Kartta siis pöydälle ja epämääräinen sormenpyöräytys Savon suunnalla. "Josko tuohon suuntaan?"... 'Tuolla suunnalla' näytti olevan Heinävesi, eikä siellä olla käyty ennen. Pieksämäen kautta kai oli tavallaan 'pakko' mennä, mutta sen jälkeen reitti kulki sutjakasti Jäppilään ja siitä Leppävirralle. Jollain HD-miehen lukemalla motopalstalla oli joku taannoin kehunut Pieksämäki -Jäppilä -tietä 'mutkatieksi'. HD-mies suhtautui moiseen kuvaukseen jo etukäteen varauksellisesti, oli Google Street Viewillä tietä jo tutkaillut ja oikeassa näytti olevan: Oli tainnut palstalle kirjoittanut motoristi sekoittaa mutkat ja mäet. Ne mutkat alkoivat vasta Jäppilän jälkeen, eikä sekään pätkä nyt mikään järin erikoinen ollut. No, mutkia kuitenkin :)
Sitä paitsi Sorsakoskella (Leppävirran kuntaa) olimme 11 km:n päässä siitä kuuluisasta Leppävirran kansainvälisestä kaatopaikasta. Ehkä.
Noin 5 km 23-tieltä Heinävedelle päin oli tienposkessa ilmeisesti jonkin sortin vinttikaivo, jonka yläpuolelle oli väkrätty puinen lentävä kotka tai muu suurehko tirppa. Vaimo huomasi tuon systeemin hiukan jälkijunassa vahingossa, eikä rohjennut ruveta kuskia epävarmojen ilmestysten vuoksi takomaan, joten onpahan joku tavoite seuraaville reissuille. Ilmestyskotka tsekataan joskus.
Heinävedellä nautittiin 'Päivän soppa' paikallisessa Gasthausissa. Oli kansainvälinen tunnelma - vessassa joku sanoi 'Hi!' tullessaan kopista ja huikkasi 'Hola!' poistuessaan lavuaareilta. Mikäs siinä :) Toinen tulevien reissujen katsastuskohde on Heinäveden kirkko. Ruokapaikassa lojuneen esitteen mukaan Suomen suurimpia puukirkkoja, mutta oli se sen verran pieni, ettei juuri siihen näkynyt, missä mopo oli parkissa, joten jatkoimme matkaa. Samainen esite mainosti Valamoa ja Lintulaa, eikä kummassakaan ole tullut aiemmin poikettua. Karttaan silmäys ja itäistä reittiä Kermajärveä kiertämään.
Hämmentävää oli huomata yllättäen olevansa Pohjois-Karjalassa. Se ei kuulunut varsinaisesti suunnitelmiin, mutta niin ne tienvarren kyltit siellä sitten väittivät. Pikaisesti kyllä taas pääsimme Savon puolelle ja viimein näyttikin Valamo olevan ihan siinä. Pois siis mopon päältä ja luostaroitumaan. Alla muutamia otoksia paikan päältä.
Ensin vaimo, Sergei ja Herman...
...täältä katsottuna...
Pääkirkko.
Palohälytyksen tullessa tästä pömpelistä varmaankin rynnistää ulos punaiseen kaapuun sonnustautunut munkki.
Vanhassa kirkossa poikettiin sisällä ja vaimolle tuli siinä mieleen, että näillähän on huivit kaikilla eukoilla täällä päässä...naulassa roikkui sosiaalihuiveja, mutta ne eivät innostaneet, joten HD-mies buffoineen tuli hätiin. Niin on nätti olo vaimolla heti, vaikkei ortodoksi olekaan ja olisi ominkin päin tuosta kirkkovisiitistä kai selvinnyt.
Kuivan kesän tuloksena syksy on saapunut jo elokuussa.
HD-mies kökötti paikallissatamassa Sergein kanssa. Valamon pyhistä miekkosista Herman oli ilmeisesti seilaamassa.
Tässä ne miekkoset kylki kyljessä.
Tuo vasemmanpuoleinen ei ilmeisestikään ole munkkien kylpypalju, vaikka siltä näyttääkin. Tosin ei oikeanpuoleinenkaan ole sellainen.
Pääkirkossa käytiin vain hetki seisoskelemassa. Rupesivat jo turisteja ulos laittamaan ja jumalanpalvelukseen valmistautumaan. Vaikka ei luostarin väkeä olekaan toivottavaa kuvata, ei millään voinut sille vaimo mitään, että munkinliehuke tähän kuvaan väkisin ihan loikkasi. Muutenhan kuva tietenkin on huolella suunniteltu ja otettu vallan ikuistettavasta kohteesta eli luostarin lippusiimasta.
Leppävirralla oli kohtalaisen komea näkymä sillalta alas. Jo menomatkalla paikkaa vauhdista ihailtiin, mutta tämä kuva on napattu vasta tullessa. Sillalla oli menossa työvaihe 'betonin kuivuminen', joten ne kaksi työmiestä, jotka siellä näin sunnuntaipäivänä hommia paiskoivat, olivat luultavasti betoninkuivattajia ammatiltaan, aprikoi HD-mies.
Paluumatkalla Leppävirran Nesteellä oli jotenkin niin hellyttävä näky. Vauvamopo siinä isompiensa seurassa. Parka odotteli kyytiä, oli takarengas mennyt pahki.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti