Lauantaipäivä, mitähän sitä tekisi? Kangasniemellä Maitolaituri? Hmmm - lastenjuttuja ja tanssit, ei nyt. Maalaismuhinat K-kaupan pihassa Hankasalmella? Hurraa, luultavasti kuitenkin metrilakua ja pölypusseja, niinkuin joka ikisillä Hankasalmi-markkinoilla. Voihan toki olla, että juuri tämä sessio olisi ollut se 'erilainen', mutta.... Hollolan keskiaikapäivät? Missä on Hollola ...Google Maps auttaa aina... sataakohan siellä tänään...Accuweather...ehkä sataa ja on kylmäkin. Koska juuri tuossa vaihtoehdossa vaikutti olevan kaikkein vähiten järkeä, se piti sitten valita.
Pyörän päälle ja matkaan kohta puolenpäivän jälkeen. Hartolaan asti seurailimme normireittejä, koska oli tarkoitus ensisijaisesti ehtiä poikkeamaan sekä markkinoilla, syömään jotain ja päästä sitten katsomaan myös turnajaisia klo 17, mutta sieltä piti poiketa Sysmän suuntaan. Pulkkilanharju on sen verran mukavaa katseltavaa, että sen kautta kannattaa ajaa, jos on jonnekin menossa. Ja jos siellä päin kerran ajelee, voi aivan hyvin pysähtyä kahville Päijänteen kansallispuistoon paikkaan, josta saa erinomaisen hyviä ja tuoreita pullia ja munkkeja. Tosin kahvi oli ehkä hiukan painunut, eikä paikassa käy pankkikortti, mutta periaatteesta oli kivempi pysähtyä pikkupaikkaan, eikä siihen sillan vieressä olevaan suurempaan, joka näyttää rosvoavan kaikki kulkijat.
Ilmeestä päätellen HD-mies ilmeisesti yllättyi dokumentointivälineen esilleotosta.
Pulkkilanharjun jälkeen Asikkalan kk:n kohdalta käännyimme oikealle päästäksemme päämääräämme Hollolaan jotain muuta kautta kuin Lahden läpi. Pian kirkon jälkeen tie muuttui hiekkatieksi ja taas vaimoa tutisutti. Oli nimismies ottanut juuri uuden permanentin, eikä tientekijä ollut suotta mutkia ja mäkiä yrittänyt poistaa. Eipä tuota nyt onneksi järin montaa kilometriä kestänyt ja sitten tulimmekin ison tien risteykseen. Meidän karttamme vuodelta miekka ja kirves olisi halunnut meidän jatkavan suoraan yli, mutta koska meillä ei ole metsämopoa, oli kannattavampi ajatus uhrata muutama hetki suunnanvalinnalle. Oikealla näkyi kyllä seuraava risteys, mutta ennen kuin turisti ehti tehdä varsinaisen päätöksen, joku hämäläinen saapui viereiselle kaistalle ja alkoi käyttäytyä varsin epäsuomalaiseen tapaan: pysäytti autonsa, väänsi ikkunansa auki ja KYSYI turistilta siinä kesken kaiken, että mihinkä turisti mielii. "Hollolaan." "Kumpaakohan kautta?" "Hmmm...no..." ...ja viittilöintiä näkyvillä olevaan risteykseen. Epäsuomalaishämäläinen autoilija nyökkäsi rohkaisevasti, ja sinne turisti sitten suuntasikin.
Oiva valinta - HD-mies huokailee vieläkin onnen huokauksia tien 371 ja varsinkin tien 3713 vuoksi. Vaimo arvelee, että vaikka koko Hollolaa ei olisi ikinä löytynytkään, päivä olisi silti ollut täydellinen.
Mutta kyllä se Hollola löytyi. Tien varresta puutuivat ne perinteiset suomalaiset pissipaikat, joten turisti alkoi tähyillä moista piakkoin Hollolaan parkkeeraamisen jälkeen. Ensimmäinen paikallisnavetta kätki sisäänsä taidenäyttelyn (seinällä mm. Ismo Pyykköä) ja nurjamielisen oloisen vaikenevan taiteilijan, jonka puolesta puhetta johti siihen hommaan armoitettu taidenäyttelytätönen. Vessaa ko. galleriassa ei ollut.
Viereinen rakennus oli Kunnantupa. Siellä oli vessakin, tosin 'virallisesti' tarkoitettu Kunnantuvan asiakkaille (vaimo tosin luki jotta 'asukkaille', ja kuuliaisena jätti tuolla ensimmäisellä käyntikerralla kyseiseen vesiklosettilaitokseen tutustumatta, koska kutsumus ei ollut suuri). Koska HD-mies ja vaimonsa kaikin keinoin ainakin yrittävät näytellä ohjeistuksia tiettyyn rajaan saakka kunnioittavia kansalaisia, vaimo lähti hortoilemaan peremmälle Kunnantuvan tiloihin sillä aikaa, kun HD-mies hakeutui yksityisempään tilaan. Onnistuneesti vaimo siellä asiakasta jo näyttelikin ostamatta silti yhtään mitään, uuninkuvetta taputteli ja seiniä pällisteli, kun HD-mies yhytti emäntänsä. Ja siinä samassa Kunnantalon virallinen keskiaikatäti pongasi turistit. Oli ihan pakko tähtäillä kohti, vaikkei kännykkäkamera sisätiloissa juuri elossa ole, oli HD-mies sen verran nöyrän näköinen, kuunnellessaan keskiaikatätiä.
Siinä tuli tietoon monenmoisia asioita usean minuutin esitelmän aikana: Kunnantuvan puolelta on seurattu, paljonko väkeä vastapäisessä kirkossa käy, täällä on kunnanvaltuusto nuijinut tärkeitä päätöksiä ja onpa muuan rippikoulupoika kerran jopa särkenyt hyllyllä nököttävän Snellmanin rintakuvatuksen. "Sellaisia ne rippikoulupojat ovat", kertoi keskiaikatäti. Talon katon jyrkkyys oli samaan kulmaan pykätty kuin vastapäisen kirkonkin ja paanukattokin oli laitettu. Tämä etevä täti oli kaiken lisäksi ihan itse löytänyt jostain lehdestä alkuperäisten uunien piirrokset ja niinpä oli sitten entisöintivaiheessa purettu edelliset uunit (jotka eivät olleet siis Sen Ensimmäisen Arkkitehdin suunnitelman mukaisia, vaan rahanpuutteessa yksinkertaisemmin rakennettuja). Nämä nyt sitten ovat (kiitos tämän tätin) oikean malliset, vaan eivät vieläkään aivan oikeat, koska (jälleen rahanpuutteesta johtuen) eivät kunnanisät suostuneet vuolukiviuunien tekoon, vaikka alkuperäpiirustelija oli niin tarkoittanut silloin joskus.
Viimein turisti onnistui hakeutumaan turvaan ulkotiloihin. Hieno oli kirkko tässä kylässä.
Sisältäkin ihan näkemisen arvoinen.
Tässä HD-mies kuvaa...
...tätä kuvaa. Eikö olekin mielenkiintoista! Mielenkiintoista oli se, että nämä haudat ovat oikeasti kirkkomaalla, siinä ihan oven vieressä tavallisten ihmisten lepopaikkoja, eikä mitään silmäätekeviä. Vaikka mistäpä minä sitä teidän.
Markkina-alueelle sitten maksoi 7 € sisään, sillä sai punertavanruskean leiman tai siis jonkinmoisen tahran käteen ja sai vapaasti kuulemma mennä ja tulla. Taisi toimia, koska missään vaiheessa meitä ei pidätetty.
Tällaisia hemmoja alueella haahuili, ...
... asiantuntemustaan esitteli ja tuotoksiaan kaupusteli.
Turisti tahtoi orastavasta nälkiintymisestä viimein eroon ja poikkesi ruokintatelttaan.
HD-mies totesi kotona, että jos samanlaisen annoksen olisi saanut eteen jossain etäreissun päällä tarjoiltuna oikeasti yrmeän ämmän voimin ja samaan hintaan, turisti oli ollut kiukkuinen, mutta koska täällä nämä ihmiset näyttivät pitävän työstään, ruoka oli juuri teemaan sopivaa keskiaikamurkinaa ja makkara varsin maistuvaa, turistikin oli tyytyväinen.
Mainitun kievarin taustalta löytyy Korkea Tammi. Korkean Tammen omat sivut tässä.
Ja sitten päästiin asiaan. Jos tämä juttu olisi kouluaine, olisi kai ainakin joku ope jo pillastunut, koska otsikko ei oikein kohtaa tekstin kanssa. Sattuuhan sitä. On vain aivan turha kirjoittaa otsikkoon liittyvistä asioista, ennen kuin ne tapahtuvat. Turnajaiset alkoivat vasta klo 17 eikä niistä voi kirjoittaa ennen aikojaan! Alla viimein muutamia kuvia ja tietenkin toteuttajaporukan kotivuille linkki tässä. Rohan talli osasi hommansa!
Tarina ei kerro, onko kuvassa näkyvä entinen henkilö ehkä ollut tyytymätön viimevuotisten markkinoiden tarjontaan. Kovin kuihtuneelta kuitenkin näytti.
Tässä ritari Sir Valletta (ehdottoman aito ranskalainen...) ei näpyttele kännykkää, vaikka asento onkin oikea moiseen puuhaan. Keskiajalla kännyköitä ei vielä ollut, nähkääs.
Oli joukossa yksi Ladykin. Kyllä se joskus oppii olemaan yhtä taitava kuin nuo Siritkin.
Eivät nämä pollet tulta pelänneet, vaikka yhdellä vähän koivet taisivat pudotuksen myötä mustuakin.
Tässä Sir Valletta vielä kuvittelee päihittävänsä venäläis-lätti-baltikun-jonkun Sir Nikolai 'Zorni' Jotainin, vaan toisinpa käy.
Lopuksi vielä juutuupia näkösälle. Kaiken kaikkiaan - kyllä kannatti käydä.
Turnajaiset by Rohan Tallit Hollolassa 2010-07-24
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti