Andaluciaa

Pari päivää lepoa Andalucian auringon alla teki terää. On myönnettävä, että olisihan tuolla voinut kauemminkin olla, mahtava paikka, riittävästi lämpöä (+34 näin lokakuussakin), herkullista ruokaa ja - mikä parasta - ihania ihmisiä.

Parilla sanalla ja kuvalla hiukan raporttia olemisesta.

Mopotkin saivat levätä hetken.

Pihalta sinne sun tänne näpsittyä:

Vesi viilensi tarvittaessa.

Paikalliset yrittivät lämmittää ilmaa myös kulottamalla.

Illalla yötä sitten valaisi kaukana taivaanrannassa yksi riistäytynyt loimu.

Vaimon mopo kävi paikallisajelulla. Tätä ei kerrota vuokraajalle. Vaimo ei nimittäin ajellut. Ei tosin HD-mieskään. Hyvin kuulemma Bemari taittuu missä vain. Uskoiskohan tuota.

HD-mies vahti omaa mopoaan sen verran tarmokkaasti, että sitä ei pöllitty.

Talolla hääri myös eläinkunnan edustajia. Tässä Marley, vieraileva tähti.

Kameralle poseeraa Macy, talon vakituinen.

Milly-kissa syö ensin, koirat pysyköön lestissään.

:
Tällä ei ollut nimeä. Nuoriso yritti häätää sitä pölynimurilla, ei ollut moksiskaan. Vessanseinän liskoista tai jättiheinäsirkasta keskellä ruokapöytää vaimolla ei ole kuvaa.

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Palasimme alkumatkan samoja jälkiämme. Omituista oli se, että Constantinan kaupunki, jonka läpi sujuvasti ja suoraan etelään menimme, ei päästänytkään meitä suoraan takaisin, vaan johdatti sivukujille. Kun siellä sitten kerran ajettiin harhaan, olikin vaimolla jälleen kerran hiki. Mukulakivikujia, ylämäkiä, alamäkiä, jyrkkiä risteyksiä, yksisuuntaisia, tietöitä. Kaikenkaikkiaan kamalaa. Aikanaan kylästä ulos selvisimme.

Onneksi välillä löytyi ihan hienojakin paikkoja. Seuraavat kolme kuvattu samoilta jalansijoilta.

Paluumatkaa oli kaikkiaan n. 500 km. Tarkoitus oli ajaa puoliväliin tai vähän yli. Yhdeksän tunnin taivaltamisen jälkeen siitä oli ajettu reilut 400 km. Jäljellä enää reilut 200 km. Todennäköisesti suorinta tietä mennen illalla sitten mittarissa tulee olemaan 300 km tai jotain. Toivottavasti ainakin iltaan päästään - pyörät pitäisi palauttaa ja vaimoa kolottaa joka paikkaan. Sitä paitsi olemme samassa paikassa, missä mopo tykkäsi köllötella. Ei yhtään paineita pihasta lähtemiseen. Jo tullessa tänne päin tuli tehtyä niin lainvastaisia kaistanvalintoja, että ihme on, ettei minkäänvärinen piipaa-auto puuttunut peliin. Tätä tää on.