Kulttuuripäivä

Päädyttiin sitten aamiaisen jälkeen siihen, että jäädäänpä toiseksikin yöksi, vaikkei hotelli sinänsä mikään erityisen huipputasoinen olekaan. Pielisen museo kiinnosti, eikä edes ulkomuseokierros kymmenine rakennnuksineen ole liian kivaa, jos joutuu kamppeet päällä kulkemaan, joten kiva olisi päästä käymään siellä ihan normivarustuksessa. Pohdittiin sitäkin, että voisihan pyytää myöhäisempää huoneenluovutusta, jotta pääsisi vaihtamaan vaatteet sitten museon jälkeen, mutta ei siinäkään oikein järkeä ollut. Menisi sitten myöhäiseen seuraavan majan etsiminen jostain.

Museolle mennessä kirkon edessä oli joessa souteleva vaitelias pari - mummo ja vaari. Katiska kyydissä, lienevätkö luvat kunnossa.

Pielisen museo on Suomen toiseksi suurin ulkoilmamuseo (mikä muuten on suurin...Seurasaari?), joten hyvin siellä saisi muutaman tunnin kulumaan. Väkeä ei haitaksi asti ollut, vaikka on lomakausi, eikä sääkään paha ollut. Hiukan ripeksi välillä, mutta muuten ihan aurinkoista. Alla sekalainen valikoima kuvia. Kaivattiin enemmän tietoa eri esineistä, nyt piti arvailla, mitä tarkoitusta varten ehkä olisivat. Opas kyllä kierteli ympyrää rakennusten seassa, mutta katse maahan luotuna rivakkaan tahtiin eteenpäin. Kerran hänen kieroksensa häiriintyi, koska edessä oli useampi turisti, eikä olisi päässyt heistä ohi sujuvasti, joten pysähtyi tuijottelemaan lehtikuusen latvaa sopivan matkan päähän. Ei oma-aloitteisesti kenellekään pysähtynyt mitään kertomaan, mutta mepäs saatiin estettyä hänen kiireinen etenemisensä, koska oli kysymys. Hän tiesi, sanoi 'sarkatamppi'. Vekotin, jolla emännät tekivät villasta sarkaa. Huopuuhan se villa, kun sitä tarpeeksi vatvoo.

Parille muulle jutulle löytyi selitys infosta lainatusta opaskirjasesta. Jos joku teistä käy tuossa museossa, se opaskirjanen on hyödyllinen, myyvätkin sitä.

Tässä vitmi. Roikkuu ravatin päällä.

Portaat, tehty yhdestä puusta.

Kökkö.

Näresauna.

Hevosponttuu. Kymmenen miestä ja neljä hevosta, perässä jopa 100000 tukkia. Ensin ukko souti veneellä ankkurin niin kauas, kuin tuota köyttä riitti ja pudotti ankkurin pohjan. Sitten hevoset rupesivat kiertämään köyttä takaisin tuohon juttuun, jonka nimeä en nyt muista. Taisi alkaa ässällä. Kuulemma meni kuukauden päivät Lieksanjoen suulta Uimaharjuun.

Rakennuksia sun muita.

Maitohuone rakennettiin lähteen päälle. Tuohi toimi omalta osaltaan eristeenä ja piti maan irti hirrestä. Näin pääteltiin.

Jänis.

Ohjeita hevosenomistajille.

Sitten ruuan kautta päivälevolle (harvinaista herkkua), jotta jaksaisi illalla lähteä toisenlaista kulttuuria harrastamaan. Egyptinkorvessa Viekin kylässä olisi Loukun nuorisoseuran kesäteatteriesitys 'Hirveät paineet ja kauhee pulssi'  ja kartan mukaan sinne pääsisi hivenen pienempää tietä, ihan nelinumeroista, mutta päällystettyä, lukuunottamatta viimeisiä kilometrejä. Lähdettiin liikkeelle aikomuksena ehkä pysähtyä kahville johonkin kyläkahvilaan tms. Niin kuin tässä maassa nyt sellaisia olisi auki sunnuntai-iltana.

Vaimolla oli kaikki hukassa - tuli taas luotsattua mopo varsin hallitsemattomasti muun liikenteen sekaan. Ei kerta kaikkiaan mikään meinannut sujua. Hirveä hiki ja kauhee pulssi iskivät jo ensi metreillä. Tie sinänsä oli aika tylsä. Rautatienylityksiä jotenkin olivat onnistuneet sen varrele pykäämään viisi kappaletta. Hyvin omituista. Yksi ylityksistä oli haluttu kätkeä mutkien keskelle - ihan yllättäen, ilman mutkan ennakkomerkkiä, olikin ensin jyrkkä mutka oikeaan, sitten rata ja heti perään mutka vasempaa. Vaimo säilyi kuitenkin yhteänä kappaleena, vaikka säikähtikin moista. HD-mieskin oli epäillyt vaimon tulemista mutkista, koska oli jäänyt odottelemaan heti mutkien jälkeen.

Niitä kuppiloita ei löytynyt. Kovin suljetulta näytti maisema muutenkin.

 Pysähdyttiin toviksi aikaa tappamaan.

Teatteripaikka löytyi, korvesta, keskeltä ei mitään, hiekkatien päästä. Aikaa esityksen alkamiseen oli tuossa vaiheessa vielä reilusti toista tuntia, mutta väkeä oli jo melko paljon. Täyteenhän tuo lähes tulkoon tuli. Ja hauska oli. Kuvia ei ole, mutta on nettisivu. http://loukunkesateatteri.nettisivu.org/kesa-2011/

Paluumatkalla ABC:llä pysähdyttiin. HD-mies halusi evästä. Vaimokin jotain pientä tykkäsi popsia, mutta suuri oli heidän salaattinsa. Yllätys oli, että kun vaimo esitti toivensa, että saisi vaikka yhden paistetun kananmunan ja vähän siihen salaattia ja tomaattia, homma järjestyi. Ja niin nätisti oli kokkaajatyttö rakentanut asiakkaan toiveiden mukaisen systeemin, hiukan runsaamman kuin oli ollut vaimon ajatus. Ja maksoikin vain puolet siitä listalla olleesta.

Vielä viimeiseksi ennen nukahtamista tuli varattua Runnista kaksi yötä. Sisältäen kylpylän ja aamiaisen, kaksi henkeä, kaksi yötä, 120 €. Ei paha. Kohta sinne.