sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Mopo on herännyt!

Itse asiassa tämä teksti tulee myöhässä - mopo heräsi jo 5.4. Vaimo oli poikkeuksellisesti itse autolla töissä ja kotiin ajellessa katu näytti vaimonkin silmin paikoin niin kuivalta, että oli tiedossa kyllä, millaisia ajatuksia HD-miehen päässä on mahtanut syntyä. Kotona toinenkin auto oli pihalla, eikä tallissa. Tämä oli ilmiselvä todiste siitä, että enää eivät auto ja mopo mahdu samaan talliin ennen seuraavaa talvea. Mopon talviuni oli päättynyt ja talli toimii siis seuraavat kuukaudet yksinomaan sen karsinana. Kuvatodiste moisesta tuossa alla. Vaimo ei tälle sohjon ympäröimälle ajelulle vielä osallistunut.



Jyväskylän mopomessut oli merkitty kalenteriin jo aikoja sitten, joten sinnepä sitten piti muiden sekaan änkeytyä. Tällä kertaa ei vaimo rohjennut kavuta minkään vekottimen selkään, ei tosin HD-mieskään, koska kyynärpäänsä vihoitteli sangen ankarasti. Yhdessä pyörässä oli oikein kauniit vaaleansiniset vanteet. Se ei ole tämä, mutta koska muita kuvia ei tullut sen enempää vaimon kuin HD-miehenkään otettua, ei voi muuta laittaa.



Puvun myivät HD-miehelle. Jospa ensi kesänä ei tarvitse sateessa parkkipaikalla kalsareilleen ukon heittäytyä ja ryhtyä taistelemaan sadevuoria paikoilleen. Sinänsä mielenkiintoista, että kaiken muun ostotoimenpiteeseen liittyvän keskustelun myyjä suuntasi HD-miehelle, mutta käänsi sitten katseensa kohti vaimoa ja kertoi, että neljänkympin pesu, ei huuhteluainetta. Pistää harkitsemaan, menenkö itse housuja tuon liikkeen valikoimista etsimään vai pysyttelenkö muualla.

Eilen vaimo sitten istui mopon selässä ihan yksin. Hirveä punnerrus, että sai sen härvelin pystyasentoon. Eräänlaiseksi onnistumiseksi voinee laskea sen, että mopo ei jatkanut liikettään samalla punnerruksella toiselle kyljelleen. Sitä ei vaimo kykene käsittämään, kuinka voi olla mahdollista saada jalka oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Lihaksia, joilla jalkaa nostetaan maasta tapille, oli vaikea löytää ja kun viimein sai yhtäaikaa jalan nousemaan ja mopon edelleen pysymään pystyssä, meinasi kenkä takertua sinne vaihteen tienoille. Ehkä lieventävänä asianhaarana voi pitää sitä, että kenkä oli kolme numeroa liian iso mummon toppakenkä.

Kyläläisten mielenrauhan vuoksi lienee syytä mainita, että mopo ei em. toimenpiteiden aikana missään vaiheessa ollut käynnissä. Raitilla ei siis tule vastaan toppakenkämamma holtittomasti heiluvan mopon ohjaksissa. Vielä. Mutta askel eteenpäin on otettu. Paikallinen autokoulunopettajakin on saanut asiaa sivuavan tiedustelusähköpostin. Jos ko. liiketoiminta loppuu tällä paikkakunnalla lähiaikoina, vaimo on luultavasti sitten onnistunut säikyttämään ammattilaisenkin itsensä lisäksi.

Suojat on äsken tapeltu takaisin paikoilleen polvisuojia lukuunottamatta. Toinen on piiloutunut talven aikana. Viimeinen näköhavainto siitä on viime syksyltä, jolloin vaimo yritti saada sitä pysymään hyvällä paikalla erilaisten sukkahousuviritelmien avulla (tarrat revenneet ja lahkeet liian pitkät, minkä johdosta suojan pussikin liian alhaalla). HD-miehelle suureksi jääneet entiset housut olisivat jotakuinkin hyvät nyt vaimolle, mutta koska vaimokaan ei halua sateen sattuessa parkkipaikkakalsarihyppelyä harrastaa, on vaimonkin housukaupalle tässä varmaan mentävä. Toistaiseksi on pärjättävä entisillä hehtaarihousuilla. Kalliiksi tulee karppaaminen.

HD-mies yrittää selittää, että +5 on oikein hyvä keli käydä kokeilemassa uusien ajokamppeiden lämpöominaisuuksia. Varmaan viritettävä sauna tikkua vaille valmiiksi, jotta saadaan sitten kohmeet sulamaan.

Ei kommentteja: