Jonnekin ja takaisin

On se kumma, kun ei kotona saa mitään aikaan! Siksi olikin taas kalvava tunne, että jonnekin olisi hyvä päästä, eipä oikeastaan väliä minne, mutta ei kuitenkaan Kotas-ralliin, vaikka sellainenkin sattui nyt olemaan menossa. Vaimoa ei viehättänyt ajatus metsittymisestä satojen muiden hullujen kanssa. Siispä muualle.

Sitä vähän aikaa sitten siinä arvottiin, että lähteäkö lähemmäs vai kauemmas ja ollako enemmän vai vähemmän aikaa. Varmuuden vuoksi vaihtokamppeet kyytiin ja jonnekin. HD-mies käänsi keulan kohti Konnevettä. Suolivedentien kautta aluksi meinattiin, mutta muutaman kilometrin ajon jälkeen HD-mies heltyi ja tiedusteli vaimon vointia. Vaimo esitti kainon toiveen parempipintaisesta tiestä ja niinpä seuraavaksi kohteeksi valikoitui Kalliokoskentie, joka johtaa turistin Siikakoskelle. Ei paha.

Siikakoskella tuli räpsittyä 'täällä ollaan' - peruskuva.

Lisäksi oiva koppi törötti puskassa ja opastetaulun kupeessa oli kolo. Kolon käyttöohjeita ei näkynyt.

Vaimo kävi ihan rannassa asti.

Matka jatkui Asta-myrskyn viitoittamaa reittiä Istunmäkeen ja siitä kohti Vesantoa. On se myrskyn voima melkoinen, ei käy kateeksi niitä ihmisiä, joiden elämää se mokoma vaikeutti! Riittää jo pelkästään raivaustyötä noilla seuduilla toviksi jos toiseksikin! Neiturin kanavan kohdilla seisahduttiin, oli meiningissä etsiä uimaranta. Paikallislenkkeilijältä asiaa tiedusteltiinkin, kuulemma 'jonkinlainen, vaan ei häävi' toiselta puolelta tietä löytyisikin. Emme sitten sinne viitsineet mennä, mutta tulipa muuten tuokin paikka nähtyä.

Vesannolla oli Teboil ja siellä evästä. Kuvankin vaimo eväästään otti, mutta siinä näkyi lähinnä peukalo. Siis siinä kuvassa, ei eväässä. Naapuripöydän asiakas valisti, että 'on kylällä uimaranatkin, siitä kirkon kohdalta oikealle, sitten jonkun sadan metrin päästä vasempaan ja on siinä viittakin kai'. Käytiin katsomassa, mahtoikohan siinä lukea 'laivaranta' tms. Näytti koirien ja muiden elukoitten uittaminen olevan nakarasti kiellettyä, mikä sinänsä viittaa siihen, että ihmisten räpiköintiin kunnanisät olivat paikkaa tarkoittaneet. Ketään ei uimassa näkynyt, eikä sitten menty mekään. Matka jatkui kohti Tervoa. Siellä oli ihan nätti tienpätkä, sitä keskustassa käytiin ihailemassa ja jonkun perhejuhlan ohi mennen tullen päristeltiin. Eivät kutsuneet kaakulle. Eikä sitten uitu Tervossakaan.

Karttulaan tienpitäjä olisi halunnut ohiajavaa turistia houkutella ainakin neljän eri risteyksen kautta. Ei menty. Siitä voisi päätellä, että luultavimmin juuri Karttulassa olisi ollut mitä mainioin beach. Mene ja tiedä. Lopulta käännyimme tielle 548 kohti Suonenjokea. Matkalla HD-mies pysäytti Virmasveden rannalla kioskilla, missä oli aiemminkin käynyt erään kurapyöräilijän kanssa. Siellä sitten kahvit ja jäätelöt laiturin nokassa nautimme.

Vieressä näytti olevan uimarantakin, mutta pukukoppien puute oli ilmiselvä, eikä siirtyminen hikisistä ajokamppeista uima-asusteeseen siinä keskellä hiekkalänttiä houkuttanut. Matka siis jatkui. Muutaman sekunnin maisemanihailutauko jossain Mustolanmäen liepeillä pidettiin ja sitten suunnattiin Suonenjoelle. Kyllähän kaupungista on uimaranta löydyttävä! Ja löytyihän se, ihan pukukopilla varustettu sellainen. Taisipa olla Kaatro-niminen järveke, mihin sitten päästiin pulahtamaan. Viilensihän se, mutta on sitä mukavampiakin puuhia ihminen kohdannut, kuin ajokampeiden raahaminen uimarannalla. Puhumattakaan sitten siitä, että yrittää varustaa itsensä uinnin jälkeen uudelleen noilla mukavan raikkailla systeemeillä.

Sellainen reissu tällä kertaa. 265 km meiltä Suonenjoelle uimaan. Just. Mutta yöksi kotiin. Eikä nyt niin järin monta kuvaakaan tällä pätkällä tullut napsittua.