Keskiviikkona iltapäivällä alkoi houkuttaa hiukan, että ehkäpä pieni siirtymätaival likemmäksi tavoitetta piristäisi. GoogleMaps on vinkeä vekotin, sen avulla saa lyhyenkin matkan näyttämään aika pitkältä, kun vain hiukan siirtelee ajoreittiä osoittavaa viivaa kauemmaksi pääteiltä. Alkoi vahvasti näyttää siltä, että iltalähtö ja väliyöpyminen olisi jopa 'järkevää'. Tiskitkin tiskattiin valmiiksi, kaupassa poikettiin ja pakkaamista alettiin ajatella.
Sitten HD-mies katsoi ulos ikkunasta ja tuli toisiin ajatuksiin. Kuulemma ei nyt ajellakaan ehkä.
Veera 4.8.2010 ilmoittaa itsestään
Noissa toisissa ajatuksissa äityi sitten täyttämään pyykkikoneen. Klo 16.35 HD-mies painoi koneen virtanappia ja Hankasalmelta meni sähköt. Väittävät, että syynä oli Veera-myrsky. Voihan se olla niinkin. Ainakin paikallismaisema muuttui jonkin verran ja on vaikea uskoa, että HD-miehen pyykkikonesessio olisi tämänkin metsän tästä poistanut.
Illalla odoteltiin sähköjä saapuvaksi, mutta niin vain piti unten maille heittäytyä ilman ympärillä sirisevää sähköistä ääntä. Harvoin on tullut niin katkotta nukuttuakaan!
Aamulla ei vieläkään tuikku kattoon syttynyt ja pakastimen sisältö alkoi herättää pientä huolta. Käyttöohje onneksi lohdutti ja kertoi, että 18-30 tuntia kaappi kylmänä pysyy, joten oli valinta vaihtoehto 1:n (pakasteiden roudaaminen jonnekin sähkön ääreen) ja vaihtoehto 2:n (peräkkäin istuminen pisteestä A, jossa ei ole sähköä, pisteeseen B, jossa on sähköä) välillä oli kivuton. Mopo valmiiksi ja menoksi. Jo oli aikakin. Tätä kuvaa en kuulemma saa tähän laittaa, mutta koska siinä näkyy jotain, mitä siinä ei saa näkyä, mutta koska siinä ei juurikaan näy sitä, mitä mitä siinä ei saa näkyä, laitan sen silti. HD-miehen tarkka katse ehkä löytää sen, mitä ei saa näkyä :)
Reitillä Konnevesi-Äänekoski- Uurainen-Multia- Keuruu-Haapamäki-Visuvesi näkyi yksi melkoisen tyhjä kauppakeskus (Spektri Äänekoskella), jonne oli pitänyt rakentaa tismalleen yhtä ahdas vessa kuin kaikkialle muuallekin. Miksi vessa-asiakkaan pitää mahtua vaikka porukalla tanhuamaan vessakopin ja lavuaarin välissä, mutta kopissa itsessään on aseteltava polvensa kieroon ja hakattava otsaa oveen, ennen kuin pystyy istuma-asentokäyttämään kyseisen eriön keraamista istuinta???! Pitänee jatkossa pitää kypärä päässä näilläkin vierailuilla!
Uuraisilla oli myrskyturisteja tien varressa. Ymmärrettävää kyllä, mutta useimmat unohtivat, että yleisellä tiellä ei ole suotavaa kesken ajon ostaa tonttia ajotieltä, jos on muutakin liikennettä. HD-mies käänsi kahvaa.
Multialla oli sitten jäätelön ja kahvin aika. Haapamäeltä lähdimmekin sitten Ruoveden viittojen mukaan tavoittelemaan tietä numero 66. Ja kappas - löysimme tietöitä! Hyvin olivat tien jyränneet, asfalttia siihen meinasivat. Niin oli somaa ja tasaista istua kyydissä, vaikka hiekalla mentiinkin. Oli kartalta katsottu, että tuosta ja tuonne ajellaan ja sinne sitten muka ajeltiin, kunnes vaimolle tuli hätä, että ovat väärän tienumeron tuohon tolppaan maalanneet. Jotenkin sitä kuvittelee, että kun huitoo kädellään kohti tienreunaa, HD-mies elekielen oikein tulkitsisi ja pysäyttäisi mopon, mutta eikös mitä! Luuli, että nyt oli alkanut vauhti vaimon päätä huimata. Huutelemaan piti ruveta, jotta mopo pysähtyi ja viesti perille toimittui. Ympäri siis ja entiselle väylälle vielä hetkeksi. Kannatti, oli meinaan aika nättiä seutua Salussärkkä, parin kilometrin mittainen jääkausijäänne.
Visuvesikin sitten saavutettiin. Olihan sitä uutisissa ollut, että ovat siellä kääntösillalla ilman sähköä ja vesiliikenne seisoo, mutta kun ne sähköt olivat poikki myös siellä pisteessä B. Vaan eipä tuo haitannut, oli niin kertakaikkisen mukava paikka, ihania ihmisiä ja hyvää ruokaa!
HD-mieskin näytti taas onnelliselta.
Ja mikäs on ollessa, kun koko ympäristö oli täynnä mainioita yksityiskohtia.
Ruuansulattelukävelyn tuloksena selvisi sekin, miksi sähköt olivat poikki. Oli niitä kumoutuneita puita täälläkin ja sähköpiuhoja sen myötä maissa.
Missään peräkylässä ei silti oltu, täällä ajellaan Lambhorghineilla.
Viimein oli aika lähteä tavoittelemaan kotipuolen maisemia. Jospa vaikka sähkötkin jo olisivat pakastimen tavoittaneet. Isäntäväen neuvosta poikkesimme paluumatkalla Vilppulankoskea katsomaan, koska kuitenkin tuota eteläisempää raittia aioimme ajella.
Tarkkaavainen katsoja huomaa äskeisessä kuvassa jotain uutta.
Pikkuhiljaa sitten kohti Hankasalmea ajelimme. Oiva reitinvalinta - hei ajetaan tuosta Kärkistensalmen sillan kautta ja siitä Rutalahteen! Joopa. Kyllähän se mielessä oli, että on siinä hiekkapätkä, mutta se oli 20 km pidempi kuin muistikuvissa. Ja kun autokyydissäkin vaimoa on se tie aina pelottanut...sen siitä takapenkiltä ehti katsoa, että yhdessä kohdassa tien vasemmalla puolella oli järkyttyneen näköisiä lampaita. Eivät varmaan olleet koskaan mopoa nähneet. Tai ainakaan kuulleet. Ja jos vaimosta riippuu, eivät kovin pian ainakaan tätä meidän mopon ääntä tule kuulemaankaan. Eläköön siellä rauhassa. Sen verran monta Isä meidän -rukousta tuolle pätkälle vaimo sai mahtumaan.
Hankasalmelle tullessa näytti langoilla makaavat puut olevan aivan samassa asennossa kuin lähtiessä. Ei sähköjä edelleenkään kuin niissä huusholleissa, jotka olivat aggregaatin käsiinsä saaneet. Marjojen hilloksikeitto-operaatio näytti väistämättömältä. Mutta ei vielä, ensin toinen sähkösirinätön yö. Eikä aamullakaan heti, ensin oli muuta päiväohjelmaa, erään aikakauden päätös. Vasta iltapäivän lopulla sitten kauppaan pakasterasioita, hillosokeria ja Atamonia ostamaan. Hankasalmelle tullessa näkyikin sitten ensimmäinen Suur-Savon Sähkön auto ukkoineen. Ja kas kummaa - SÄHKÖT! Varovainen pakastimen tarkistus....sähköttä 49 h ja 5 min, mutta eväät sisällä ihan jäässä. Loistavaa Gram!
Hillonkeitosta vapautuneen ajan saattaa joutua käyttämään mopoiluun. Kukapa tietää.
Tekstit
1 kommentti:
toi sporahan kasvattaa partaa, vai onko siinä hämähäkin koti?
sami
Lähetä kommentti