Liikkeellä jälleen!

Kovin nihkeästi on lähtenyt kausi käyntiin, jotenkin sitä ei vain ole saanut itseänsä - tai siis lähinnä pyöräänsä -  liikkeelle. Pelottanut on kovasti, vaikeata touhua tuo ajaminen. Ensimmäiset 170 metriä meidän pihasta ovat tuntuneet liki ylipääsemättömiltä suurten sepelikokkareittensa kanssa, eikä tilannetta ole helpottanut lainkaan se, että heti pitää sitten vasemmalle kääntyä. Mikä kumma siinäkin oikein on. Yksi työmatka, kerran Säynätsalossa, kerran Puuppolassa ja oliskohan ollut joku Vihtavuoren keikka siinä jossain välissä? Kuka noita muistaa kaikkia.

Nyt kuitenkin oli rohkaistuttava, eihän tästä mitään tule, jos ei aja. Kamat kassiin ja lähtöä suunnittelemaan. Siinä sitten HD-mies äityi kiinteästi tuijottamaan vaimon pyörää ja ryhtyi uutta eturengasta puuhaamaan. Pieniä haurastumisen merkkejä entisessä. Moneen paikkaan soitti, Kuvalta sitten kertoivat, että kyllä siihen vähän isompikin mahtuu. Se haettiin ja Rengasnuoralle vaihdattamaan. Mahtuihan tuo, vaan ei turhia välejä jäänyt rapakaaren ja kumin väliin. Sillä mennään.

Kohti pohjoista keula kääntyi, siellä pelataan jalkapalloa. Mitään muuta syytä ei ole suunnata kohti seutuja, joissa on kylmempi kuin lähtöpisteessä. Oli meininki ajella Ouluun asti, mutta sen verran kovasti tuuli, että Pyhäsalmelle sitten pysähdyttiin. Kallis ja tyhjähkö oli paikallinen hotelli. Sauna kuitenkin oli lämmin. Kysäistiin, onko se miesten vai naisten vuoro. Ohje respasta oli, että jos ekana ehditte, laittakaa ovi perässä lukkoon, ei tule muut. Näin toimittiin ja siellä sitten kuuluivat muut oven takana kolkuttelevan. Luovuttivat, kun ei sisälle päästetty.

Seuraava maja varattiin etukäteen Haaparannasta. Se on sentään Ulkomailla. Aamulla matka sitten jatkui, edelleen tuulessa ja ajoittaisessa pikkutihkussa. + 6 säätiedotuksen mukaan.  Ei juurikaan kiinnostanut poiketa päätieltä pois, tavoitteena vain päästä määränpäähän eli reissun pohjoisimpaan pisteeseen. Matkalla vaimo huomasi lihoneensa.

HD-mies oli ihan kuosissaan.

Nyt sitten ollaan perillä. Majapaikkana Svefi Vandrarhem, tarkemmin talo nimeltä Skytten - tuo keltainen kaistale tuossa isomman keltaisen takana. Respa oli tässä kuvanottajan selän takana ja aamiaispaikka tuossa viereisessä korttelissa takaoikealla.

Mopot saatiin parkkiin majan pihaan, avainkin saatiin ulko-ovessa toimimaan (sitä pitää ensin työntää, nostaa, kääntää vasemmalle, vetää ja sitten kääntää oikealle). Huoneen ovessa prosessi ei ole noin monimutkainen, mutta parivaiheinen joka tapauksessa. Tavarat sisälle, ajokamppeet kaappiin ja kävelemään takaisin Suomeen. Piti hakea oikeankielistä lukemista. Siellä sitten istuttiin ansaitulla virvokkeella, kun vaimon puhelin yhtäkkiä soi. Hyvänen aika. 'Ruotsin maja'  eli Couchsurfingin sivuilta bongatun piteålaisen hemmon kaveri soitti. Ruotsia puhui siinä ja kovin oli ystävällinen. Yöpaikka seuraavaksikin yöksi on ilmeisesti sitten varmistettu. Ilmainen sellainen eli jos meistä ei enää koskaan kuulu mitään, vihjaiskaa poliisille, että tutkivat puhelutiedot. Ei sentään - erittäin ystävällinen mies, huomenna soitellaan uudelleen.

Nyt siis Haaparannassa. Vai pitäisikö sanoa 'Haaparannalla'? Enempää ei jaksa nyt kirjoitella, kohta lähdetään ruokaa etsimään.