lauantai 19. kesäkuuta 2010

Viimeistä viedään Puolassa

Tänä aamuna aamiaiselle mennessä huolestutimme jälleen hotellin yleistädin: "Nie, nie!" ja huitomista, turisti ohjattiin ripeästi aamiastamaan täysin toisaalle kuin kirkasotsaiset puolalaislapset. Ilmeisesti jonkinmoisena henkilökunnan varastotilana/kokoontumissalina toimivan huoneen pöytä nopeasti siivottiin turistin aamiaista varten. Kännykkäkuvat eivät muutenkaan järin loistavia ole, puhumattakaan hivenen hämärässä tilassa otettuina, mutta tässä kuitenkin silmäys sinne:



Aamiaisen jälkeen ajattelimme sitten viimein hoitaa pois vaivaamasta nämä hotelliin kirjautumiset, aamiaisen maksamiset (eivät kuuluneet huoneen hintaan) ja lähtöaamun asiat. Keittiön tädiltä respan setää tiedustelimme, koska ovet huoneeseen, jossa tiesimme sedän aiemmin majailleen, olivat edelleen lukossa.

"Moment, moment!" ja täti rynnisti puhelimeen. Kukaan ei vastannut. Toinen soitto. Sitten täti rynnisti yläkertaan, pian täti ja kolme muuta tätiä rynnistivät alakertaan. Ensimmäinen sanoi "zwei minuten". Odoteltiin, sitten Jimmy lähti käymään meidän huoneessamme, ei jaksanut odotella. Meni aikansa ja ilmiselvästi yöunilta herätetty (klo 8.00 lauantaiaamu :)) tirehtööri paidanhelma hiukan lepattaen, mutta housut oikein päin jalassa kipitti alakertaan. Siinä sitten kyselin, että mitenkäs kun ei ole mitään 'virallista' tässä vielä tehty ja huomenna lähdettäis ja se aamiaisen maksu ja ei me huomenna aamiaista varmaan, kun aikaisemmin jo lähdetään... "no problem, leave the key to door, oh the breakfast, pay to the kitchen, oh the document, moment..." Ja setä pyyhälsi toimistoonsa. Mukaansa säntäsin. En sitten niin millään kehdanut ottaa salamalla toimistosta kuvaa, pikaisesti hutaisin kännykällä hiukan pöydän suuntaan, kun johtaja käänsi selkänsä dokumenttia etsiäkseen....tässä tulos. Ei siitä järin hyvin selvää saa, mutta ei siitä pöydästäkään saanut. Nuo reunalta roikkuvat valkoiset ovat oikeasti papereita. Tärkeitä sellaisia:


Tänään oli enimmäkseen 'päivä vanhan kaupungin ulkopuolella'. Kauppakeskusta, ratikalla ajelua lähiöihin, puisto. Alla kokoelma erilaisia kuvia.

Oli joku Ewa mennyt päällystämään puiston penkit ja puut punaisella muovilla. Se oli taidetta.


Makkarakauppaan kannattaa jonottaa, jos haluaa hyviä makkaroita.


Ukot laitakaupungin lähiön rannassa kokoontuivat syöttämään sorsia ja joutsenia.



Nämä ampuivat kohti. Jonkinlainen historiakuvaelma linnoituskukkulalla, sattumalta osuttiin sinne, kun tähtäsimme vankilan takana olevaan puistoon. Vankilakin oli yllätys reitillämme.



Nyt laitan koneen kiinni. Aamulla ajoa läpi Gdanskin, tavoitteena Finnline klo 11 Gdyniasta  Helsinkiin. Mahdolliset loppukommentit kotona.

Ei kommentteja: