Itsenäisyyspäivän tienoilla oli muutama vapaapäivä, mikä oitis synnytti ajatuksen poistumisesta jonnekin. Tarkoitus ei varsinaisesti ollut juuri Osloon matkustaa, mutta niin siinä sitten kävi. Ko. toimintaa puolsi lennon lähteminen Tampereelta sellaiseen aikaan, ettei tarvinnut töistä ylimääräistä vapaata ottaa. Tosin HD-mies varmuuden vuoksi teki senkin ja riensi sivistyksen parista takaisin tänne periferiaan vaimoa hakemaan. Ei tarvinnut vaimon vieraisiin kyyteihin lähteä.
Oslossa ei ollut tullut ennen käytyä, mutta kaupungin suhteen ei ole mitään syytä, miksi sinne ei tulisi mentyä joskus uudelleenkin. Kyyti lentokentältä kaupunkiin järjestyi helposti. Siitä se bussi lähti heti terminaalin oven edestä. Jonoon vain ja aikanaan se omakin vuoro sitten tuli. Kuskille matka maksettiin ja matka Ryggen kentältä Osloon pääsi alkamaan.
Turisti on perinteisesti pyrkinyt harrastamaan julkisia kulkuneuvoja siirtymisessä paikasta A paikkaan B. Turisti myös pyrkii olemaan rehellinen. Taistelu lippuautomaatin kanssa yöhön hämärtyvässä Oslossa päätyi kuitenkin turistin tappioon ja niin sitä sitten tuli luikittua kulkuneuvoon ilman asianmukaista tositetta. HD-mies oli etukäteen ehtinyt googlettaa sen verran, että tiesi, minne ihmisen pitää suunnata. Siispä sinne. Google katunäkymien etukäteistiirailu auttoi ja majapaikka löytyi kivuttomasti. Remonttihommat heillä siellä kesken oli.
Best Westernin Hotel West sai iloiten ottaa HD-miehen ja vaimon vastaan. Huoneessa ei sinänsä ollut mitään suurta vikaa, mutta tulipa taas huomattua, että kun varaa mahdollisimman edullista kautta, jostain on sitten tingitty. 'Kahden hengen huone' oli toki kahden hengen huone, mutta lähinnä siksi, että 120 cm sänkyyn oli laitettu kaksi tyynyä ja kaksi peittoa. Lukuvaloja oli yksi, samoin tuoleja ja vain toiselta puolen sänkyä sai jalkansa lattialle aseteltua. Vaimo ei yleensä tykkää konttailla petipaikalleen, mutta koska HD-miehelle usein näyttävät kirjaa aikaisemmin aamulla, ensimmäisen yön jälkeen vaimo vetäytyi suosiolla kakkospaikalle yöunille. Sänky sinänsä oli oikein mukava köllötellä, uni maistui ainakin vaimolle. Tässä kuvassa vaimo on hereillä.
Ja rauhallistakin oli. Ehkä siksi, että huone oli kaukana muista.
Iltapalaa siinä sitten lähdettiin saman tien etsimään. Olihan tuolla seudulla eväspaikkoja montakin, mutta olivat menneet niitä sulkemaan. Nolottaa tunnustaa, että tuli sitten käännyttyä McDonaldsin puoleen. Päivän valjettua kävi ilmi, että muutama askel eteenpäin olisi ollut hiukan monipuolisempi paikka. Siellä poikkesimme sitten myöhemmin tämän vierailun aikana, mutta koska paikan sisustus kätevästi sitoo Oslo-vierailun mopoaiheeseen, vaimo pitää oikeutenaan liittää jälleen yhden hämäräkuvan juuri tähän vaiheeseen tekstiä.
Hotelli oli sen verran lähellä keskustaa ja koska pakkasta oli vain jotakuinkin -16 C, turisti päätti heti ensimmäisenä aamuna suunnata askeleensa katuja pitkin kaupungille. Matkalla näkyi erilaisia asioita.
Näitä vekottimia katukuvassa vilahteli silloin tällöin. Söpö oli kapine, siinä somasti piuhan päässä. HD-mies yrittää kuvasta pois luikkia, mutta vaimopa ehti ikuistaa hetken. Tässä lähikuva kapineesta. Huomaa myös HD-mies.
Paljonkin oli katujen varsilla pihakalusteita odottamassa uutta kevättä. Kivan näköistä. Jotenkin tuli mieleen, että eipä meillä Suomessa varmasti saisi jalkakäytävälle tällaisia asetella. Vaaraksi saattavat olla tai ainakin houkutella konnuuksiin. Onkohan meissä joku pahasti vialla?
Kahvituntiko iskenyt vai onko kyseessä harkittu taidepläjäys? Joka tapauksessa siinä saivat olla rauhassa. Ei ollut kajonnut nuoriso. Ellei kyse ollut sitten nimenomaan nuorison aikaansaamasta harkitusta (?) kollaasista, jonka johdosta norjalainen työmies jossain hiuksiaan repi ja tuskaili parhaillaan työkaluttomuuttaan.
Linnanpuiston läpi tuli asteltua. Siellä vahtiukko saapasteli ja patsas hoiti patsaan virkaa. Ei näkynyt Haraldia.
Tältä tuo kuninkaallinen mökki näytti kyliltä päin katsottuna.
Matkalla kyseltiin parista kioskista Oslo-passia, mutta vakuuttivat, että vain Trafikanten niitä myy. Näistä kumpikaan ei ole kioski, mutta siinä matkalla kuitenkin nämäkin olivat. Toinen oli Hard Rock Cafe ja ensimmäinen Stortinget. Niillä oli melkoinen kattokruunu.
Tämä puolestaan on kioski.
Tällaisenkin setän patsas löytyi, mutta ei ehtinyt vaimo kunnolla edes kuvaa ottaa, kun oli jo HD-mies hätyyttämässä, että syrjään siitä pällistelemästä, toisetkin turistit sihtailivat samaa patsasta. Christian Krohg oli nimeltään. Lienee tehnyt jotain merkittävää. Ehkä kirjaillut, kun tuossa kynää pitelee,
Se Trafikanten sitten löytyi. Sitä vahti kissa.
Vaimo tunki kätensä kissan suuhun, koska muutkin näyttivät niin tekevän. Onneksi kukaan ei ollut keksinyt työntää sinne mitään ällöttävää yllättämään ihmisiä.
Oslo-passi oli kannattava ostos. Kulkuvälineiden käyttö helpottui, mikä oli alkuperäinen tavoitekin, mutta myös kaikkiin turistin haluamiin kohteisiin sillä pääsi ilmaiseksi. Lähdettiin ajelemaan bussilla kohti Kon-Tikiä Bygdöy-nimiseen paikkaan. Tuohon kuuluisi sellainen erilainen ö, mutta ei vaimo ymmärrä, miten sen tuosta näppäimistöltä saa. Siinä se näkyy, norjalainen ö, ihan vihreänä on, mutta... Siinä matkalla näkyi markkinat paikassa nimeltä Norsk Folkemuseum, jonne mieli myöskin veti, joten suunnitelma paluumatkaa varten oli valmis.
Bussikuski päätti matkan varrella yht'äkkiä kerätä kyytiin enemmän matkustajia. Ehkä hän sääli turistilaumaa, joka oli pukeutunut kuin naparetkelle ja silti näytti palelevalta, koska kesken kaiken ryhtyi tööttäilemään ja huitomaan, että sisälle sieltä. Nämä ranskalaisturistit eivät olleet kyytiin edes pyrkimässä, kadun toisella puolella tepastelivat, mutta ymmärsivät vihjeen ja siirtyivät sisätiloihin. Olivat sitten myös Kon-Tikille menossa. Tai ainakin nyt olivat, koska heidät kaapattiin.
Kon-Tiki ja Ra II (niin se taisi olla) nököttivät nyt siis Norjassa. Niiden purjehdukset on purjehdittu.
Ra.
Tässä Kon-Tiki.
Joulumarkkinoille sitten siis. Bussi teki ylimääräisen koukkauksen, joten tuli nähtyä seutua muutama kortteli suunniteltua enemmän. Kääntöpaikalla oli toinen bussi matkustajineen, mutta kuskia siinä ei näkynyt ja oli sen verran leveästi siihen pysäsytetty, ettei meidän kulkupelimme mahtunut kunnolla kääntymään. Neuvokas kuljettajamme loikkasi pois omasta autostaan, poikkesi toisessa autossa, siirsi sitä ja palasi takaisin. Mukanaan hänellä oli toisen bussin rahastuslaukku. Tarina ei kerro, miten toisen bussin kuski reagoi, kun viimein joskus työpaikalleen palasi. Joutuiko suunniltaan vai totesiko asioiden sujuneen etukäteissuunnitelman mukaan.
Joulumarkkinoille kannatti poiketa. Ei niinkään siksi, että sieltä mitään olisi ostanut, mutta siksi, että oli hienoja rakennuksia. Olivat nähneet vaivaa niiden jouluistamiseksi. Eri seutujen ja aikakausien joulunviettoperinteitä esittelivät.
Tässä vaiheessa tätä kirjailua vaimo arvelee, että on tullut poistaneeksi kännykästä kaikki Oslo-kuvat ennen kuin oli niitä loppuja siirrellyt talteen. Ei ole viisasta sellainen. Vaimo ei ymmärrä kameraa käyttää, huitoo vain kännykällä. Viimeisen kuukauden aikana HD-mies on useasti lausahtanut, että vaimon on saatava sellainen kännykkä, missä on kunnon kamera. Tämä tänne nyt ihan kirjattakoon. Viisasta sen sijaan on se, että vaimo on sittenkin ymmärtänyt jossain vaiheessa sitä kameraansakin käyttää ja jopa oli tallettanutkin sillä räpsimänsä kuvat. Ilmeisesti ei olekaan poistanut kännykästä yhtään kuvaa ennen aikojaan, koska niitä kuvia ei siellä enempää ole edes ollut, vaan on sittenkin viisas ollut alusta pitäen.
Tässä siis sieltä markkinoilta elikä sieltä kansanmuseon alueelta näkymiä. Ensin HD-mies menee tuollaiseen mökkiin.
Ei ollut postiin pitkä matka tuosta.
Vieras turkkitäti ryhtyi poseeraamaan.
Joulupöytä. Huomaa erilainen joulukinkku.
Väkeä oli ja sitä kuskattiin usean pollen voimin. Tosin vain rikkaita. Rahvas ei viitsinyt kyydistä ruveta maksamaan.
Kerrostalossa saattaa monella maha toimia yhtäaikaa. Kerrosvessa on ratkaisu tuohon kiperään tilanteeseen.
Tuolta Folkemuseumista otimme muutaman askelen takaisin ja poikkesimme myös viikinkilaivoja tiirailemassa, koska oli nyt vanhojen vesikulkuneuvojen makuun päästy.
Raato.
Ehjempi paatti. Ja ihan näitä venhoja varten olivat rakentaneet tämän hienon mökin.
HD-mies oli sillä kamerallaan pakkasessa osoitellut sen verran ahkerasti, että viikinkiaikainen lämpöpatteri tuli tarpeeseen.
Pyöränkin olivat näemmä viikingit keksineet. Ja kärryn, missä sitä voi käyttää. Hiukan oli joku raapustellut koristuksiakin siihen sitten silmää miellyttämään. Turha väittää että pelkkiä raakalaisia olivat. Herkkäsieluisia henkilöitä.
Pulkkakin oli Harald Hirmuisen suvulla ollut.
Sitten yöllä tuli lunta. Aloitti se jo satamisensa illalla, kun turisti saapui pölsenkaupan kautta kotiin. Ei ollut pölsen halpaa eikä vaimon mielestä edes kovin hyvääkään. Ja taas voisi olla sellainen norjalaisöö tuossa, mutta... Matka kävi kohti Vigelandin patsaspuistoa. Kylätie oli hiljainen.
Patsaita oli jos jonkinmoisia. Siinä riitti kuvaamista.
Henkilö tuijottaa.
Ei ilmeisesti ollut aiemmin nähnyt HD-miestä.
Nämä herrat on luultavasti jätetty lapsenvahdeiksi. Ongelmia vai homma hallussa?
Pojilla on painava pesuvati.
Tuolla alemmassa kuvassa näkyvällä olevalla kukkulalla ei sitten käyty. Lähtöpäivänä olisi melkein meinattu, mutta avasivat metrolinjan sinne vasta sen verran myöhään päivällä, että olisi turistille kiire tullut lentokenttäkyydille. Puistosta sitä kuitenkin todistettavasti katseltiin. Holmenkollenia siis.
Munck-museossakin tuli poikettua. Ei ollut Huuto hääppöinen vaimon mielestä. Kyllä tyyppi on maalata osannut, siitä oli kyllä paljonkin näyttöjä, mutta on sittemmin ruvennut taiteelliseksi. Kuvia sieltä ei ole, postikortti ostettiin. Siinä on 'Airdale'. Ei osannut norjalaistaiteilija koirarodun nimeä oikein kirjoittaa. Ja kyllä, vaimo tietää, että ei saisi tällä tavalla toisten ottamia kuvia tänne skannailla. Googlettamalla löytävät kuvan tästä ne, jotka eivät halua tällaista tekijänoikeusloukkausta katsella. Tämän nimenomaisen kortin kuvaajiksi on mainittu Svein Andersen ja Sidsel de Jong. Tämän nimenomaisen kortin vaimo osti, joten sen kuvan tänne myös laittaa.
Juuri täällä museolla eräs suomalaisturistipariskunta opasti HD-miestä ja vaimoa, että Holmenkollenille pääsee kohta ihan perille saakka julkisilla.
Akershusin linnalla poikettiin. Ratikalla sinne ajeltiin, mutta epätarkkuuksissamme lähdettiin pysäkiltä sitten ihan väärään suuntaan ja tulipa sitten kierrettyä koko linna muurien ulkopuolelta, ennen kuin sisäänkäynti löytyi. Eipä tuo kummoinen paikka ollut, mutta voipa sanoa käyneensä. Vettä ja laivoja siinä vieressä oli, näkyipä se Kon-Tikin kotikin tuolla vastarannalla.
Tuosta saattoi linnanpihalle puikahtaa.
Tilapäivitys kuntoon. Mahtoikohan olla Winston Churchill -niminen paikka. Muutenkin koko Oslo oli jotenkin englantilainen.
Ooppera oli hassu talo. Katolle kiivettiin ja siinä edessä vuonolla olevia juttuja katseltiin. Oli laivaa ja taidetta.
Tämä lienee taidetta. Ei siis purjehduskäytössä eikä ilmeisesti rakennusjätteiden upotusyritys. Oli hieno. Näkyy tuossa ylemmässä kuvassa myös.
Katolle ei saanut mennä rullalautojen tms. kanssa. Oletettavasti myös pulkka kuului kiellettyihin välineisiin. Omalla vastuulla sinne sen sijaan sai mennä.
On toki totta,että pulkkakyyti mitä todennäköisimmin päätyisi vuonoon. Ehkä siksi sitä ei kannata täällä liiemmin harrastaa.
Toisellakin puolella tönöä heijasteli.
Sisällä oli komiaa.
Vessakin siellä oli. Tämä on sellainen miesten malli, ei tätä vaimo osaisi edes käyttää.
Vaimo kuvasi jotain tähdellisempää, ei vessaa.
Seuraava kuva on tässä tuon nostokurjen takia. Ei sillä, että moinen kurki olisi järin merkityksellinen, eikä sillä, että juuri tuo nimenomainen kurki millään tavalla liittyisi asiaan, mutta siksi, että se kytkee saumattomasti tämänkin tekstin HD-aiheeseen. Poikkesimme edellisenä iltana Akerbryggellä, koska sitä aluetta oli kehuttu lukuisten ruokapaikkojen ja kuppiloiden vuoksi. Kovin kalsealta ja kuolleelta meidä silmiimme se näytti (talvi?), mutta onneksi oli heiluvainen seurue sitten siinä ihan yllättäen. Suomea puhuivat, mikä sinänsä olisi ollut syy jatkaa nopeasti matkaa, mutta joukon asiallisimman oloinen kaveri oli pukeutunut HD-takkiin, mikä sai HD-miehen oitis heittäytymään juttusille. Neuvoja saimme ja yhdessä kuppilassa sitten poikkesimme. Tovin kuluttua tämä samainen sakki tuli myös sinne. Kertoivat olevansa Rautaruukin väkeä ja menossa pikkujouluihinsa. Mainitsivat, että oopperan lähellä on heillä seitsemän nostokurkea.
Lähtöpäivänä siinä aikaa tapettiin, ennen kuin bussi Ryggen lentokentälle lähti. Jos aikoo saada bussiin istumapaikan heti alkumatkasta, ei kannata jättää viime tinkaan ajoneuvoon astumista. Pari matkustajaa seisoskeli ensimmäiset 15 minuuttia, mutta kuljettaja norjalaisystävälliseen tapaan soitti jonnekin, poikkesi hiukan normireitiltään, toimitti nämä poloiset seisoskelijat toiseen bussiin saatesanoin "ei hätää, samaan paikkaan tämäkin ajaa, kyllä te saatte matkatavaranne sitten kentällä". Toimi se kuljetus kyllä noinkin.
Aivan viimeisten minuuttien ajantappokuva tämä ei ole, mutta sitä vaimo ei uskalla laittaa, koska siinä on jotain väärin ja tässä ei. On muutenkin tämä parempi, vaikka onkin napsaistu pari tuntia ennen lähtöä.
Aivan viimeisten minuuttien ajantappokuva tämä ei ole, mutta sitä vaimo ei uskalla laittaa, koska siinä on jotain väärin ja tässä ei. On muutenkin tämä parempi, vaikka onkin napsaistu pari tuntia ennen lähtöä.
Tullimies kentällä riemastui nähdessään HD-miehen. Halusi ihan tarkemmin matkatavaroita syynäillä. Tuima oli ilmeensä, ei leppynyt, vaikka vaimo vieressä hoki 'sylt, sylt'. Ei ollut hillosta kyse. Markkinoilta ostettu ehta norjalainen sianpääsylttyhän se tullimiehen kamerassa oli huomiota herättänyt. Vaan niin levisi miehen ilme hymyyn kun näki sen sylttypaketin siellä sukkien seassa. Ei pidättänyt HD-miestä, hyvää matkaa toivotteli ja kateellisena jäi sylttyä kai itsekin kaipaamaan.
Että sellainen matka. Muistijäljet haalistuvat vaimolla aika pian, joten virheitä voipi olla. Ehkä HD-mies korjailee. Piti meinaan ihan netistä tarkistaa sellainenkin asia, että onko Oslossa muka metrokin. Luultavasti vaimo on jopa sillä matkustanut. Hämäriä mielikuvia on, mutta olo on silti yllättynyt.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti