Piteåsta etelään

Ajeltiin Piteåån, kohteena Piteå summergames. Vaimolla oli mielessä oikein hyvät ajo-ohjeet, joilla kätevästi olisi perille päästy ilman HD-miehen varta vasten tätä reissua silmällä pitäen hankittua Tom-Tomiakin. Sitten olivat päättäneet laittaa remonttiin juuri sen meidän tarvitseman puolen moottoritiestä ja ohjasivat jonnekin korpeen, sitä tomtomia tarvittiin sittenkin. Joka tapauksessa kivasti löydettiin perille. Pyörä pistettiin parkkiin yhden kentän viereen ja lähdettiin tassuttelemaan kohti tavoitekenttää ihan vain katsoaksemme, missä parin tunnin päästä pitäisi olla kannustamassa. Siinä sitten pällisteltiin hetki ja katseltiin, kun Koivurannan bussi pysähtyy tien varteen. Eikös vain, siinäpä sitten saapuivatkin juuri oikeat henkilöt! Olivat tulleet koko sakki jo ajoissa kentälle, koska yhdellä osalla oli aiempi peli. Sanoisinko, että hyvin ajoitettu kohtaaminen ja täysin suunnittelematta. HD-miehen kanssa siitä sitten poikettiin syömään kylille turnausportin kautta.

Peli käytiin katsomassa. Voittivat ruotsalaissakin 6-1. Oikein harmittaa, ettei ole kuvaa siitä huoltojoukkohemmon repusta löytyneestä jääkiekkoteepaidasta, jonka selkämyksessä oli valmiiksi Suomi-Ruotsi 6-1. Tietenkin tuota paitaa kättelyssä heiluttelivat. "Titta, vad de har!!!" kuulosti jotenkin niin surkuteltavalta pienten ruotsalaistyttöjen suusta :D

Pelin lopulla sitten mietittiin, että jäisimmekö paraatia katsomaan illaksi vai menisimmekö jo alkuillasta etsimään Nilsiä. Vaimo siinä pohti soittamista, mutta turhaan. Nils ilmestyi kentän reunaan juuri pelin loppuessa. Oli menossa katsomaan reilun puolen tunnin päästä alkavaa peliä katsomaan jollekin toiselle kentälle, mutta koska olin illalla hälle viestin lykännyt ja kertonut, moneltako ja millä kentällä aiomme olla, hän tupsahti sinne. Siinä keskustellessamme selvisi, että kyllä, jäämme paraatia katsomaan ja vasta illalla lähdemme kohti Nilsin majaa.

Kylillä juotiin sitten kahvia ja katseltiin ympärillemme. Tältä siellä näytti.

Ja tältä.

Älysimme sentään ajoissa kysellä turnauksen järjestäjiltä, mahtavatko mopot olla sopivalla paikalla vai pitäisikö siirtää. Olivat kuulemma juuri sillä kentällä, mistä paraati lähtisi liikkeelle ja siellä olisimme sitten jumissa. Siirrettiin niitä sitten hiukan. Ajantappopuuhissa siten sujuikin ilta paraatin alkuun asti.

Kenttä oli tupaten täynnä joukkueita, kun kannustamamme JypK (jolle muuten sitten lopulta kävi näin http://www.ksml.fi/urheilu/jalkapallo/jypk-tytoille-menestysta-ruotsin-turnauksesta/1222566 ) saapui lähtöpaikan portille bussilla juuri ennen paraatin alkua. Harvoin näkee NIIN sujuvaa ohittamista ja kärkijoukkoon sulautumista kuin tässä tapauksessa. Toiset olivat seisseet alun toista tuntia kentällä varmistamassa hyviä asemia ja JypK sitten vain astahti siitä jotakuinkin jonon kärkeen, kun letka lähti liikkeelle. Katseltiin siinä aikamme, kunnes rupesi ripsimään vettä ja lähdettiin sitten majaa etsimään.

Tomtom löysikin reitin, mutta viimeinen pätkä ei näyttänyt varsinaisesti tieltä (hiekkakasoja ja ruohikkoa), eikä arvattu sinne kääntyä. Nils ei vastannut puhelimeen ja hiukan ehti minimus miettimys tulla korvien väliin. Hiukkasen päätettiin ajella eteen päin ja vilkuilla, josko olisi selkeämpi reitti. Siinä sitten HD-mies havaitsi, että kappas, Nilshän se siinä tulee autolla perässä, oli lähtenyt meitä tavoittamaan . Löydettiin siis perille!

Kolme kissaa ja kaksi nuorison edustajaa toivottivat meidät tervetulleiksi (tai no, kissoista yksi tervehti, kaksi säikähti ja luikahti ulos ja nuoriso pelasi nettipelejä). Nils poistui TV:n ääreen, koska Ruotsi sattui juuri voittamaan EM-kisoissa naisten 400 m. Nils oli kokannut hyvää ruotsalaispataa (oli teurastanut just, kolme pakastimellista nautaa). Jälkiruuaksi jäätelöa ja mesimarjoja (åkerbär, jos oikein nämä marjojen nimet ymmärsin). Nils kertoi niin valtavan paljon asioita, etti niiden referoimiseen riitä nyt aika. Kazakstanilaista emäntäänsä odotti seuraavana iltana kotiin saapuvaksi. Siksi saattoi tänä iltana lainata meille vesisänkyään. Jokseenkin ilmaamaton peti, mutta kaipa se väsyneille jaloille tekee hyvää nukkua varpaat kohti kattoa. Kotona olelevien lasten äidin isä on muuten asunut Niemisjärvellä ja haudattu Hankasalmelle. Sanoisinko, että maailma on pieni.

Aamulla sitten lähdettiin jatkamaan matkaa. Sade alkoi lähtöhetkillä ja varmisti sen, että eipä jäädä Piteå Summergamesia enempää seuraamaan. Etelää kohti siis. Matkalla ei varmaankaan tapahtunut mitään muuta kuin satoi, Umeåån mentiin. HD-mies löysi hotellin ja armeliaasti etsi muunlaisen kääntöpaikan kuin sen vaimon kammoksuman U-käännöksen. Hotellin aulaan kaikki uitetut kamppeemme sitten varastoitiin siksi aikaa, kun HD-mies jälleen kovin armeliaasti säästi vaimon ylenmääräiseltä stressiltä ja ajoi vaimonkin mopon parkkitalon katolle. Huoneeseen ja sitten syömään. Ikkunasta katseltiin ohi ajavia autoja. Satuttiin sitten sopivasti juuri siksi illaksi Uumajaan, kun siellä on vuosittainen "Wheels Nat's Norr" -tapahtuma. Ajelivat kaiken maailman ameriikanraudoilla ja vaikka millä ympäri kylää korttelirallia aamuneljään saakka. Aikamme sitä ruokapaikan ikkunasta kuikuiltiin.

Sitten pieni kierros kylillä (löytyi pubi, jossa oli kirjasto) ja nukkumaan.

Aamulla suututti parkkitalon automaatti. Otti meiltä enemmän kuin oli ollut puhetta. Tietenkään ei ole kyse siitä, että turisti ei ole kaikkea pikkutekstiä itse kunnolla lukenut ja ymmärtänyt.

Päivä kuitenkin alkoi poutaisena ja taivas sinistyi. Pysähdyttiin ottamaan takista vuorit pois. Kohtalaisen hieno pysähdyspaikka. Höga Kusten oli koko seudun nimenä.

Kahvillakin poikettiin jossain 5 km Sundsvallin eteläpuolella. Oliskohan ollut joku Saltvik?

Ihan siinä vieressä näytti tältä.

Ja tältä.

Täällä sellainen vanha täti pysähtyi tuijottamaan pyöriä. "Oj, vilka grejer!!!" Tarjosin sille avaimia, muttei huolinut. Toivotti vain hyvää matkaa.

Ja sitten - matkan kohokohta vaimon mielestä: Levähdyspaikalta tielle jonotti liivijengiletka. Meidän perään siitä sitten lähtivät. Vaimo oli edellä ajellut näitä valtateitä viime pätkät, koska silloin vauhti kuulemma pysyy tasaisempana (HD-mies ei edellä uskalla ajella lujaa, kun vaimo ei pysy perässä kuitenkaan ja sitten on huoli, että missä ojassa se nyt on, kun ei näy. Edellä menevää vaimoa on helpompi vahtia.). Siinä sitten vaimo ajeli ja kuuli hetken päästä melkoista jytinää. Peilistä näkyi, että kiltisti tulevat liivihemmot perässä. Jotenkin se vain niin kovin hiveli vaimon mieltä, kun siinä ajeli keulilla ja kiltisti perässä seurasi moinen letka. (No, kiltisti niille tietäkin annettiin heti, kun piennar leveni.) Ja kiltisti väistyivät kaikki edellä ajaneet ruuhkan tehneet autotkin pientareelle heti noiden pyörien jytinän kuullessaan. HD-mies riensi vaimon rinnalle vinkkaamaan, että nyt mennään. Siinä siivellä sitten mekin ruuhkasta ohi päästiin. Eivät tajunneet autoilijat takaisin kaistalle tulla, ennen kuin Viragokin oli ohi sirissyt. Kiitos, "Bastards Sala"!

Sitten rupesikin taas satamaan. Käännyttiin Hudiksvalliin, hotelli löydettiin, ennen kuin taas kokonaan kastuttiin. Se on tuo punainen tuossa keskellä. Better Westtern kuin tähän astiset saman sarjan hotellit.

Tervetulleeksi toivottivat siellä.

Vessa oli nätti.

Kyläkin oli nätti.

HD-mies löysi seuraa.

 Huomenna Hallstahammariin sukuloimaan.