Etappi nro 4

Lähtö hotellin parkista yritettiin tehdä mahdollisimman helpoksi - HD-mies järjesti vaimon mopon valmiiksi 'helppoon' paikkaan, josta vaimo sitten itse sen väylälle pörräisi. Pientä jännitystä lähtöön toi se, että poliisi istui autossaan kytiksellä just portin edessä. Niinpä vain vaimo pääsi liikenteen sekaan kaatamatta enää kertaakaan mopoaan tuossa kaupungissa.

Tämän päivän tavoitteena ei enää ollut maisemien katsominen, vaan eteneminen. Kuviakaan ei taida juurikaan olla, pääväylillä ei täällä päin maailmaa ole parkkipaikkoja, eikä huoltoasemille jatkuvasti viitsi pysähtyä. Matka kulki Toledon ohi kohti tietä A42, sieltä sitten tielle numero M40. Vaimo sai kunnian ajaa edellä, joten vaimo ajoi suunnilleen ensimmäistä kertaa tällä reissulla kartanlukijan roolissa. Hiukkasen hirvitti, kun Madridia lähestyttäessä alkoi olla ajoittain viittä kaistaa samaan suuntaan ja autoja kiinni perävaloissa ja molemmissa kyljissä. Peilit tärisivät sen verran, ettei aina ollut varma, voiko varmasti vaihtaa kaistaa, mutta pakkohan se oli kun kylkeen tunkee toinen liittymäkaistalta. Tosin pari kertaa vaimo päätti, että ei väistä, ja hyvin siihen samalle kaistalle mahtui myös sitten se liittyjä. On se jokseenkin turvaton tunne kuitenkin, kun vauhtia on reilut 100 km/h ja yrittää sitten siinä samalla hahmottaa, mihin pitäisi mennä, ettei joudu vahingossa ihan keskelle miljoonakaupunkia. Tiettyjä kiintopisteitä vaimo oli mieleensä painanut ja niitä kohti sitten mentiin. HD-mies tuli kuuliaisesti perässä. Jos pikkukylissä onkin huonosti teiden numerot ja suunnat merkitty, samaa ei voi sanoa Madridista. Eipä kertaakaan jouduttu ympäri kääntymään, kerran pysähdyttiin ja HD-mies laittoi varmuden vuoksi oman kännykkänsä juttelemaan satelliitin kanssa. Vaimo silti jatkoi edellä ja ajoi hotellin eteen. HD-miehen satelliitti olisi halunnut meidän vielä jatkavan seuraavalle kadulle, mutta mepäs ei jatkettukaan. Mopot tankattiin vastapäisellä huoltoasemalla. HD-mies pussasi vaimoa ja höpötti jotain siitä, ettei olisi muka osannut edellä tulla.

Hotellin respaa pyydettiin soittamaan Josélle, jotta tämä tulisi jo sovittua aiemmin mopoja noutamaan, jotta pääsisimme ehkä poikkeamaan Madridin keskustassakin. José tuli, kuunteli selityksen kaatumarautojen ja laukkujen naarmuista, eikä halunnut niistä mitään rahaa. Hymyili vain. Kertoi maalaukseen menevän vain puolisen tuntia, eikä se kuulemma maksa.

Joten suosittelemme: Pyörät varattiin http://2wheeltravel.com/ -firman kautta, joka taas otti ne paikasta nimeltä http://www.happyrider.com/ . José ei aivan suoraan kertonut, vuokraisiko suoraan, koska heillä on sopimus tuon 2Wheeltravelin kanssa, mutta antoi ymmärtää, että järjestyy ja vinkkejä hyvistä mutkateistä kuulemma antaa mielellään. Suosittelemme Joséta :)

Jos tältä päivältä vielä kuvia tulee otettua, palaamme asiaan.