Runnissa... (korjaus: kuulemma Runnilla...vaimoa on illan suussa opastettu naamakirjassa)

Kun ihminen saapuu kylpylään, se jotenkin olettaa, että kylpylässä on kylpylätunnelma tai jotain. Aamupalan jälkeen suuntasimme ensin 'hoitotoimistoon', vai mikähän tuo nyt oli viralliselta nimeltään, varaamaan joku hieronta. Onhan niitä otettava, kun kerrankin on sellaisessa paikassa, missä ei juuri muuta olekaan tarjolla kuin erilaisia olon parantamiseen tähtääviä hoitoja. Vaimo päätyi hermoratahierontaan, koska ei ole ikinä sellaisessa ollut, HD-mies päätyi tavalliseen hierontaan. Sitten pyyhe kainaloon ja kylpylään.

Olipa oikein kylpylä. Kaksi pientä poreallasta, niskahierontallas, kylmäallas, kylpyammeen kokoinen lastenallas ja pätkä 'isoa allasta', jossa molemmat päät oli matalia ja keskelläkin vain 150 cm syvää. Ei siinä voinut sen enempää uida kunnolla kuin vesijuostakaan. Ihan turha paikka ainakin vaimon mielestä koko allasosasto - ehkä siksi siellä ei vielä puolen kymmenen aikaan aamulla ketään ollutkaan. Pari mammaa oli matkalla altalle, kun vaimo sieltä poistui. Ei syytä mennä uudelleen.

Tänään ei ajateltu lähteä ajelemaan, voi sitä välillä taukopäivänkin pitää. Lähdettiin siis kävelemään. Löytyi se kuuluisa Runnin lähde, jonka vettä tuossa hotellin aulassakin putkesta pulppuaaa.

Muovimukeja talon puolesta tarjolla, vieraskirjakin. Kirjaan oli joku teini kirjoittanut 'pahan makuista' ja ihan totta puhui. Ei suunnattoman rautapitoinen vesi kovin hyvältä maistu. Kovin oli tutkimustodistuskin seinällä näytillä, mutta ei siinä mitään lausuntoa veden kelvollisuudesta talousvedeksi ole.

Mukillinen tuli kuitenkin hörpättyä ja vielä henki pihisee.

Rannasta löytyi riippusilta. Kävely 5 metrin välein eikä saanut keikuttaa.

HD-mies rohkeana meni edellä.

Vaimo tuli sitten perässä.

Hyvän sään huvimaja.

Tallustelu jatkui. Saarikosken museokanavalle mennessä oli syytä hidastaa, koska selkein opastein moiseen kehotettiin.

Kanava oli itsepalvelukanava. Puusulku.

Kuusi oli kovin kaksijakoinen.

Runnilla on myös retkisatama. Siihen saa veneensä laittaa parkkiin ja ruveta leirielämää viettämään.

Sitten olikin vuoro hierontojen. Peräkanaa saman tätin käsittelyssä käytiin, hengissä tästäkin selvittiin. Seuraavaksi syömään ja päiväunille, jotta jaksoi uudelle kävelykierrokselle.

Melko ränsistynyt kaiken kaikkiaan tämä koko Runnin kylä. Kansa ei ilmeisesti ole talollaan viihtynyt.

Hotellin savusauna oli lukossa, ympäristö näytti siltä, ettei paikkaa kovin tiuhaan ole käytetty. Uimaankin olisi päässyt, mutta ei tuo joki kovin vinkeältä näyttänyt.

Aika on kulunut tätä kirjoittaessa. Puuhavaihtoehtona talon puolesta olisi pleikkari, biljardi, kolopallo (HD-mies ei suostunut pelaamaan, koska nuremnleikkausjätteet oli jätetty kentälle) ja yhteislaulua tuolla salissa. Sinne sekaan pitäisi vielä mennä iltapalalle, jotta pääsee nukkumaan. Kerrankin vaimo pääsi kirjoittamaan päivän tapahtumat ennen nukkumaanmeno. Nyt ei enää sitten kannata tänään tapahtua mitään.