Sunnuntaiaamuna emme sitten aamiaiselle majapaikassamme yrittäneetkään, vaan laskimme pärjäävämme satamaan saakka edellisenä iltana nautitun baaripikaruuan (LOISTAVIA täytettyjä tortilloja ja limpun kokoinen täytetty leipä kahdella tuopilla vahvistettuna yhteensä 25 PLN = 6,20 €) ja lähikaupasta ostetuttujen mehujen ja jugurtin voimin. Oletus oli, että sunnuntaiaamuna Gdansk-Gdynia väylä ei kovin täysi olisi, mutta pientä huolta aiheutti tieto siitä, että samainen sunnuntai oli puolalaisten pressanvaalipäivä. Turha huoli, hyvin veti väylä ja satamaankin osattiin Jimmyn viimevuotisten muistikuvien voimin vallan mainiosti. Laivaan sitten päästiinkiin melko pian saapumisen jälkeen muutaman puolalaisen motoristin seurassa, pian perässä tuli suomalaispariskunta, joka oli tulossa kolmen viikon Italia-Monaco -kierrokselta.
Tässä vaimo pohtii, että tuonko päällä nämä päivät olen viettänyt...
Gdynian satamamaisemat eivät ole niitä kaikkein kauneimpia, mutta jotain sykähdyttävää tässäkin on:
Kun sitten liikkeelle lähdettiin, meitä seurattiin. Tahtoivat kai varmistaa, etttei käännytä takaisin.
Ja tässä vielä Helin nimimaa mereltä käsin katsottuna.
Lastina oli muutakin kuin mopoja.
Yllätys oli se, että laivassa ei saanut enää tuhlattua taskuun jääneitä zlotyja. Kolikoita jäi pyörimään vajaa kymppi, muutama seteli pitänee kiikuttaa pankkiin joutessaan, ellei piakkoin ilmaannu Puolaan lähtijöitä kerjuulle. Lateja olisi tarjolla kymmenkunta ja krooneja kuusi.
Eipä laivalla juuri muuta tullut tehtyä, kuin syötyä ja nukuttua, välillä kuunneltua yhtä kuopiolaismoristia, joka selitti kaverilleen matkaansa Alpeille. Mukana oli hällä ollut puheittensa mukaan 50 kg tavaraa/1 hlö eli siihen nähden me selvittiin aika hyvin yhteensä reilun 25 kilomme kanssa (+ ajokamppeet) ja meilläkin oli muutama turha vaatekappale mukana.
Aamulla laiva saapui satamaan klo 7. Ennen sitä oli jo nautittu ihan kohtuullinen meriaamiainen ja ajeltu ylös-alas 'crew/drivers only' -hissillä etsien sitä kantta, mihin oli tullut pyörä ajettua. Muutaman autokansilla hortoillun askelen myötä oikea paikka sitten löytyi (oli kuulemma ollut hakusessa niillä toisillakin suomalaisilla). Yhteensä pikaisesti laskien pyöriä oli matkalla 14 kpl, lähinnä kai suomalaisia ja puolalaisia.
Helsingissä hiukan tihkutti, mutta vieläkään emme kastuneet. Ei siis tällä reissulla tullut testattua, pitääkö meikäläisen ajoasu vettä vai ei.
* * *
Mukavaa oli tulla kotiin, mennä saunaan, päättää itse, minkä lämpöistä vettä, miltä korkeudelta, mihin suuntaan ja millä paineella suihkusta tuli. Tosin ei nuo suihkut Baltia/Puola -alueella vielä mitään kamalia ole, osin vallan mainioitakin. Oma sänkykin oli niiiiin mukava :)
Tällä hetkellä tuntuu ihan mukavalta istua pehmeässä työtuolissa - jostain syystä tulopäivän istumiset ottivat koville sekä kankkuun että polviin. Kotimaan kirous ilmeisesti. Yllättävän hyvin muuten vanha jaksoi! Sen huomasin, että jos tuli useasti asentoa korjattua tai joillain pätkillä enemmän jalkoja jännitettyä, polvet alkoivat vaivata. Oli pakko saada niitä oiottua, eikä se meikäläiseltä jostain syystä tuossa satulassa istuen onnistu, vaikka kuinka kevyesti tuolilla istuen tapahtuisi. Ilmeisesti kankun alle ei tule satulassa tukea siihen paikkaan, millä nostoa vastaan ponnistaisi.
Hiukan laskeskeltiin matkakuluja. Näyttää siltä, että n. 50 €/hlö/päivä tarvittiin, mutta tässä summassa on sitten mukana kaikki kulut majoituksineen, laivalippuineen, bensoineen sun muineen. Tuliaisia ei tullut osteltua paria mininyssäkkää lukuunottamatta, itselle ei mitään.
Matkan varrella oli monta kertaa kyydissä istuessa mielessä, että tästä pitää kirjoittaa ja tuo pitää muistaa mainita, mutta annapas olla, kun ilta tuli, uni alkoi painaa silmää ja kuvat eivät latautuneet siihen tahtiin kuin halusi. Siispä tässä vielä lopuksi sekalainen kokoelma irrallisia kuvia selityksineen.
1) Latviassakin juovat vichyä.
2) Siguldan kaupunki piti huolta puistotyöntekijöistään. Liekö kyseessä joka-aamuinen joogatuokio... tätit osallistuivat sangen tyynesti toimintaan (tai pikeminkin toimimattomuuteen).
3) Liettuan kovat tuulet heiluttivat puita kohtuullisen hyvin. Puolankin puolella oli tuullut hyvin ainakin päätellen kaatuneista puista, joita teitten varsilla näkyi. Ja eikös kyseisenä viikonloppuna Espoo-Suursaari-purjehdukseen osallituneista venekunnista jäänyt suurin osa saapumatta maaliin mm. merisairauden vuoksi... Koska turisti ei osaa tähän blogiin videoita liitttää, ne pitää laittaa siis juutuupiin.
Liettuassa tuuli
4) Elblagissa oli pystytetty patsas ilmeisesti kunnan työmiesten kunniaksi. Tässä paikallinen lapioonnojailija.
5) Malborkissa oli suihkulähde, en muista mahdoinko asiasta jo mainitakin. Joka tapauksessa tässä videonpätkä ko. lähteestä. Kovin yritin juutuupin tekijänoikeusjuttuja tutkia, mutta jotenkin tulin siihen tulokseen, että koska tässä ei ole kyse kenenkään konsertin videoimisesta, en ehkä joudu vankilaan tämän linkin laittamisesta. Ennemmin sinne putkaan kai roudataan Malborkin kaupunginhallitus. Jos niin käy tämän videon lataamisen vuoksi, lupaamme käydä heitä katsomassa. Kun joku vielä kertoisi, mikä tuo biisi on, ei jaksa saada sen nimeä/esittäjää mieleen, vaikka ihan tuttu kipale onkin. Tai sitten osataan tuosta vaan hyräillä mukana täysin vieraitakin biisejä. Taitohan se sekin tietty olisi.
Suihkulähde
6) Malborkissa linnantornista huomattiin linnan viereen pystytetyn kuplan. Siispä katsomaan, mitä se oli nielaissut. Jotain hienoa Grünwaldin taistelusta kertovaa siellä oli, legoista tehtyä. Koska kyseessä oli kupla, odotimme ehkä jotain seinillä liikkuvan kuvan tapaista. Maksettiin ja salaperäiseen kuplaan sitten mentiin. Takaseinällä oli yksi 'taulu', tosin sitäkin suurempi. Yleisöä koko kuplassa meidän lisäksemme yksi opiskelijaryhmä, joka juuri otti lähtökuvaa tuon taulun edessä itsestään. Sitten olimme jäljellä vain me. Kiva oli kierrellä ja huudella, mukavasti kaikui varsinkin yhdessä kohdassa kuplaa. Tässä sitten se mainittu taulu:
Hiukan yksityiskohtaisemmin samaa...
Ja sitten tietoja taulusta:
7) Malborkissa pariin kertaan jo oli kävelty ohi yhden melko kulahtaneen rakennuksen ohi.
Sitten sattumalta huomattiin, että kappas, sehän on käytössä! Kun vain oikeaan aikaan paikalle osuu ja ymmärtää lähteä portaita nousemaan, löytää tiensä pubiin.
Puolivälissä tornia baaritiski ja pari pöytää, seuraavassa kerroksessa n. 5 pöytää lisää ja ylimmässä ilmeisesti vessat. Vallan valoisa paikka ei ollut kyseessa, ikkuna oli pienehkö. Rakennuksia on turha hylätä, jos niille vielä käyttöä keksii.
8) Malborkin linnan lämmityssysteemistä vielä pari kuvaa. Alakerrassa oli kohtalaisen kokoinen uuni, josta lähti lämmityskanavat linnan ylempiin osiin.
Herrasväen saleissa oli lattiassa sitten aukot, josta lämpö pääsi linnanneitojen nilkkoja hivelemään.
9) Malborkin linnasta turisti löysi portaita. Niitä oli tietenkin päästävä kiipeämään. Yllättävä oli, että torniin ei ollut hakeutumassa ketään muuta. Jännitystä lisäsi se, että kun oli astuttu portaikkoon, lipunmyyntisetä sulki oven takanamme. Ehkä hänellä alkoi kahvitunti.
Takaisintuloreitillä oli kivoja käytäviä. Eikä edelleenkään muita ihmisiä.
10) Sopotissa Komorowskin vaalitilaisuudessa myös nurmikonkastelukukka osallistui aplodeihin:
Presidentillinen nurmikonkastelukukka
11) Sopotin laiturin liepeillä ukot rakensivat laituriin lisäosiaa. Kuuma-ja kylmäverisiä rakentajia - merivesi ei liene liian lämmintä kuitenkaan ja rakentaminen vienee aikaa...
12) Gdanskissa oli myös turisteja HD-miehen ohella.
13) Kaikilla ei ole tyylitajua. Jos on saanut paikan kuppilalleen keskeltä vanhaa Gdanskia, puitteet ympärillä vihjaisevat mielestäni sen verran selvästi johonkin perinteisempään ja arvokkaampaan, että ihan muovituolilinjalle ei täyspäisen yrittäjän kannattaisi lähteä. Tämän ravitsemusliikkeen asiakaspaljous onkin ehkä suora seuraus kalustevalinnasta. Muutakin kylällä oli tarjolla.
14) Siellä Gdanskin linnoitusvuorella ne ampuneet tyypit näyttivät ja kuulostivat tältä (pari pientä videonpätkää...yhdistellään, kunhan joutaa...)
Solttupoikia Napoleonin ajoilta osa 1
Solttupoikia Napoleonin ajoilta osa 2
15) HD-mies tarkkasilmäisenä havaitsi, että Gdanskin moottoripyöräpoliisi ei välttämättä tarvitse pyöräänsä virheetöntä takajarrua. Vaimo on tässä ohella oppinut ainakin siis sen, että tuo poljin, jota tässä kuvassa ei varsinaisesti ole, on jarrupoljin.
* * * * *
Että sellainen reissu. Puola varsinkin on hieno maa - ihmiset mukavia. Eivät pelkää puhua turistille, vaikka ainoa kieli olisikin puola. Jos turisti ei ymmärrä heti ensimmäisellä kerralla, sanovat saman asia kärsivällisesti uudestaan puolaksi.
Kukaan ei takaa, etteikö joku asia vielä muistuisi mieleen. Kukaan lukijoista ei siis voi olla varma, että nyt on tullut luettua kaikki...kaiken päivää täytyy teidän valppaana olla ja yhä uudelleen ja uudelleen lukea näitä tekstejä alusta asti siltä varalta, että jotain uutta on johonkin väliin tullut. Kiusa se on pienikin kiusa :)
Kaiken kaikkiaan hieno reissu, mittaa kaikkiaan 2396,6 km. Ajallisesti pihasta pihaan n. 13 vrk. Aika hyvin istuttu ensikertalaiselta (ei taideta näitä paria Siikakosken, Jyväskylän ja Kangasniemen pyrähdyksiä juuri reissuiksi tämän rinnalla laskea...), vaikka itse sanonkin. Tosin sanoi Jimmykin niin :)
Ja mainittakoon se vielä, että kaikki kännykkäkuvat on minun ottamiani, kaikki oikeat kuvat Jimmyn ottamia. Olisin kyllä saanut Jimmyn kameraa lainata, mutta en sillä kovin montaa kuvaa sitten räpsinyt.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti