juuri elossa ole, oli HD-mies sen verran nöyrän näköinen, kuunnellessaan keskiaikatätiä.


Siinä tuli tietoon monenmoisia asioita usean minuutin esitelmän aikana: Kunnantuvan puolelta on seurattu, paljonko väkeä vastapäisessä kirkossa käy, täällä on kunnanvaltuusto nuijinut tärkeitä päätöksiä ja onpa muuan rippikoulupoika kerran jopa särkenyt hyllyllä nököttävän Snellmanin rintakuvatuksen. "Sellaisia ne rippikoulupojat ovat", kertoi keskiaikatäti. Talon katon jyrkkyys oli samaan kulmaan pykätty kuin vastapäisen kirkonkin ja paanukattokin oli laitettu. Tämä etevä täti oli kaiken lisäksi ihan itse löytänyt jostain lehdestä alkuperäisten uunien piirrokset ja niinpä oli sitten entisöintivaiheessa purettu edelliset uunit (jotka eivät olleet siis Sen Ensimmäisen Arkkitehdin suunnitelman mukaisia, vaan rahanpuutteessa yksinkertaisemmin rakennettuja). Nämä nyt sitten ovat (kiitos tämän tätin) oikean malliset, vaan eivät vieläkään aivan oikeat, koska (jälleen rahanpuutteesta johtuen) eivät kunnanisät suostuneet vuolukiviuunien tekoon, vaikka alkuperäpiirustelija oli niin tarkoittanut silloin joskus.

Viimein turisti onnistui hakeutumaan turvaan ulkotiloihin. Hieno oli kirkko tässä kylässä.


Sisältäkin ihan näkemisen arvoinen.


Tässä HD-mies kuvaa...


...tätä kuvaa. Eikö olekin mielenkiintoista! Mielenkiintoista oli se, että nämä haudat ovat oikeasti kirkkomaalla, siinä ihan oven vieressä tavallisten ihmisten lepopaikkoja, eikä mitään silmäätekeviä. Vaikka mistäpä minä sitä teidän.



Markkina-alueelle sitten maksoi 7 € sisään, sillä sai punertavanruskean leiman tai siis jonkinmoisen tahran käteen ja sai vapaasti kuulemma mennä ja tulla. Taisi toimia, koska missään vaiheessa meitä ei pidätetty.

Tällaisia hemmoja alueella haahuili, ...


... asiantuntemustaan esitteli ja tuotoksiaan kaupusteli.



Turisti tahtoi orastavasta nälkiintymisestä viimein eroon ja poikkesi ruokintatelttaan.


HD-mies totesi kotona, että jos samanlaisen annoksen olisi saanut eteen jossain etäreissun päällä tarjoiltuna oikeasti yrmeän ämmän voimin ja samaan hintaan, turisti oli ollut kiukkuinen, mutta koska täällä nämä ihmiset näyttivät pitävän työstään, ruoka oli juuri teemaan sopivaa keskiaikamurkinaa ja makkara varsin maistuvaa, turistikin oli tyytyväinen.



Mainitun kievarin taustalta löytyy Korkea Tammi. Korkean Tammen omat sivut tässä.

Ja sitten päästiin asiaan. Jos tämä juttu olisi kouluaine, olisi kai ainakin joku ope jo pillastunut, koska otsikko ei oikein kohtaa tekstin kanssa. Sattuuhan sitä. On vain aivan turha kirjoittaa otsikkoon liittyvistä asioista, ennen kuin ne tapahtuvat. Turnajaiset alkoivat vasta klo 17 eikä niistä voi kirjoittaa ennen aikojaan! Alla viimein muutamia kuvia ja tietenkin toteuttajaporukan kotivuille linkki tässä. Rohan talli osasi hommansa!

Tarina ei kerro, onko kuvassa näkyvä entinen henkilö ehkä ollut tyytymätön viimevuotisten markkinoiden tarjontaan. Kovin kuihtuneelta  kuitenkin näytti.


Tässä ritari Sir Valletta (ehdottoman aito ranskalainen...) ei näpyttele kännykkää, vaikka asento onkin oikea moiseen puuhaan. Keskiajalla kännyköitä ei vielä ollut, nähkääs.


Oli joukossa yksi Ladykin. Kyllä se joskus oppii olemaan yhtä taitava kuin nuo Siritkin.



Eivät nämä pollet tulta pelänneet, vaikka yhdellä vähän koivet taisivat pudotuksen myötä mustuakin.


Tässä Sir Valletta vielä kuvittelee päihittävänsä venäläis-lätti-baltikun-jonkun Sir Nikolai 'Zorni' Jotainin, vaan toisinpa käy.



Lopuksi vielä juutuupia näkösälle. Kaiken kaikkiaan - kyllä kannatti käydä.

Turnajaiset by Rohan Tallit Hollolassa 2010-07-24

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Käytäiskö pienellä ajelulla?

No mikä ettei, saapa ainakin ajatukset hetkeksi irti kaikesta muusta. Siis ajelua levon kannalta tiedossa. HD-miehen kanssa pari silmäystä karttaan loimme ennen kotipihasta lähtöä, mutta eivät olleet menneet uusia teitä näille seuduille piirtelemään. Tankin kautta siis eteenpäin. Tarkoitus oli poiketa Kalliolahden laavua katsastamassa, koska Rantsin kunkku ja Rouva olivat sitä kehuneet, mutta  muistihäiriöinen HD-pariskunta ei muistanut muuta, kuin Armisvedentielle, eikä siitä sitten mitään löytänyt. Siispä Vanajamyllyntien kautta takaisin ysille. Uimaan jonain toisen kertana ja nyt lähitienoon kahvipaikalle jatkoa miettimään.

Kauniit maisemat jaksavat viehättää, mutta koska kotimaaturismissakin on näköjään hakeuduttava ehdoin tahdoin virvokkeita nauttimaan paikkaan, jossa on portaita, eikä HD-mies kantanut kameraansa portaiden yläpäätä kauemmaksi, on jälleen tyydyttävä kännykkäkamerointiin.

Paikka lienee helposti tunnistettavissa ainakin noiden kylttien perusteella.



Koska kahvikuppi nykyisin euroilla tässäkin paikassa lunastetaan, vaimo tässä järkeilee alla olevan kyltin tarkoittavan sitä, mitä kahvilanpitäjäkin on sen ajatellut tarkoittavan. Santsikuppi ei siis maksa erikseen eikä suinkaan tarkoitus ole turistille viestiä, että vuonna 1974 santsikuppi maksoi jotain markkaa ja maksaa sen saman edelleen.


HD-mies tuli jo yhdestä kupillisesta näin onnellisen näköiseksi, että sen turvin jatkoimme matkaa, koska meillä ei ollut omia eväitä.



Aivan, Tiinan tuvalla oltiin.

Suonenjoen suuntaan nokka, oli siinä haasteltu, että poiketaan ysiltä hiekalle ja ehkä Rautalammin kautta vaikkapa Konnevedelle. Taaskaan ei paikannimistä ollut tarkempaa muistijälkeä iskostunut pääkoppaan, joten Saahkarin risteyksen jälkeen seuraavalla levikkeellä HD-mies käänsi keulan tulosuuntaan, jotta mopon sai tähdättyä sinne, minne haluttiin. Vaimo ei tässä vaiheessa vielä oikein ymmärtänyt, mitä olisi hyvä haluta.

Oikein oli soma siinä HD-miehen takana ensimmäiset 6 km istuskella. Sitten sai vaimo ihan itse valita: "Kestääkö pylly eli Rautalampi oikealle vai Myhinpää vasemmalle?" "Ei mitään hätää, kaikki käy!" Tai jotain sellaista siinä tuli sanottua. HD-mies lähti kohti Myhinpäätä. Vaimo osaa jatkossa harkita sanojaan - on jossain määrin vivahde-eroja istua auton kyydissä tai ajaa itse sitä autoa kuin seurata HD-miestä lähietäisyydeltä tuota väylää pitkin. Voin todistaa - eipä muuten MITÄÄN muita ajatuksia pääkoppaan mahtunut ennen Säkinmäkeä kuin jonkinasteinen 'KÄÄK' varustettuna kokovartalojännityksellä. Anteeksi, nyt kyllä valehtelen: Kun saavutimme ikuisuuden jälkeen Myhinpään, vaimo huomasi rajoituksen putoavan kuuteenkymppiin ja hoki mielessään 'älä vain nosta vauhtia tuohon'. Jälkikäteen HD-mies kertoi, että 30-50 km tunnissa tuolla pätkällä pystyi tällä pyörällä ja tällä miehityksellä pitämään, ei siis ollut pelkoa kiihdyttämisestä.

Tämän reissun tuloksena täytyy mainita, että KOSKAAN, missään olosuhteissa ei Säkinmäelle saapuminen ole läikäyttänyt mieleen niin lämpimiä ajatuksia ja eikä Säkinmäentie ole tuntunut niin taivaallisen tasaiselta ja leveältä valtaväylältä.

Kotipihassa vaimo kampesi itsensä yltäpäältä hikisenä ja polvet loukkua lyöden mopon päältä tukevalle maalle, sopersi jotain ja kohtasi HD-miehen leveän hymyn. Siitä ei ole kuvaa, katsokaa tuota edellistä.

Tahdonpa taas hakea tätä samaa. Hulluus on kavala vaiva.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Kun vielä jotain muistaa...hotellilistaa

Tässä vielä kotisivuja ja joitakin juttuja 'kootusti' näiden kahden reissun majapaikoista. Lähinnä niinkuin itselle muistiin, mutta saahan näistä riemuita muukin väki. Kuvia on, jos on, osa löytyy jo aiemminkin laitettuina. Vaimolla ei enää ole joistakin paikoista lainkaan muistikuvia.

1. Alexander Pub, Pärnu, Viro
http://www.aleksandripub.ee/index.php?page=74
Pärnussa sillan 'venäläisellä puolella' eli joitakin kortteleita tulee kävelyä turistikeskustaan ja siitä vielä rannalle. Kesäkuun alkupuolella ei tarvinnut varausta, mutta heinäkuussa ainakin kuulemma täynnä. Aamupala tarjoiltiin osittain pöytään osittain napattiin pubin tiskiltä. Pyörän saa talliin. Suihku OK.

2. Hotel Sigulda, Sigulda, Latvia 
http://www.hotelsigulda.lv/
Kaupungin keskustassa. Nettiyhteys toimii sattumanvaraisesti, 'on niin paksut seinät'. Aamupala seisovasta pöydästä, hiukan pelkistetyn oloinen, vaikka olikin hyvä ja riittävä. Pyörä parkissa takaoven edessä, respasta hyvä näkyvyys suoraan pyörälle :) Suihkusta ei mitään muistikuvaa suuntaan tai toiseen, ilmeisesti siis toimi. Tavarahissi helpotti toiseen kerrokseen nousemista.





3. Aroma Rex, Kedainiai, Liettua
http://www.aroma.lt/ (sivu saattaa olla tekeillä tai sitten muuten vain pois käytöstä)
Pieni perhehotelli, aamiainen (joka oli illalla valittu listalta) kannettiin huoneeseen. Pyörän sai pienelle takapihalle portin taakse. Ilmastoitu huone. Suihku ok.

4. Hotel Wodnik, Gizycko, Puola
http://www.hotelwodnikmasuria.com
Aamupala ihan hyvä, ainakin hienosti seisovaan pöytään katettu. Parkkimikko vahti (?) pyörää koko yön, siitä hyvästä hälle kuului antaa 10 PLN.

5. Hotel Zulawy, Elblag, Puola
http://www.hotel-zulawy.com.pl
Aamupalalla ei ollut mehua, pyyhkeessä oli reikä. Hotellilla oma piha, periaatteessa vartioitu, ainakin koppi ja kuljeskeleva ukko näkyi. Suihku OK.

6. Zajazd Karat, Malbork, Puola
http://www.karat.malbork.net.pl/index.php?category=8
Sopivan matkan päässä kaupungin päänähtävyydestä, joskin sitten vastaavasti hiukan pitempi kävely keskustaan. Aamupala tuotiin valmiiksi ala-aulan pöytiin. Pyörä pihalla, pihan portti suljettiin yöksi. Majoittumisesta piti maksaa lisäksi joku kaupungin turistimaksu tms., 1-2 PLN/yö. Majapaikka oli saanut jonkin diplomin kaupungilta.





7. Guest Rooms Patron, Gdansk, Puola
http://www.booking.com/hotel/pl/patrongdansk.fi.html
http://poland.hotels.hu/gdansk/guest-rooms-patron/hotel-information.en.html
Pyörä kirkon pihan kaiteen takana 'piilossa'. Suojassa silloin, kun muiden majoittujien bussi oli myös kirkon edessä parkissa. Aamiainen maksoi erikseen, maksettiin keittiöön. Peruskamaa, jolla pärjäsi, mutta ei mikään erikoinen. Suihku toimi, ei saippuatelinettä. Sängyt omaperäisiä laveriviritelmiä kaksiosaisine patjoineen. Ei respaa, vaan Hercule Poirotin tavoin tepastava 'no problem' -ukkeli.

8. Hotel Dzingel, Tallinna, Viro
http://www.dzingel.ee
Pyörälle hotellin oma talli, lukittu narulla, lukolla tai nippusiteellä. Vahtiparkkiukko puuhasi pihalla, jonne ei periaatteessa ollut lupa parkkeerata muilla kuin hotellin asukkailla. Paluumatkalla eli toisen yöpymisen suihkussa ei saippuatelinettä. Varaukset kannattaa tehdä booking.comin kautta, saa halvemmalla. Netti toimi ekassa huoneessa, joskin kehnonlaisesti, toisessa ei löytynyt verkkoja. Yleisissä tiloissa erinomainen signaali.





 9. Hotel Endla, Viljandi, Viro
http://www.reinup.ee
Pyörän sai talon omistajan talliin, lukittiin sisäpuolelta. Kylppäri ilmeisesti oikein tehty. Kiva ja laadukkaan oloinen sisustus muutenkin.




10. Hotel Wolmar, Valmiera, Latvia
http://www.wolmar.lv/public/eng
Pyörä hotellin takapihalla hotellin parkissa. Vesi ei suihkusta ensin poistunut, mutta korjasivat asian päivän aikana. Täysin hajuton suihku, hyvä ilmanvaihto. Ilmastoitu huone. Aamiainen perussellainen, tarjolla niukasti kerrallaan ja täydennystä sai odotella aina kauan. Ei hissiä.





11. Kolonna Hotel Cesis, Cesis, Latvia
http://www.hotelkolonna.com/public/29326.html
Pyörä kadulla. Kuulemma kerran on sattunut joku onnettomuus jollekin motolle. Kylppärissä amme, suihku toimi hyvin. Aamiainen perussellainen. Vaimo ei muista lainkaan tämännäköisessä huoneessa olleensa.


Mutta muistaa kyllä tuolla käytävällä seisseensä. Hotellissa ei ollut hissiä.


12. Ränduri Külalistemaja, Võru, Viro
http://www.randur.ee
Pyörä Majan edessä parkissa, periaatteessa pubista poistuvien kulkuväylällä, mutta pubi ei ollut auki 23 pitempään. Tienoolla liikkui paikallisia huru-ukkoja, mutta heistä ei ole harmia. Sekoittaja suihkussa rikki, hanasta kyllä tuli paineella vettä, suihkusta vain liruna. Näin siis huoneessa 'Eesti tuba'. Vessan läpi käynti parvekkeelle. Aamiainen ostettiin erikseen, valittiin listalta.




13. Mustvee Kulalistemaja, Mustvee, Viro
http://www.kylalistemaja.ee
Pyörä pihalla. Maja sen verran kaukana kylä keskustasta, että jokainen täyspäinen kai kulkee ohi. Toisessa pihapiirin talossa asui majanpitäjän tytär. Ei aamiaista. Kylppäristä ei vesi postunut, kaadot huonoja. Vettä tuli kyllä hyvin.



torstai 15. heinäkuuta 2010

Laivassa ja kotona

Võrusta lähdetiin ajelemaan pikkuhiljaa kohti Peipsin rantaa. Oli tavoitteena osua samaan paikkaan Pohjolan Kurapyöräilijöiden jäsen numero 5,6:n kanssa. Tarkempaa paikanmääritystä ei vielä ollut tehty, mutta juuri siihen samaan paikkaan siis tähtäsimme.

Matkalle osui pari ihan mielenkiintoista paikkaa: Eesti Maanteemuuseum ja Põlva Talurahvamuuseum. Vaikka kohtalainen määrä erilaisia Vironmaan museokuntoisia teitä onkin ihan livenä nähty, piti pysähtyä tämän nähtävyyden kohdalla. Lippuja ei sentään ostettu, tyydyttiin noin päällisin puolin vain katselemaan. Tien toisella puolella oli Varbuse Teemaja.






Hiukan aikaa ajettuamme tien vieressä näkyi sen verran komia tuulimylly, että taas oli mopon parkkimisen aika.


Melko jykevää tekoa oli moisen jyvänjauhajan koneisto.



Põlvamaan talonpoikaismuseon pihassa olikin kaikenmoista kivaa katseltavaa. Põlvamaan pienoismallin tekijällä on ehkä kuitenkin näin suomalaisesta näkökulmasta katsoen pieniä lajintuntemusvaikeuksia. Toki täytyy myöntää, että Värskaan mennessä itsekin Oravan läpi ajelimme.



Alueen läpi virtasi joki, saattoi olla nimeltään Piigase tai sitten ei. Joka tapauksessa turistin aivot toimivat sen verran hitaasti, ettei heti mennyt jakeluun rannan tuntumassa olevan kaivon kyltti, jossa todettiin 'Jõõgivesi - Drinking water'. Juomavettähän se oli, kun uudestaan asiaa ajatteli, ei suinkaan jokivettä. Kuvaa ei tullut otettua, eikä juotua sen enempää jokivettä kuin jõõgivettäkään, mutta kaivoa kaipasi sitten, kun oli jo alueen läpi kulkenut ja huomasi, ettei lippukioskilla myyty juotavaa. Tosin lippukioskitäti äityi 'salaa' soittamaan jonnekin ja kyselemään, mahtaisiko tiluksilta löytyä tyhjiä pulloja, koska kaksi suomalaista moottorrattaallaan tahtoisivat vettä. Ei niitä löytynyt, turisti sen verran ymmärsi sivusta tätä helistämistoimenpidettä kuunnellessaan.

Alla muutamia kuvia paikasta, käymisen arvoinen.Varsinkin savusauna oli hieno.






Vladimirin mopo. Tai jonkun muun. Harmillisen epäselvä kuva, mutta sen siitä saa, kun heiluttelee kännykkää.


Tarkoitus oli sittten kurvata pikkuhiljaa idemmäksi kohti Peipsiä, mutta olivat piilotelleet tienviittoja ja ajauduttiin väylälle, joka sivusi Tarttoa. Mikäs siinä, mentiin sitten sitä kautta. Tartossa oli tien varressa violetti vankila, mutta ei siihen pysähdytty kuvia räpsimään, HD-mies keskittyi ajamiseen. Muutenkin välillä moittii, että vaimo kaikkein eniten keskittymistä vaativissa paikoissa taputtelee hartioihin ja osoittelee sinne ja osoittelee tänne ja odottaa kuskin kiinnostuvan kaikesta muusta, paitsi tiehen liittyvistä asioista, eikä ollenkaan ymmärrä, että ajaminen vaatii syvää ja herkeämätöntä harkintaa.

Mustvee oli alkanut tuntua sopivalta kohteelta ja sinne sitten saavuimme. Ensimmäisestä tarjolla olevasta majasta huomasimme vain kyltin, toinen (jonka HD-mies oli jo aiemmin netistäkin huomannut) löytyi sieltä, minne se oli viitattukin. Siellä oli hieno kyltti, mutta ovenpielessä vain ovikello ja lapulla puhelinnumeroita.


Ovikello tuntui helpommalta. Ensin ei tapahtunut mitään, HD-mies alkoi jo kypäräänsä asetella takaisin päähänsä, mutta sitten rappusille ilmestyi ystävällinen, mutta enimmäkseen venäjää puhuva tatuoitu herra. Yhdessä viittilöiden ja eri kielillä toisillemme sanoen, että emme ymmärrä toisiamme, herra takoi sen verran tarmokkaasti ovenpieleen niitattua puhelinnumeroa, että vaimo sitten soitti sinne. 'A te olette külalistemaja juures, a mie tule, ootta siin, 10 minutti!' 12 minuutin päästä täti kaartoi autollaan pihaan ja myi meille huoneen ja Kurapyöräilijä nro 5,6:tta varten lunastimme toisen. Ei tuo kummoinen maja ollut, mutta ihan kelvollinen kuitenkin, vaikkei aamiasta talossa luvattukaan tarjota. Keittiö olisi kuitenkin ollut vapaassa käytössä ja jääkaappia turisti hyödynsikin. Paikalliskaupasta haimme aamuksi pari purkillista mehua, juustopaketin ja sämpyläpussin ja riittävästi juotavaa. Mustveen lämmöt olivat sitä samaa luokkaa kuin muuallakin tällä pallonpuoliskolla, +35 C kuulemma. 'Palava', sanoi majanmyyjätäti ja lähti takaisin uimarannalle. Sinne turistikin suunnisti, kunhan oli syönyt. 'Ankur' -nimisessä ruokapaikassa vaimo yritti maksaa jäljellä olevalla luottokortillaan, mutta paikan kone ei sitä huolinut. Paikallisvaluuttaa ei ollut riittävästi (ei tosin uupunut kuin 10 EEK eli n. 65 snt), mutta tarjoilija oli vain yhtä hymyä, ei haittaa, kyllä voi maksaa myöhemmin. HD-mies kuvasi pöydästä, kun vaimo selvitti asioita.


Vaimon luonto ei antanut periksi jäädä velkaa vieraalle ihmiselle edes hetkeksi, vaan vaimo jätti HD-miehen odottelemaan tilattuja ruokia ja singahti viereiselle Bussijaamille automaattia räpläämään. Se sentään hyväksyi kortin :)

Kun sitten viimein olimme rannalle menossa, majapaikan portailla venäjää puhunut mies tuli kadulla tervehtimään ja alkoikin yht'äkkiä puhua kohtalaisen ymmärrettävää kieltä. Selitti, että hän on kotoisin Setomaalta ja setokieli on suomalaisille helpompaa ymmärtää kuin eesti keel. Olihan tuo, puolin sun toisin siinä jotain höpötimme. Hauska hemmo.

Muuten tuo katu olikin melko vaisu. Myös paikallinen museo oli suljettu. Siellä oli vaakoja.




Peipsiin viiimein pääsimme. Vesi ei järin kirkasta ainakaan rannassa ollut, sen verran hiekasta ja mudasta irtoavaa tavaraa kaislankappaleitten kera vedessä pyöri. Melko pitkälle sai kävellä, ennen kuin varsinaisia uimasyvyyksiä eteen tuli, mutta kyllä tuokin virkisti. Ja ranta oli ahkerassa käytössä, ei mikään ihme näillä keleillä.




Tämä ei ole kämppämme ovi. Muuten vain vaikea käyttää ja ehkä siksi äärimmäisen käytännöllinen. Kioski tms. Mustveessä.


Voi olla, että Mustvee on saanut nimensä ihan syystäkin. Näkymä kämpän ikkunasta kuvattuna. Ei ihan Kuohun kirkasta tämä. Tuskin kuitenkaan likaistakaan.


Rantapuistossa oli puu...



...ja sen sisällä näytti tältä. HD-mies tarkisti tilanteen.


Kurapyöräilijäkin saapui iltakahdeksalta, tosin oli kuulemma epäröinyt, koska ei ollut varma, voi Mustvee-nimiseen kylään yksipyttyisellä pyörällä ajaa. Meidän mopossa sentään on tuo vaadittu V-kone. Siinä sitten jonkin aikaa kylällä pyörittiin, jos sitä voi pyörimiseksi sanoa, kun menee kylän ainoaan auki olevaan kuppilaan (jossa tuttavamme setomies oli kahden muun ihmisen kanssa, näistäkin toinen oli paikan omistaja). Tässä kurapyörähenkilö nro 5,6 parantaa maailmaa, menossa luultavasti esitelmä aiheesta 'fatalismi'. Kuva on epäselvä, kurapyöräilijä ei.


Aamupäivällä jälleen kohti uusia maisemia, henkilö 5,6 jatkoi etelään, HD-mies ja vaimo suuntasivat jo kohti Tallinnaa. Matkalla syötiin Jänedassa Musta Täku tallis eli paikassa, jossa oli luultavasti sata kouluikäistä ruokailemassa ja kaiku oli melkoinen. Olivat ilmeisesti ratsastus- tms. leireillä. Tila oli kuitenkin ihan hieno.


Ravittuamme itsemme jatkoimme matkaa. Bensa rupesi loppumaan ja HD-mies alkoi kuikuilla täydennyspaikkaa. Löytyihän sellainen, virolais-venäläiseen tyyliin ennakomaksupaikka. Vaimo kipitti sisälle kertomaan, että avaa hana, ei voi etukäteen tietää paljonko bensaa otamme. Äkäinen täti viuhtoi käsillä ja käski vaimon ulos työpäivää häiritsemästä. Ei ole bensaa, hus mene pois, tankkiauto vasta tuo sitä. Pihalla oli nuorisoa, jonka edustajista joku puhui ymmärrettävää kieltä ja kertoi, että ainakin puoli tuntia tässä menisi. Neuvoi seuraavan tankkauspisteen, 15 km:n päässä. Sieltä emme sitä ensin millään meinanneet löytää, eikä ensisijaisena tavoitteena kuitenkaan ollut ajella edestakaisin. Normaalitankilla oli päästy tasan 269,8 km, minkä jälkeen HD-mies ähräsi  (itse kuvailee tilannetta, että 'sulavasti pyöräytti') vauhdissa varatankin päälle ja toiveissa oli aseman pikainen löytyminen. Menovettä riitäisi kolmisenkymmentä kilometriä. Polttoainemittaria mopossa ei ole. Bussipysäkillä mummo neuvoi turistia, samoin taksikuski, koska vaimo ei olut varma, tietääkö mummo oikeasti, mutta kävi sitten ilmi, että mummo tiesi paremmin ja asema löytyi ajoissa. Siitä sitten jatkoimmekin Tallinnaan ja majoituimme taas Dzingeliin. Helppo, kalliimpi kuin viimeksi, koska ei oltu etukäteen booking.comin kautta huonetta varattu. Ja kuumempi. Onneksi (?) kuitenkin suihku piti ihmisen virkeänä ja sääteli omaan tahtiinsa veden lämpötilaa.

Ilta menikin siinä, että bussilla kylälle, ruokaa mahaan (afrikkalaisessa Vanhan kaupungin laidalla), Rimistä vettä ja hotellille nukkumaan. Ikkuna levällään, jotta edes hiukan ilmaa saatiin. Onneksi oli pyydetty huone pihan puolelta, ei ollut aurinko koko iltaa ikkunaan paistanut.

Satamassa joku oli varustautunut kaikkeen mahdolliseen siltä varalta, että lomalla tekee mieli tehdä erilaisia asioita. Toki omassa paatissa on syytä olla mukana niin kanootti, moottorivene, purjevene kuin helikopterikin.


Laivaa odotellessa HD-mieskin pääsi hiukan lepäämään.


Ja taas oli alkumerellä ruuhkaa. Kaksi kolmesta liikkeellä.


Nyt jälleen olemme kotona, takana tällä kertaa n.1950 km ja luemme kateellisina Kurapyöräilijä 5,6:n  Baltian metsistä lähettämiä tekstareita (metsät täynnä kuulemma venäläisiä pappoja, runoilijoita, opettajattaria ja pietarilaisia liivimotoristeja). Onhan täällä kotonakin kivaa, mutta...ehkäpä taas...?