Joka tapauksessa matka jatkui Gizyckosta Ketrzynin kautta Swieta Lipkaan, jossa onnistuivat myymään meille uuden Puolan kartan. Entinen oli osittanut itsensä melko lahjakkaasti ja löysi uuden kodin parkkipaikan roskiksesta. Swieta Lipkassa yrittivät myös myydä usean torikauppiaan voimin erilaisia matkamuistoja, korjasivat kirkkoa ja harjoittivat katolisia varhaisteinimenoja. Tyylikkäästi piileksittiin kulisseissa, ettei koristeta ainakaan kaikkia perhealbumeihin päätyviä pikkupilttien rippikuvia.
Keskustelu eräässä kahvipaikassa:
"Hello! Two coffees, please!"
"??"
Two coffees, please!"Kawa!??"
"Yes, please. Black and white."
"Wcstrfajkz zf cszwrtszyk?"
"??"
"Wcstrfajkz zf cszwrtszyk?""Hmmm...yes..."
Osoittelua purkkeihin...ahaa, pitää valita jostain...osoittelua...
Tuloksena kupillinen puuroa, jota nimitettiin kahviksi.
Samaisella kahvitauolla nähtiin, miten virkavalta viritteli punnituslaitteita raskaampaa liikennettä varten. Siihen muina miliiseinä (paitsi että täällä kai politeina tai jonain sellaisina) autollansa ajoivat, jollakin pulikalla pari lankkua parkkipaikalta ylös kaivoivat ja sitten omat vaakaviritelmänsä vakoon laskivat. Hetken taktiikkaa taas autossaan pohdittuaan turvaliivit päällensä nykäisivät ja pysäytyslaikkojen kanssa tienvarteen tassuttelivat.Siinä vaiheessa HD-mies lausahti jotain siitä, että hyvä ettei meitä punnita. Ilmeisesti Harrikan kokonaispaino nikottelee, kun tarkemmin syynätään vaimon ja vaimon mukana olevien kamppeiden painoa. Vaikka (vaikka itse sanonkin) aika vähällä tuli liikkeelle lähdettyä ja tässäkin on aika paljon liikaa. Ja siis HD-miehellähän ei ole mitään ylimääräistä mukana.
Olimme ottaneet yöpymispäämääräksemme Elblagin. Jonkin aikaa siellä pyörittiin, kunnes löysimme aavistuksen syrjemmästä hotellin.
Illalla kylillä pyörähdimme, mutta hiljaista oli sielläkin. Eivät ole vielä keskieurooppalaiset oikein kesään heränneet. Elblag ei oikein viehättänyt, oli jotenkin luotaantyöntävä, vaikka uusia taloja vanhaan tyyliin siellä rakentavatkin.
Ruoka oli hyvää ja nätti oli syömäpaikkakin, mutta eipä tuonne takaisin ole tarvetta mennä. Hotellissa oli ihan ok palvelu, pyöräkin oli turvallisella vahditulla paikalla (vaikka yöllinen hälytysääni saikin meidät säntäämään ikkunaan ihan varmuuden vuoksi - kenelläkääm muulla Puolassa ei toki ole hälytintä autossaan...), mutta...pikkuasiat joskus vaikuttavat...ensin hotellin etsiminen, sitten pyyhkeen puuttuminen ja repaleinen pyyhe (tosin huoneessa oli hintaan kuuluvat vesipullot ja ilmainen netti). Eikä ollut aamiaisella mehua!
Elblagista oli ihan hyvät viitat pois - ainakin silleen alkuun...sitten sai arvata. kumpaanko suuntaan kääntyä...Jimmy totesi jossain vaiheessa, että aurinko on väärällä suunnalla, olisi U-käännöksen paikka. Kyllä sieltäpois päästiin, päätettiin mennä katsomaan niemimaata.
Mierzeja Wislanan niemimaalla tuli käytyä. Jotenkin ihminen kuvittelee, että niemimaalta pitäisi näkyä vettä, jos niemimaan viereen on karttaan vettä piirretty. Vilahtihan siellä kerran rantaakin, mutta muuten oli puskaa. Ja todella paljon turistikrääsämyymälöitä. Ja pokoje siellä ja pokoje täällä eli huoneita löytyisi. Hotelleja kuten paremmassakin etelänkohteessa. HD-mies käänsi moponsa takaisin tulosuuntaan, kun ei sitä luvattua merta löytynyt. Samoilemaan tuonne ei lähdetty.
Sitten suuntasimmekin ruokapaikan kautta Malborkiin, koska siellä kuulemma on Puolan kuuluisin nähtävyys.
Ruoka oli hyvää, sujuvasti sen listalta tilasimme.
Ei ollut majapaikan löytäminen Malborkissakaan järin helppoa. Yhden hotellin olisivat tosin myyneet meille kai kokonaan, mutta me ei innostuttu. Ei sitä olis kuitenkaan saanut pyörän päällä kulkemaan.
Sen verran täytyy lomaa nyt pitää, etä kun viimein löytyi edullinen ja hyvä paikka, otimme sen saman tien toiseksikin yöksi.
Tänään sitten kuljimme pitkin poikin tuota paikallista nähtävyyttä eli Malborkin linnaa (Marienburgin linnana myös tunnettu).
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti