On muuten tuhottoman paljon väsyttävämpää ajaa itse kuin istua kyydissä, vaikka kyytiläisenä välillä meinasikin uni tulla kesken reissun. Nyt ei jouda juurikaan nukkumaan ja sen sitten tuntee päivän päätteeksi. Huomaa myös, että ei oikein jaksa keskittyä edes reissusta kertomiseen. Kirjoittaminenkin takkuaa, koettakaa kestää.
Eilen lähdettiin Talsalta tien päälle. Kuten on vaimolle tavaksi tullut tämän pitkän ajouran aikana, hirvitti lähteä. Ei voi muistaa kaikkea, mitä pitää muistaa. Jotenkin vaan se mopo sitten taittui sinne, minne pitikin ja lähdimme tavoittelemaan aluksi Pieksämäkeä. Sovittiin, että Loma-Triossa tarkistetaan paineet. Moposta siis. Ja niin tehtiin. Olisi toki matkalla ollut aiemminkin tarkistuspaikkoja, mutta esim. hankasalmelaisfirma oli reittiin nähden väärällä puolella tietä, koska vaimo ei tykännyt vielä alkumatkasta ajatuksesta, että yli viikon tauon jälkeen pitäisi osata tulla sitten pihasta takaisin liikenteen sekaan kääntymällä vasemmalle. Loma-Triosta pääsisi sitten jatkamaan sutjakasti sekaan.
Logiikka tietysti hiukan ontuu siinä, että pelkästään oikealle kääntymällä ei pääse kovin vaihtelevasti juuri mihinkään, ei edes ko. huoltoasemalle.
Edelleen vaimon liikkeellelähdöt ja kääntymiset ovat eräänlaista surmanajoa, mutta kärsivällisesti HD-mies on malttanut odotella, kun vaimo on pitemmän kaavan mukaan puuhastellut risteyksissä sun muissa. Tie vei Leppävirralle syömään.
Leppävirran kunnantalon edessä oli hiukan omituisesti valittu leppävirtalaisten isänmaanpuolustajien muistolaatan paikka. Tai ehkä laatan paikka oli alunperin ihan ok, mutta...
Sieltä matka jatkui viime kesäisiä polkuja Heinäveden ohi. Hiukan jälkeen Heinäveden HD-mies kaartoi tien sivuun ja alkoi aprikoida, kuinka pian seuraava bensa-asema matkan varrella olisi vai pitääkö kääntyä takaisin kohti Heinävettä. Päätimme siinä sitten yhteistuumin, että tietenkin edessä on tankkauspaikka. Jos ei Kermassa, sitten Sapussa tai ainakin viimeistään Vihtarissa. Ei ollut. Tutulta reitiltä käännyimme kohti Savonrantaa toiveenamme löytää tankkauspaikka. Niin siinä tietenkin kävi, että vaimon mopo huusi varatankkia melko piankin, eikä huoltoasemaa horisontissa näkynyt. Jossain vaiheessa taas pysähdyimme, mitä lie miettimään ja siinä tuli sitten HD-miestäkin informoitua asiasta. Samalla vaimo siinä ihmetteli, että popo lähtee käyntiin pelkästään avaimesta vääntämällä, ei tarvinnut starttinappulaa lainkaan. Kumma juttu. Ja hankala, jos ei ole sattunut saamaan mopoa vapaalle pysähtyessään. Joka tapauksessa ajojärjestys vaihtui, tahtoi mies kuulemma pysyä kärryillä siitä, vieläkö vaimon matka jatkuu vai jääkö reitin varrelle. Loppujen lopuksi Savonrannassa oli sitten huoltoasema, tosin ensimmäisestä tankista, josta yritimme janoisia mopojame tyynnyttää, olikin sitten aineet lopussa. Riensi setä tankkaamaan meidän mopot toisen tankin letukua kiskomalla. Ja sai aika paljon menemään. HD-mies ihmetteli, miksi hänen moponsa ei ollut vielä varatankilla, ajettu oli sentään 281 km, vaimo pohti, miksi mopo jo 240 km mittarissa oli käyttänyt tankkinsa tyhjäksi. Matka kuitenkin jatkui.
Kerimäen jälkeen tie nro 4794 oli HD-miehen mielestä oikein mukava ja vaimon mielestä suhteellisen pelottava. Tällä reissulla vaimo on tosin nyt myöntynyt hyväksymään sen, että jos haluaa mopon kääntyvän vaikkapa vasempaan, sarvia ei käännetä vasempaan, vaan vasenta sarvea työnnetään eteen. Vaimon logiikan mukaan siis vasempaan kääntyminen vaatii sarvien kääntämisen oikealle. Erittäin omituista, mutta näyttää toimivan. Hienosti puhuvat vastaohjauksesta. Tuossa opuksessa http://www.motoristisurvival.fi/index.php?sivu=ajo-hanskassa asiasta on kerrottu, vaimo yritti jo viime syksynä tekstiin perehtyä, mutta vasta nyt, kun on ensimmäiset kilometrit oikeasti ajanut, tajuaa jotain. Tai ei tavallaan tajua kuitenkaan, mutta hyväksyy, että näin se on. Hieno opus kaiken kaikkiaan.
Punkaharjulla Harjutien lenkin kautta sitten etukäteen varattua majapaikkaa kohti pörisimme. Jossain vaiheessa HD-mies oli kurvaillut hiukan sutjakammin ja päättänyt hakeutua parkkiin. Ajatteli sitten vaimonkin vinkata samaan parkkiin, mutta ei ehtinyt tien varteen huitomaan ja vaimo pyyhälsi ohi. Ehkä 'pyyhältää' on hiukan vahva verbi, rajoituskin oli 50 km/h eikä se tuntunut yhtään liian alhaiselta. HD-mies siis hyppäsi takaisin moponsa selkään ja hiukan myöhemmin toisaalle parkkeerasimme. Matkalla vaimo oli keksinyt syyn, miksi mopo käynistyy pelkällä avaimella: starttinappula ei palaudukaan ihan kokonaan, vaan jää aavistuksen 'päälle'. Ilmankos bensaakin kului ja koneen ääni välillä kuulosti oudolta. Öljyäkin oli hiukan tihkuttanut. Mikäs tuossa, nyt kun sen tietää ja osaa sitä takoa alkuasentoonsa. HD-mies tutkii asiaa.
Majapaikka löytyi http://www.naaranlahti.com/sivut/suomi/gasthaus+punkaharju/?PHPSESSID=5a506fb7dddbbb24c664542817caeaea 'Perin kummallinen', kertoi nettiarvostelu Booking.comissa. No, emäntä oli juuri lähdössä, kun tulimme, sanoi lähtiessään, että avain löytyy tiskiltä ja isäntä tulee aamulla aamupalaa laittamaan. Ja käteismaksu sitten aamulla, kiitos. Olihan siellä avaimia, nimillä varustettuja. Siitä omamme otettiin ja huoneeseen poistuttiin. Ihan kelpo huone, vaikka suihkun viemäri ei kunnolla vetänytkään. Illalla käveltiin kylälle syömään ja teinimopojen pärinää kuuntelemaan. Paikallinen takalaukkukin nähtiin.
Mopot odottivat kiltisti koko yön ihan meidän oman ikkunan alla.
Aamulla keula kohti Kesälahtea, Kiteetä, Tohmajärveä ja Tuupovaaraa. Tohmajärvellä kahviteltiin ennen suuntaamista tielle numeo 500. Via Kareliaa tuli ajeltua, Runon ja Rajan tieksi noita pätkiä myös kutsuvat. Taas alkoi olla (eilisestä viisastuneena ajoissa) aika hakeutua tankille. Ajateltiin, että kyllähän Värtsilässä toki bensaa saa. Jonkinlainen tankki siellä olikin, muttei siitä mitään saanut. Niiralassa sitten löytyi ainettakin. Palasimme samoja jälkiä Värtsilään, koska siellä oli näkynyt ruokapaikka. Ruokapaikka ja puheliaat paikallisukot löytyivätkin (kehuivat vaimon mopon hyrisevän kuin kissa), mutta ruokaa ei saanut. Ei ollut uuni kuuma. Jäätelöä sitten pyysimme. Sitä sai, eikä se maksanut, koska uuni ei ollut ollut kuuma. HD-mies laittoi rahansa pelikoneeseen ja sai sieltä sen verran, että sittenkin jäätelöt maksoimme lähtiessämme. Alkoi olla kuitenkin jo nälkä ja toiveissa eväs.
Matkalla kohti Ilomantsia näkyi tien varressa haarukan ja veitsen kuva. Löytyi paikka, jossa ruokaa sai, mutta ei nyt. Ovet olivat lukossa, majoittuminen kyllä oli mahdollista ja jotkut olivat niin tehneetkin. Ovessa pienellä präntillä kehuttiin, että hiukan kauempana olisi suomalaista ja saksalaista ruokaa tarjoava paikka. Epäilys oli suuri, koska sen paikan ennakkomerkeissä oli vain kahvikupin kuva. Me jatkoimme kuitenkin toiveikkaana ja kyllä kannatti. Löytyi Loma-Kitsa.
Parin Berliinistä luonnonrauhaan muuttaneen saksalaisen ylläpitämä lomailusysteemi, jossa oikeasti sai hyvää ruokaa. Tirolilaisen näköinen kokkiukko loihti HD-miehelle sianpotkan ja vaimolle täytetyn paprikan.
Muita ei syömässä ollut, joku kai majaili paikassa. Ruokatilan seinillä ja katossa oli lukuisia pysähtyneitä kelloja. Kutsuivat sitä ravintola 'Ajattomaksi'. Tuli hiukan ulkomaanmatkailuolo :)
Hetken mietimme, josko kysyisimme majaa sieltä, mutta jatkoimme silti. Kello ei vielä ollut kuin iltapäivä ja HD-mies tahtoi asfalttia illalla jalkojensa alle.
Siispä Ilomantsiin. HD-mies oli huomannut 'Kaksi karhua' -nimisen B&B:n mainoksen ja sitä sitten etsimme. Vaimo tosin ei tiennyt, että sen nimistä etsitään tai että yleensä jotain tiettyä etsitään. Näki kyllä Kahden karhun kyltin ja mietti, että mikähän tuossakin. Tilaisuuden tullen asiasta sitten keskusteltiin ja pääsi vaimo neuvomaan HD-miehelle, missä karhut ovat. Ennen sitä poikkesimme kuitenkin vaihtamassa Soneran lähettämät jäätelöviestit tuutteihin paikallisessa R-kioskissa ja ärisemässä huppeliukolle Ilomantsin torilla.
Karhut ovat persoonallisia, samoin niiden ylläpitäjätäti. http://www.kaksikarhua.fi/
Huone on värikylläinen, kuten vessakin.
Nettikin on.
Halusimme hiukan kylää katsoa ennen nukkumaanmenoa. Kylässä on vesitorni. Tai siis viinitorni. Siellä poikkesimme, maisemat olivat upeita.
Hermannin viinitilan marjaviinejä myivät siellä. http://www.hermanninviinitila.fi/ Pari mäntsäläläis-järvenpääläistä motoristia poikkesi kahville samaan paikkaan. Varaderolla ja Motoguzzilla kehuivat ajavansa. Geokätköilijöitä olivat samalla.
Minäkin olin siellä.
Minäkin olin siellä.
Tornissa saattoi myös harrastaa.
Juuri muuta ei Ilomantsissa sitten ollutkaan. Ruokaa sai yhdestä pizzeriasta. Raitilla ei liikkunut juuri ketään. Kaikki kuppilat näyttivät menneen nurin. Jostain 'Montusta' kuultiin puhuttavan, mutta sitä ei löydetty, kuulema sieltäkin olisi saanut ruokaa. Jälkeen päin kuultiin, että se on Osuuspankin talon kellarissa.
Nyt nukkumaan. HD-mies on tuossa tuhissut jo jonkun aikaa. Huomenna Möhköön, jos sää pysyy kohtalaisena.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti