Lieneekö se nyt sitten hyvä vai paha asia, että turisti lulee tietävänsä, mihin aikoo? Totuus näyttää olevan se, että jos yrität osua johonkin tiettyyn aikaan jonnekin, tulee tehtyä suunnitelmia. Nytkin on toivottavaa, että olemme Valmierassa siihen aikaan, kun kummipoika pelejään siellä pelaa, mikäli aiomme katsoa Valmierassa pelejä, joita kummipoika siellä pelaa. Tästä syystä turisti on nyt sitten ohjelmoinut elämänsä tyystin vastoin tapojaan muutamaksi päiväksi - on tullut Tallinnan majoituksen lisäksi läheteltyä sähköpostia vallan ystävälliselle Egelle Viljandiin (hällä hotelli siellä, Viljandin kaupungin sivuilla hotelliaan mainosti, onnistui myymään meille huoneen parvekkeella, vaikkei lainkaan sitä tavoiteltu). Kyseiselle Egelle pisteet siitä, että nettisivulla mainittu sähköpostiosoite toimii, sitä luetaan ja posteihin myös vastataan hetimmiten. Ege tarjoaa lisäksi tallin HD-miehen kulkupelille :) Jos homma toimii ja aamiainen on hyvä, laitamma linkin tänne myöhemmin.
Samalla vauhdilla tuli varattua yhdeksi yöksi hotelli myös Valmierasta.Ykkösehdokas olisi ollut samainen maja, minne HD-miehen veli aikoo itsensä turneen ajaksi sijoittaa, mutta olipa mokoma täyteen buukattu. Siispä sitten toiseen menemme ihmisiä ilahduttamaan.
Jatkosta ei sitten tiedäkään. Oletettavasti takaisin tulemme taas, ellei Suomi käytä tilaisuutta hyväkseen ja sulje rajojaan. Sitä odotellessa hyviä vihjeitä alueelta Pohjois-Latvia/Viro otetaan vastaan.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Hullu mikä hullu?
Johan sitä reilu viikko on tullutkin kotona oltua. Sitten joku otti puheeksi kummipojan jalkapalloreissun. Pelaa Valmierassa ensi viikolla. Siis ihan tuossa lähellä. Ja taas on HD-mies mennyt varaamaan menolipun (tosin vaimon myötämielisellä kannustuksella). Tämänkaltainen jalkapallohulluus saattaa olla ihan eteläafrikkalaisten syytä, muuten sitä on vaikea selittää, ei nimittäin ole näitä lähiseutupelejä ensimmäistäkään vielä tullut katsottua.
Järjellisesti tämän liikkeen voi(nee) perustella sillä, että jos ei olisi latin latia taskussa, ei kannattaisi reissaantua, mutta kun nyt sattui ne reilut 10 latia taskuun jäämään, ne pitää käydä käyttämässä.
Tiistaina siis päivälaivalla yli, tällä kertaa majoittuminen jo Tallinnassa - oli meinaan viimeksi hiukan liian puuduttava reissu (HD-mies kestää mitä vaan, vaimo ei) saman päivän aikana Hankasalmelta Pärnuun. Tallinnasta löytyi hotellihuone hintaan 32 € aamiaisella. Rauhallinen paikka (?), hautuumaa naapurissa. Ajo-ohjeita satamasta hotellille tuossa äsken vilkaistiin: kesken reitin kuukelimapsi antaa ohjeen 'tee U-käännös'. Ovat ilmeisesti rakentaneet turhan vaikean risteyksen siihen kohtaan, mistä aiemmin järjen mukaan voisi kääntyä vasemmalle.
Nyt sitten onkin edessä hankalat 6 yötä. Matkakuume on kamala asia.
Järjellisesti tämän liikkeen voi(nee) perustella sillä, että jos ei olisi latin latia taskussa, ei kannattaisi reissaantua, mutta kun nyt sattui ne reilut 10 latia taskuun jäämään, ne pitää käydä käyttämässä.
Tiistaina siis päivälaivalla yli, tällä kertaa majoittuminen jo Tallinnassa - oli meinaan viimeksi hiukan liian puuduttava reissu (HD-mies kestää mitä vaan, vaimo ei) saman päivän aikana Hankasalmelta Pärnuun. Tallinnasta löytyi hotellihuone hintaan 32 € aamiaisella. Rauhallinen paikka (?), hautuumaa naapurissa. Ajo-ohjeita satamasta hotellille tuossa äsken vilkaistiin: kesken reitin kuukelimapsi antaa ohjeen 'tee U-käännös'. Ovat ilmeisesti rakentaneet turhan vaikean risteyksen siihen kohtaan, mistä aiemmin järjen mukaan voisi kääntyä vasemmalle.
Nyt sitten onkin edessä hankalat 6 yötä. Matkakuume on kamala asia.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Dagen efter...eller två
Tai oikeastaan tämän kirjoittaminen alkoi jo på samma dag, mutta kun aloittaessani tiesin, että julkaiseminen menee ainakin huomiselle, on se kai sitten tuo otsikko jotakuinkin noin.
Sunnuntaiaamuna emme sitten aamiaiselle majapaikassamme yrittäneetkään, vaan laskimme pärjäävämme satamaan saakka edellisenä iltana nautitun baaripikaruuan (LOISTAVIA täytettyjä tortilloja ja limpun kokoinen täytetty leipä kahdella tuopilla vahvistettuna yhteensä 25 PLN = 6,20 €) ja lähikaupasta ostetuttujen mehujen ja jugurtin voimin. Oletus oli, että sunnuntaiaamuna Gdansk-Gdynia väylä ei kovin täysi olisi, mutta pientä huolta aiheutti tieto siitä, että samainen sunnuntai oli puolalaisten pressanvaalipäivä. Turha huoli, hyvin veti väylä ja satamaankin osattiin Jimmyn viimevuotisten muistikuvien voimin vallan mainiosti. Laivaan sitten päästiinkiin melko pian saapumisen jälkeen muutaman puolalaisen motoristin seurassa, pian perässä tuli suomalaispariskunta, joka oli tulossa kolmen viikon Italia-Monaco -kierrokselta.
Tässä vaimo pohtii, että tuonko päällä nämä päivät olen viettänyt...
Gdynian satamamaisemat eivät ole niitä kaikkein kauneimpia, mutta jotain sykähdyttävää tässäkin on:
Kun sitten liikkeelle lähdettiin, meitä seurattiin. Tahtoivat kai varmistaa, etttei käännytä takaisin.
Ja tässä vielä Helin nimimaa mereltä käsin katsottuna.
Lastina oli muutakin kuin mopoja.
Yllätys oli se, että laivassa ei saanut enää tuhlattua taskuun jääneitä zlotyja. Kolikoita jäi pyörimään vajaa kymppi, muutama seteli pitänee kiikuttaa pankkiin joutessaan, ellei piakkoin ilmaannu Puolaan lähtijöitä kerjuulle. Lateja olisi tarjolla kymmenkunta ja krooneja kuusi.
Eipä laivalla juuri muuta tullut tehtyä, kuin syötyä ja nukuttua, välillä kuunneltua yhtä kuopiolaismoristia, joka selitti kaverilleen matkaansa Alpeille. Mukana oli hällä ollut puheittensa mukaan 50 kg tavaraa/1 hlö eli siihen nähden me selvittiin aika hyvin yhteensä reilun 25 kilomme kanssa (+ ajokamppeet) ja meilläkin oli muutama turha vaatekappale mukana.
Aamulla laiva saapui satamaan klo 7. Ennen sitä oli jo nautittu ihan kohtuullinen meriaamiainen ja ajeltu ylös-alas 'crew/drivers only' -hissillä etsien sitä kantta, mihin oli tullut pyörä ajettua. Muutaman autokansilla hortoillun askelen myötä oikea paikka sitten löytyi (oli kuulemma ollut hakusessa niillä toisillakin suomalaisilla). Yhteensä pikaisesti laskien pyöriä oli matkalla 14 kpl, lähinnä kai suomalaisia ja puolalaisia.
Helsingissä hiukan tihkutti, mutta vieläkään emme kastuneet. Ei siis tällä reissulla tullut testattua, pitääkö meikäläisen ajoasu vettä vai ei.
Mukavaa oli tulla kotiin, mennä saunaan, päättää itse, minkä lämpöistä vettä, miltä korkeudelta, mihin suuntaan ja millä paineella suihkusta tuli. Tosin ei nuo suihkut Baltia/Puola -alueella vielä mitään kamalia ole, osin vallan mainioitakin. Oma sänkykin oli niiiiin mukava :)
Tällä hetkellä tuntuu ihan mukavalta istua pehmeässä työtuolissa - jostain syystä tulopäivän istumiset ottivat koville sekä kankkuun että polviin. Kotimaan kirous ilmeisesti. Yllättävän hyvin muuten vanha jaksoi! Sen huomasin, että jos tuli useasti asentoa korjattua tai joillain pätkillä enemmän jalkoja jännitettyä, polvet alkoivat vaivata. Oli pakko saada niitä oiottua, eikä se meikäläiseltä jostain syystä tuossa satulassa istuen onnistu, vaikka kuinka kevyesti tuolilla istuen tapahtuisi. Ilmeisesti kankun alle ei tule satulassa tukea siihen paikkaan, millä nostoa vastaan ponnistaisi.
Hiukan laskeskeltiin matkakuluja. Näyttää siltä, että n. 50 €/hlö/päivä tarvittiin, mutta tässä summassa on sitten mukana kaikki kulut majoituksineen, laivalippuineen, bensoineen sun muineen. Tuliaisia ei tullut osteltua paria mininyssäkkää lukuunottamatta, itselle ei mitään.
Matkan varrella oli monta kertaa kyydissä istuessa mielessä, että tästä pitää kirjoittaa ja tuo pitää muistaa mainita, mutta annapas olla, kun ilta tuli, uni alkoi painaa silmää ja kuvat eivät latautuneet siihen tahtiin kuin halusi. Siispä tässä vielä lopuksi sekalainen kokoelma irrallisia kuvia selityksineen.
1) Latviassakin juovat vichyä.
2) Siguldan kaupunki piti huolta puistotyöntekijöistään. Liekö kyseessä joka-aamuinen joogatuokio... tätit osallistuivat sangen tyynesti toimintaan (tai pikeminkin toimimattomuuteen).
3) Liettuan kovat tuulet heiluttivat puita kohtuullisen hyvin. Puolankin puolella oli tuullut hyvin ainakin päätellen kaatuneista puista, joita teitten varsilla näkyi. Ja eikös kyseisenä viikonloppuna Espoo-Suursaari-purjehdukseen osallituneista venekunnista jäänyt suurin osa saapumatta maaliin mm. merisairauden vuoksi... Koska turisti ei osaa tähän blogiin videoita liitttää, ne pitää laittaa siis juutuupiin.
Liettuassa tuuli
4) Elblagissa oli pystytetty patsas ilmeisesti kunnan työmiesten kunniaksi. Tässä paikallinen lapioonnojailija.
5) Malborkissa oli suihkulähde, en muista mahdoinko asiasta jo mainitakin. Joka tapauksessa tässä videonpätkä ko. lähteestä. Kovin yritin juutuupin tekijänoikeusjuttuja tutkia, mutta jotenkin tulin siihen tulokseen, että koska tässä ei ole kyse kenenkään konsertin videoimisesta, en ehkä joudu vankilaan tämän linkin laittamisesta. Ennemmin sinne putkaan kai roudataan Malborkin kaupunginhallitus. Jos niin käy tämän videon lataamisen vuoksi, lupaamme käydä heitä katsomassa. Kun joku vielä kertoisi, mikä tuo biisi on, ei jaksa saada sen nimeä/esittäjää mieleen, vaikka ihan tuttu kipale onkin. Tai sitten osataan tuosta vaan hyräillä mukana täysin vieraitakin biisejä. Taitohan se sekin tietty olisi.
Suihkulähde
6) Malborkissa linnantornista huomattiin linnan viereen pystytetyn kuplan. Siispä katsomaan, mitä se oli nielaissut. Jotain hienoa Grünwaldin taistelusta kertovaa siellä oli, legoista tehtyä. Koska kyseessä oli kupla, odotimme ehkä jotain seinillä liikkuvan kuvan tapaista. Maksettiin ja salaperäiseen kuplaan sitten mentiin. Takaseinällä oli yksi 'taulu', tosin sitäkin suurempi. Yleisöä koko kuplassa meidän lisäksemme yksi opiskelijaryhmä, joka juuri otti lähtökuvaa tuon taulun edessä itsestään. Sitten olimme jäljellä vain me. Kiva oli kierrellä ja huudella, mukavasti kaikui varsinkin yhdessä kohdassa kuplaa. Tässä sitten se mainittu taulu:
Hiukan yksityiskohtaisemmin samaa...
Ja sitten tietoja taulusta:
7) Malborkissa pariin kertaan jo oli kävelty ohi yhden melko kulahtaneen rakennuksen ohi.
Sitten sattumalta huomattiin, että kappas, sehän on käytössä! Kun vain oikeaan aikaan paikalle osuu ja ymmärtää lähteä portaita nousemaan, löytää tiensä pubiin.
Puolivälissä tornia baaritiski ja pari pöytää, seuraavassa kerroksessa n. 5 pöytää lisää ja ylimmässä ilmeisesti vessat. Vallan valoisa paikka ei ollut kyseessa, ikkuna oli pienehkö. Rakennuksia on turha hylätä, jos niille vielä käyttöä keksii.
8) Malborkin linnan lämmityssysteemistä vielä pari kuvaa. Alakerrassa oli kohtalaisen kokoinen uuni, josta lähti lämmityskanavat linnan ylempiin osiin.
Herrasväen saleissa oli lattiassa sitten aukot, josta lämpö pääsi linnanneitojen nilkkoja hivelemään.
9) Malborkin linnasta turisti löysi portaita. Niitä oli tietenkin päästävä kiipeämään. Yllättävä oli, että torniin ei ollut hakeutumassa ketään muuta. Jännitystä lisäsi se, että kun oli astuttu portaikkoon, lipunmyyntisetä sulki oven takanamme. Ehkä hänellä alkoi kahvitunti.
Takaisintuloreitillä oli kivoja käytäviä. Eikä edelleenkään muita ihmisiä.
10) Sopotissa Komorowskin vaalitilaisuudessa myös nurmikonkastelukukka osallistui aplodeihin:
Presidentillinen nurmikonkastelukukka
11) Sopotin laiturin liepeillä ukot rakensivat laituriin lisäosiaa. Kuuma-ja kylmäverisiä rakentajia - merivesi ei liene liian lämmintä kuitenkaan ja rakentaminen vienee aikaa...
12) Gdanskissa oli myös turisteja HD-miehen ohella.
13) Kaikilla ei ole tyylitajua. Jos on saanut paikan kuppilalleen keskeltä vanhaa Gdanskia, puitteet ympärillä vihjaisevat mielestäni sen verran selvästi johonkin perinteisempään ja arvokkaampaan, että ihan muovituolilinjalle ei täyspäisen yrittäjän kannattaisi lähteä. Tämän ravitsemusliikkeen asiakaspaljous onkin ehkä suora seuraus kalustevalinnasta. Muutakin kylällä oli tarjolla.
14) Siellä Gdanskin linnoitusvuorella ne ampuneet tyypit näyttivät ja kuulostivat tältä (pari pientä videonpätkää...yhdistellään, kunhan joutaa...)
Solttupoikia Napoleonin ajoilta osa 1
Solttupoikia Napoleonin ajoilta osa 2
15) HD-mies tarkkasilmäisenä havaitsi, että Gdanskin moottoripyöräpoliisi ei välttämättä tarvitse pyöräänsä virheetöntä takajarrua. Vaimo on tässä ohella oppinut ainakin siis sen, että tuo poljin, jota tässä kuvassa ei varsinaisesti ole, on jarrupoljin.
Että sellainen reissu. Puola varsinkin on hieno maa - ihmiset mukavia. Eivät pelkää puhua turistille, vaikka ainoa kieli olisikin puola. Jos turisti ei ymmärrä heti ensimmäisellä kerralla, sanovat saman asia kärsivällisesti uudestaan puolaksi.
Kukaan ei takaa, etteikö joku asia vielä muistuisi mieleen. Kukaan lukijoista ei siis voi olla varma, että nyt on tullut luettua kaikki...kaiken päivää täytyy teidän valppaana olla ja yhä uudelleen ja uudelleen lukea näitä tekstejä alusta asti siltä varalta, että jotain uutta on johonkin väliin tullut. Kiusa se on pienikin kiusa :)
Kaiken kaikkiaan hieno reissu, mittaa kaikkiaan 2396,6 km. Ajallisesti pihasta pihaan n. 13 vrk. Aika hyvin istuttu ensikertalaiselta (ei taideta näitä paria Siikakosken, Jyväskylän ja Kangasniemen pyrähdyksiä juuri reissuiksi tämän rinnalla laskea...), vaikka itse sanonkin. Tosin sanoi Jimmykin niin :)
Ja mainittakoon se vielä, että kaikki kännykkäkuvat on minun ottamiani, kaikki oikeat kuvat Jimmyn ottamia. Olisin kyllä saanut Jimmyn kameraa lainata, mutta en sillä kovin montaa kuvaa sitten räpsinyt.
Sunnuntaiaamuna emme sitten aamiaiselle majapaikassamme yrittäneetkään, vaan laskimme pärjäävämme satamaan saakka edellisenä iltana nautitun baaripikaruuan (LOISTAVIA täytettyjä tortilloja ja limpun kokoinen täytetty leipä kahdella tuopilla vahvistettuna yhteensä 25 PLN = 6,20 €) ja lähikaupasta ostetuttujen mehujen ja jugurtin voimin. Oletus oli, että sunnuntaiaamuna Gdansk-Gdynia väylä ei kovin täysi olisi, mutta pientä huolta aiheutti tieto siitä, että samainen sunnuntai oli puolalaisten pressanvaalipäivä. Turha huoli, hyvin veti väylä ja satamaankin osattiin Jimmyn viimevuotisten muistikuvien voimin vallan mainiosti. Laivaan sitten päästiinkiin melko pian saapumisen jälkeen muutaman puolalaisen motoristin seurassa, pian perässä tuli suomalaispariskunta, joka oli tulossa kolmen viikon Italia-Monaco -kierrokselta.
Tässä vaimo pohtii, että tuonko päällä nämä päivät olen viettänyt...
Gdynian satamamaisemat eivät ole niitä kaikkein kauneimpia, mutta jotain sykähdyttävää tässäkin on:
Kun sitten liikkeelle lähdettiin, meitä seurattiin. Tahtoivat kai varmistaa, etttei käännytä takaisin.
Ja tässä vielä Helin nimimaa mereltä käsin katsottuna.
Lastina oli muutakin kuin mopoja.
Yllätys oli se, että laivassa ei saanut enää tuhlattua taskuun jääneitä zlotyja. Kolikoita jäi pyörimään vajaa kymppi, muutama seteli pitänee kiikuttaa pankkiin joutessaan, ellei piakkoin ilmaannu Puolaan lähtijöitä kerjuulle. Lateja olisi tarjolla kymmenkunta ja krooneja kuusi.
Eipä laivalla juuri muuta tullut tehtyä, kuin syötyä ja nukuttua, välillä kuunneltua yhtä kuopiolaismoristia, joka selitti kaverilleen matkaansa Alpeille. Mukana oli hällä ollut puheittensa mukaan 50 kg tavaraa/1 hlö eli siihen nähden me selvittiin aika hyvin yhteensä reilun 25 kilomme kanssa (+ ajokamppeet) ja meilläkin oli muutama turha vaatekappale mukana.
Aamulla laiva saapui satamaan klo 7. Ennen sitä oli jo nautittu ihan kohtuullinen meriaamiainen ja ajeltu ylös-alas 'crew/drivers only' -hissillä etsien sitä kantta, mihin oli tullut pyörä ajettua. Muutaman autokansilla hortoillun askelen myötä oikea paikka sitten löytyi (oli kuulemma ollut hakusessa niillä toisillakin suomalaisilla). Yhteensä pikaisesti laskien pyöriä oli matkalla 14 kpl, lähinnä kai suomalaisia ja puolalaisia.
Helsingissä hiukan tihkutti, mutta vieläkään emme kastuneet. Ei siis tällä reissulla tullut testattua, pitääkö meikäläisen ajoasu vettä vai ei.
* * *
Mukavaa oli tulla kotiin, mennä saunaan, päättää itse, minkä lämpöistä vettä, miltä korkeudelta, mihin suuntaan ja millä paineella suihkusta tuli. Tosin ei nuo suihkut Baltia/Puola -alueella vielä mitään kamalia ole, osin vallan mainioitakin. Oma sänkykin oli niiiiin mukava :)
Tällä hetkellä tuntuu ihan mukavalta istua pehmeässä työtuolissa - jostain syystä tulopäivän istumiset ottivat koville sekä kankkuun että polviin. Kotimaan kirous ilmeisesti. Yllättävän hyvin muuten vanha jaksoi! Sen huomasin, että jos tuli useasti asentoa korjattua tai joillain pätkillä enemmän jalkoja jännitettyä, polvet alkoivat vaivata. Oli pakko saada niitä oiottua, eikä se meikäläiseltä jostain syystä tuossa satulassa istuen onnistu, vaikka kuinka kevyesti tuolilla istuen tapahtuisi. Ilmeisesti kankun alle ei tule satulassa tukea siihen paikkaan, millä nostoa vastaan ponnistaisi.
Hiukan laskeskeltiin matkakuluja. Näyttää siltä, että n. 50 €/hlö/päivä tarvittiin, mutta tässä summassa on sitten mukana kaikki kulut majoituksineen, laivalippuineen, bensoineen sun muineen. Tuliaisia ei tullut osteltua paria mininyssäkkää lukuunottamatta, itselle ei mitään.
Matkan varrella oli monta kertaa kyydissä istuessa mielessä, että tästä pitää kirjoittaa ja tuo pitää muistaa mainita, mutta annapas olla, kun ilta tuli, uni alkoi painaa silmää ja kuvat eivät latautuneet siihen tahtiin kuin halusi. Siispä tässä vielä lopuksi sekalainen kokoelma irrallisia kuvia selityksineen.
1) Latviassakin juovat vichyä.
2) Siguldan kaupunki piti huolta puistotyöntekijöistään. Liekö kyseessä joka-aamuinen joogatuokio... tätit osallistuivat sangen tyynesti toimintaan (tai pikeminkin toimimattomuuteen).
3) Liettuan kovat tuulet heiluttivat puita kohtuullisen hyvin. Puolankin puolella oli tuullut hyvin ainakin päätellen kaatuneista puista, joita teitten varsilla näkyi. Ja eikös kyseisenä viikonloppuna Espoo-Suursaari-purjehdukseen osallituneista venekunnista jäänyt suurin osa saapumatta maaliin mm. merisairauden vuoksi... Koska turisti ei osaa tähän blogiin videoita liitttää, ne pitää laittaa siis juutuupiin.
Liettuassa tuuli
4) Elblagissa oli pystytetty patsas ilmeisesti kunnan työmiesten kunniaksi. Tässä paikallinen lapioonnojailija.
5) Malborkissa oli suihkulähde, en muista mahdoinko asiasta jo mainitakin. Joka tapauksessa tässä videonpätkä ko. lähteestä. Kovin yritin juutuupin tekijänoikeusjuttuja tutkia, mutta jotenkin tulin siihen tulokseen, että koska tässä ei ole kyse kenenkään konsertin videoimisesta, en ehkä joudu vankilaan tämän linkin laittamisesta. Ennemmin sinne putkaan kai roudataan Malborkin kaupunginhallitus. Jos niin käy tämän videon lataamisen vuoksi, lupaamme käydä heitä katsomassa. Kun joku vielä kertoisi, mikä tuo biisi on, ei jaksa saada sen nimeä/esittäjää mieleen, vaikka ihan tuttu kipale onkin. Tai sitten osataan tuosta vaan hyräillä mukana täysin vieraitakin biisejä. Taitohan se sekin tietty olisi.
Suihkulähde
6) Malborkissa linnantornista huomattiin linnan viereen pystytetyn kuplan. Siispä katsomaan, mitä se oli nielaissut. Jotain hienoa Grünwaldin taistelusta kertovaa siellä oli, legoista tehtyä. Koska kyseessä oli kupla, odotimme ehkä jotain seinillä liikkuvan kuvan tapaista. Maksettiin ja salaperäiseen kuplaan sitten mentiin. Takaseinällä oli yksi 'taulu', tosin sitäkin suurempi. Yleisöä koko kuplassa meidän lisäksemme yksi opiskelijaryhmä, joka juuri otti lähtökuvaa tuon taulun edessä itsestään. Sitten olimme jäljellä vain me. Kiva oli kierrellä ja huudella, mukavasti kaikui varsinkin yhdessä kohdassa kuplaa. Tässä sitten se mainittu taulu:
Hiukan yksityiskohtaisemmin samaa...
Ja sitten tietoja taulusta:
7) Malborkissa pariin kertaan jo oli kävelty ohi yhden melko kulahtaneen rakennuksen ohi.
Sitten sattumalta huomattiin, että kappas, sehän on käytössä! Kun vain oikeaan aikaan paikalle osuu ja ymmärtää lähteä portaita nousemaan, löytää tiensä pubiin.
Puolivälissä tornia baaritiski ja pari pöytää, seuraavassa kerroksessa n. 5 pöytää lisää ja ylimmässä ilmeisesti vessat. Vallan valoisa paikka ei ollut kyseessa, ikkuna oli pienehkö. Rakennuksia on turha hylätä, jos niille vielä käyttöä keksii.
8) Malborkin linnan lämmityssysteemistä vielä pari kuvaa. Alakerrassa oli kohtalaisen kokoinen uuni, josta lähti lämmityskanavat linnan ylempiin osiin.
Herrasväen saleissa oli lattiassa sitten aukot, josta lämpö pääsi linnanneitojen nilkkoja hivelemään.
9) Malborkin linnasta turisti löysi portaita. Niitä oli tietenkin päästävä kiipeämään. Yllättävä oli, että torniin ei ollut hakeutumassa ketään muuta. Jännitystä lisäsi se, että kun oli astuttu portaikkoon, lipunmyyntisetä sulki oven takanamme. Ehkä hänellä alkoi kahvitunti.
Takaisintuloreitillä oli kivoja käytäviä. Eikä edelleenkään muita ihmisiä.
10) Sopotissa Komorowskin vaalitilaisuudessa myös nurmikonkastelukukka osallistui aplodeihin:
Presidentillinen nurmikonkastelukukka
11) Sopotin laiturin liepeillä ukot rakensivat laituriin lisäosiaa. Kuuma-ja kylmäverisiä rakentajia - merivesi ei liene liian lämmintä kuitenkaan ja rakentaminen vienee aikaa...
12) Gdanskissa oli myös turisteja HD-miehen ohella.
13) Kaikilla ei ole tyylitajua. Jos on saanut paikan kuppilalleen keskeltä vanhaa Gdanskia, puitteet ympärillä vihjaisevat mielestäni sen verran selvästi johonkin perinteisempään ja arvokkaampaan, että ihan muovituolilinjalle ei täyspäisen yrittäjän kannattaisi lähteä. Tämän ravitsemusliikkeen asiakaspaljous onkin ehkä suora seuraus kalustevalinnasta. Muutakin kylällä oli tarjolla.
14) Siellä Gdanskin linnoitusvuorella ne ampuneet tyypit näyttivät ja kuulostivat tältä (pari pientä videonpätkää...yhdistellään, kunhan joutaa...)
Solttupoikia Napoleonin ajoilta osa 1
Solttupoikia Napoleonin ajoilta osa 2
15) HD-mies tarkkasilmäisenä havaitsi, että Gdanskin moottoripyöräpoliisi ei välttämättä tarvitse pyöräänsä virheetöntä takajarrua. Vaimo on tässä ohella oppinut ainakin siis sen, että tuo poljin, jota tässä kuvassa ei varsinaisesti ole, on jarrupoljin.
* * * * *
Että sellainen reissu. Puola varsinkin on hieno maa - ihmiset mukavia. Eivät pelkää puhua turistille, vaikka ainoa kieli olisikin puola. Jos turisti ei ymmärrä heti ensimmäisellä kerralla, sanovat saman asia kärsivällisesti uudestaan puolaksi.
Kukaan ei takaa, etteikö joku asia vielä muistuisi mieleen. Kukaan lukijoista ei siis voi olla varma, että nyt on tullut luettua kaikki...kaiken päivää täytyy teidän valppaana olla ja yhä uudelleen ja uudelleen lukea näitä tekstejä alusta asti siltä varalta, että jotain uutta on johonkin väliin tullut. Kiusa se on pienikin kiusa :)
Kaiken kaikkiaan hieno reissu, mittaa kaikkiaan 2396,6 km. Ajallisesti pihasta pihaan n. 13 vrk. Aika hyvin istuttu ensikertalaiselta (ei taideta näitä paria Siikakosken, Jyväskylän ja Kangasniemen pyrähdyksiä juuri reissuiksi tämän rinnalla laskea...), vaikka itse sanonkin. Tosin sanoi Jimmykin niin :)
Ja mainittakoon se vielä, että kaikki kännykkäkuvat on minun ottamiani, kaikki oikeat kuvat Jimmyn ottamia. Olisin kyllä saanut Jimmyn kameraa lainata, mutta en sillä kovin montaa kuvaa sitten räpsinyt.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Viimeistä viedään Puolassa
Tänä aamuna aamiaiselle mennessä huolestutimme jälleen hotellin yleistädin: "Nie, nie!" ja huitomista, turisti ohjattiin ripeästi aamiastamaan täysin toisaalle kuin kirkasotsaiset puolalaislapset. Ilmeisesti jonkinmoisena henkilökunnan varastotilana/kokoontumissalina toimivan huoneen pöytä nopeasti siivottiin turistin aamiaista varten. Kännykkäkuvat eivät muutenkaan järin loistavia ole, puhumattakaan hivenen hämärässä tilassa otettuina, mutta tässä kuitenkin silmäys sinne:
Aamiaisen jälkeen ajattelimme sitten viimein hoitaa pois vaivaamasta nämä hotelliin kirjautumiset, aamiaisen maksamiset (eivät kuuluneet huoneen hintaan) ja lähtöaamun asiat. Keittiön tädiltä respan setää tiedustelimme, koska ovet huoneeseen, jossa tiesimme sedän aiemmin majailleen, olivat edelleen lukossa.
"Moment, moment!" ja täti rynnisti puhelimeen. Kukaan ei vastannut. Toinen soitto. Sitten täti rynnisti yläkertaan, pian täti ja kolme muuta tätiä rynnistivät alakertaan. Ensimmäinen sanoi "zwei minuten". Odoteltiin, sitten Jimmy lähti käymään meidän huoneessamme, ei jaksanut odotella. Meni aikansa ja ilmiselvästi yöunilta herätetty (klo 8.00 lauantaiaamu :)) tirehtööri paidanhelma hiukan lepattaen, mutta housut oikein päin jalassa kipitti alakertaan. Siinä sitten kyselin, että mitenkäs kun ei ole mitään 'virallista' tässä vielä tehty ja huomenna lähdettäis ja se aamiaisen maksu ja ei me huomenna aamiaista varmaan, kun aikaisemmin jo lähdetään... "no problem, leave the key to door, oh the breakfast, pay to the kitchen, oh the document, moment..." Ja setä pyyhälsi toimistoonsa. Mukaansa säntäsin. En sitten niin millään kehdanut ottaa salamalla toimistosta kuvaa, pikaisesti hutaisin kännykällä hiukan pöydän suuntaan, kun johtaja käänsi selkänsä dokumenttia etsiäkseen....tässä tulos. Ei siitä järin hyvin selvää saa, mutta ei siitä pöydästäkään saanut. Nuo reunalta roikkuvat valkoiset ovat oikeasti papereita. Tärkeitä sellaisia:
Tänään oli enimmäkseen 'päivä vanhan kaupungin ulkopuolella'. Kauppakeskusta, ratikalla ajelua lähiöihin, puisto. Alla kokoelma erilaisia kuvia.
Oli joku Ewa mennyt päällystämään puiston penkit ja puut punaisella muovilla. Se oli taidetta.
Makkarakauppaan kannattaa jonottaa, jos haluaa hyviä makkaroita.
Ukot laitakaupungin lähiön rannassa kokoontuivat syöttämään sorsia ja joutsenia.
Nämä ampuivat kohti. Jonkinlainen historiakuvaelma linnoituskukkulalla, sattumalta osuttiin sinne, kun tähtäsimme vankilan takana olevaan puistoon. Vankilakin oli yllätys reitillämme.
Nyt laitan koneen kiinni. Aamulla ajoa läpi Gdanskin, tavoitteena Finnline klo 11 Gdyniasta Helsinkiin. Mahdolliset loppukommentit kotona.
Aamiaisen jälkeen ajattelimme sitten viimein hoitaa pois vaivaamasta nämä hotelliin kirjautumiset, aamiaisen maksamiset (eivät kuuluneet huoneen hintaan) ja lähtöaamun asiat. Keittiön tädiltä respan setää tiedustelimme, koska ovet huoneeseen, jossa tiesimme sedän aiemmin majailleen, olivat edelleen lukossa.
"Moment, moment!" ja täti rynnisti puhelimeen. Kukaan ei vastannut. Toinen soitto. Sitten täti rynnisti yläkertaan, pian täti ja kolme muuta tätiä rynnistivät alakertaan. Ensimmäinen sanoi "zwei minuten". Odoteltiin, sitten Jimmy lähti käymään meidän huoneessamme, ei jaksanut odotella. Meni aikansa ja ilmiselvästi yöunilta herätetty (klo 8.00 lauantaiaamu :)) tirehtööri paidanhelma hiukan lepattaen, mutta housut oikein päin jalassa kipitti alakertaan. Siinä sitten kyselin, että mitenkäs kun ei ole mitään 'virallista' tässä vielä tehty ja huomenna lähdettäis ja se aamiaisen maksu ja ei me huomenna aamiaista varmaan, kun aikaisemmin jo lähdetään... "no problem, leave the key to door, oh the breakfast, pay to the kitchen, oh the document, moment..." Ja setä pyyhälsi toimistoonsa. Mukaansa säntäsin. En sitten niin millään kehdanut ottaa salamalla toimistosta kuvaa, pikaisesti hutaisin kännykällä hiukan pöydän suuntaan, kun johtaja käänsi selkänsä dokumenttia etsiäkseen....tässä tulos. Ei siitä järin hyvin selvää saa, mutta ei siitä pöydästäkään saanut. Nuo reunalta roikkuvat valkoiset ovat oikeasti papereita. Tärkeitä sellaisia:
Tänään oli enimmäkseen 'päivä vanhan kaupungin ulkopuolella'. Kauppakeskusta, ratikalla ajelua lähiöihin, puisto. Alla kokoelma erilaisia kuvia.
Oli joku Ewa mennyt päällystämään puiston penkit ja puut punaisella muovilla. Se oli taidetta.
Makkarakauppaan kannattaa jonottaa, jos haluaa hyviä makkaroita.
Ukot laitakaupungin lähiön rannassa kokoontuivat syöttämään sorsia ja joutsenia.
Nämä ampuivat kohti. Jonkinlainen historiakuvaelma linnoituskukkulalla, sattumalta osuttiin sinne, kun tähtäsimme vankilan takana olevaan puistoon. Vankilakin oli yllätys reitillämme.
Nyt laitan koneen kiinni. Aamulla ajoa läpi Gdanskin, tavoitteena Finnline klo 11 Gdyniasta Helsinkiin. Mahdolliset loppukommentit kotona.
Pari sanaa puolalaisesta liikenteestä
Jos auto on Puolan rekisterissä, sitä kuuluu ajaa eri tavalla kuin muita autoja. Auto ei luultavasti toimi kunnolla, mikäli se ajoradalla ollessaan joutuu olemaan liian kaukana muista autoista. Mikäli autojono liikkuu tieosuudelle suunniteltua nopeutta kiivaammin (kuten siis pääsääntöisesti tapahtuu) ja turisti pitää sen verran etäisyyttä edessäkulkeviin, että voi ajopelinsä tarpeen tullen vaikeuksitta pysäyttää, puolaisrekisteröity ajoneuvo joutuu suorittamaan ohitustomenpiteen erityisesti siinä tilanteessa, kun tuo edessäoleva jono yllättäen jaruttaa. Olisi kovin ikävää, jos tienpinnasta jäisi tyhjäksi autonmentävä rako. Mikäli kaistoja on useampia, esim. moottoritiellä, ohitukseen voi käyttää vapaasti valiten juuri sitä kaistaa, missä kulloinkin sattuu olemaan tilaa. Tai missä haluaisi olevan tilaa.
Liikennemerkit (siis esim. nopeusrajoitus, ohituskielto) eivät vaikuta puolalaisrekisteröityihin autoihin, ei myöskään pysäköintikielto. Pysäköiminen onnistuu sujuvasti esim. vastaantulevien kaistalle tai risteysalueelle, jos laittaa hätävilkut päälle tai auto on musta ja iso.
Yhtään onnettomuutta emme onneksi ole nähneet, mutta emme myöskään kovin montaa maalipinnaltaan virheetöntä Puolan rekisterissä olevaa ajoneuvoa.
Muuta liikennekuvaa ei nyt ole, ei kuulemma kuski voi kuvata ja ajaa. Yhtäaikaa siis. Eikä kyytiläinenkään halua matka-aikana kameran kanssa heilua. Tämä otettu siis jalkeilta paikasta, missä oli koko ajan ruuhka. Yllättävän paljon tilaa tuon säiliörekan takana. Malborkissa.
Liikennemerkit (siis esim. nopeusrajoitus, ohituskielto) eivät vaikuta puolalaisrekisteröityihin autoihin, ei myöskään pysäköintikielto. Pysäköiminen onnistuu sujuvasti esim. vastaantulevien kaistalle tai risteysalueelle, jos laittaa hätävilkut päälle tai auto on musta ja iso.
Yhtään onnettomuutta emme onneksi ole nähneet, mutta emme myöskään kovin montaa maalipinnaltaan virheetöntä Puolan rekisterissä olevaa ajoneuvoa.
Muuta liikennekuvaa ei nyt ole, ei kuulemma kuski voi kuvata ja ajaa. Yhtäaikaa siis. Eikä kyytiläinenkään halua matka-aikana kameran kanssa heilua. Tämä otettu siis jalkeilta paikasta, missä oli koko ajan ruuhka. Yllättävän paljon tilaa tuon säiliörekan takana. Malborkissa.
Gdansk
Tulipa ensimmäisen kerran tällä reissulla varattua oikein etukäteen netistä majapaikka. Pitkään arvottiin, lähestytäänkö Gdanskia omia jälkiämme 7-tien kautta vai S6-tietä pitkin. Ulkomuistista nuo tienumerot nyt eli ei kannata siellä kenenkään hikeentyä, jos väärin meni. Päädyttiin seiskatiehen, koska reitti tuolle varatulle hotellille vaikutti sitä kautta selvemmältä. Netti on kätevä, ajo-ohjeita pukkaa solkenaan paikkaan kuin paikkaan. Pienimuotoinen ongelma tietysti on siinä, että a) ajaessa ei nettiin pääse b) mopon varusteisiin ei kuulu printteriä ja c) vaikka kyytiläinen jotenkin saisikin ehkä selvää käsin kuitin taakse kirjoitetuista ajo-ohjelyhennelmistä, tienviitoissa ei välttämättä ole samoja sanoja, kuin ihminen haluaisi niissä olevan (tosin itäeurooppalainen tapa maalata kadunnimet kissankokoisin kirjaimin kerrostalojen päätyihin on oivallinen!).
Ja kun ei sitä kypäräpuhelintakaan ole, karsittu HD-viittomakieli oli otettava käyttöön. Piti sitten kaartaa jonkun kioskin pihaan puhumaan puolaa ja ostamaan kartta. Ryppyisen kassakuitin takana oli sentään hotellin osoite jotenkin näkyvillä ja kas kummaa, kioskintäti tuli ulos kopistansa ja osoitteli ja höpötti ja kannustavasti nyökkäili. Siinä se 'hotelli' olikin sitten naapurikorttelissa.
Tai siis...'hotelli' muistutti erehdyttävästi kirkkoa (jotain vihjauksia siihen suuntaan toki oli hotellikuvauksessa ollut, mutta...), ovet oli lukossa, ovikelloon ei kukaan vastanut.
Tiedettiinhän me, että aikaisessa ollaan, mutta toiveikkaana meinattiin käydä kysäisemässä, josko edes tavarat voisi jo jättää. Oltiin jo kääntymässä pois, kun ukko käveli ohi ja kysyi, että 'hotel?' ja sitten hänen perässään jonkin sivuoven kautta meidät ohjattiin toimistoon, jossa oli itse tirehtööri. Mitään varsinaista respaan viittaavaa kylttä ei ollut, mutta suunnaton määrä paperikasoja ison työpöydän päällä (oletettavasti siellä alla oli pöytä). Jotenkin vain ko. herra oli heti tietoinen siitä, keitä olemme ja selitettyään, että sisäänkirjautuminen on vasta klo 14, vakuutti samaan hengenvetoon, että 'no problem' ja lähti meitä huoneeseen viemään (kello oli hiukan yli 11). Kyseli twinia ja doublea ja kun sai vastauksen, muisti jotain, meni pois ja me odottelimme käytävällä. Siivooja oli jossain määrin epäluuloinen, tuijotteli kulman takaa. Jonkin aikaa siinä seisoskelimme, kunnes tuntui, että ehkä meidät on unohdettu. Takaisin toimistoon...'moment, moment' - oli toinen homma kesken. Avain mukanaan setä tirehtööri johdatteli meitä taas jonkin huoneen luo, mutta kun emme ilahtuneet ajatuksesta, että yksi yö yhdessä huoneessa ja sitten vaihtaisimme, taas 'moment' ja hän katosi palatakseen ja viedäkseen meidät kolmanteen huoneeseen, jossa se epäluuloinen siivoajatäti jo puuhastelikin toisen tädin kanssa. Tavarat jätimme ja poistuimme takavasemmalle eli kohti Helin niemimaata.
Ruuhkassa saimmekin ajella, kunnes viimein erkani tie 216. Helin päähän asti mentiin, ei ehkä niitä kauneimpia paikkoja siinä nähty, mutta turistikatua kylläkin.
Ja paikallisen HD-miehen ylläpitämä ravintola.
Paluumatkalla poikettiin rantakin katsomaan.
Oli jo ilta, kun takaisin tähän oivaan hotelliin tulimme. Respaa emme viitsineet lähteä etsimään. Itse saimme pedata, eriparipussilakanat ja lakananpätkät ja omaperäiset patjat. Mutta jääkaappi, televisio ja langaton ilmainen netti. Ynnä bussilastillinen saksalaisia ipanoita. Yllättävän hiljaa ne yöllä olivat. Ja siis ei ne meidän huoneessa sentään olleet.
Aamupalalle mentiin ehkä aiemmin kuin tirehtöörin kanssa keskustellessamme oli ollut puhetta ja saimme siivoojatädit (jotka olivat siis myös keittiötätejä) ripeästi toimimaan ja tuomaan meillekin jotain syötävää. Sakasalaislapset olivat jo syöneet.
Respa tai siis se toimisto ei ollut auki eli kukaan ei meitä ole oikeasti kai kirjannut hotelliin sisälle.
Kohti keskustaa sitten oli nokka suunnattava. Ratikkapysäkki oli lähes vieressä, mutta ei aavistustakaan, mistä saa lippuja. Matkalla vastaantulevalta nuorisonedustajapariskunnalta tiedustelimme, he viittasivat heitä seuraamaan, näyttäisivät lehtikioskin kuulemma meille. Muutaman askeleen jälkeen nuorison herrahenkilö muisti, etä hänellä taitaakin olla pari ylimääräistä lippua, jotka hän voi antaa meille. Ilmeisesti naispuolinen nuorisohenkilö ei halunnut kahden keski-ikäisen turistin roikkuvan heidän mukanaan :) No, keskustaan siis!
Nätti kaupunki on tämä Gdansk, kannatti tulla!
Vanhankaupungin keskustassa aikamme pyörittyämme ostimme vuorokauden ratikkaliput ja lähdimme rantamaisemia kohti. Sujuvasti turisti vältti lipun leimaamisen tuossa vaiheessa ihan tarkoituksella, jotta se olisi siten voimassa pitemmälle lauantai-iltaan.
Ranta näytti olevan oikein kunnon beach!
Lämmintäkin oli, kunnes ihan yht'äkkiä rupesi tuulemaan.
Ranta tyhjentyi kertaheitolla. Onneksi mitä mukavimmat kävely- (ja pyöräily-) väylät kulkivat rannan vieressä, pieni puskakaistale erotti väylän rannasta, eikä tuuli suoraan päässyt turistia palelluttamaan. Siinä sitten töpöteltiin Sopotiin saakka.
Siellä oli laituri, jota käytiin katsomassa.
Ja joku tapahtuma, joka veti väkeä. Hyvä paikka oli siinä lavan vieressä, ihan tyhjää ja hyvin näki. Televisiokamerat osoittelivat ja screenillä näkyi varmaan välillä kuvaa turististakin, joka lavan vieressä ihmetteli. Yllättäen lauma kameraukkoja alkoi juosta kohti. Eivät varmaan HD-miestä ja vaimoa heti tunnistaneet, koska siihen parin metrin päähän meistä menivät. Ja hurraava kansanjoukko heitä seurasi. Syykin selvisi: Puolan uusi (tai virkaatekevä) presidenttihän se siinä, lähes kosketusetäisyydellä. Sinne lavalle ne sitä hinkusivat, mutta ensin sinne kiipesi hallitus tai joku muu tukijoukko, joita me sitten tyydyimme katselemaan takapuolelta.
Tässä keskellä itse Komorowski, tuo rillipää.
Kun tämä kansanvillitsijä Komorowski viimein esille pääsi, me lähdimme kävelemään takaisin Gdanskiin, jotta pääsisimme käyttämään ratikkalippujamme (eivät käy Sopotin puolella). Ja kas kummaa jälleen: pysäkillä näytti olevan ratikka, jolla pääsikin suoraan takaisin hotellille toiselle puolelle kaupunkia :)
Hotellilla on nyt bussilastillinen puolalaisia lapsia...respaa ei vieläkään ole tavoitettu, eikä meitä kai ole siis edelleenkään kirjattu tänne sisään.
Ja kun ei sitä kypäräpuhelintakaan ole, karsittu HD-viittomakieli oli otettava käyttöön. Piti sitten kaartaa jonkun kioskin pihaan puhumaan puolaa ja ostamaan kartta. Ryppyisen kassakuitin takana oli sentään hotellin osoite jotenkin näkyvillä ja kas kummaa, kioskintäti tuli ulos kopistansa ja osoitteli ja höpötti ja kannustavasti nyökkäili. Siinä se 'hotelli' olikin sitten naapurikorttelissa.
Tai siis...'hotelli' muistutti erehdyttävästi kirkkoa (jotain vihjauksia siihen suuntaan toki oli hotellikuvauksessa ollut, mutta...), ovet oli lukossa, ovikelloon ei kukaan vastanut.
Tiedettiinhän me, että aikaisessa ollaan, mutta toiveikkaana meinattiin käydä kysäisemässä, josko edes tavarat voisi jo jättää. Oltiin jo kääntymässä pois, kun ukko käveli ohi ja kysyi, että 'hotel?' ja sitten hänen perässään jonkin sivuoven kautta meidät ohjattiin toimistoon, jossa oli itse tirehtööri. Mitään varsinaista respaan viittaavaa kylttä ei ollut, mutta suunnaton määrä paperikasoja ison työpöydän päällä (oletettavasti siellä alla oli pöytä). Jotenkin vain ko. herra oli heti tietoinen siitä, keitä olemme ja selitettyään, että sisäänkirjautuminen on vasta klo 14, vakuutti samaan hengenvetoon, että 'no problem' ja lähti meitä huoneeseen viemään (kello oli hiukan yli 11). Kyseli twinia ja doublea ja kun sai vastauksen, muisti jotain, meni pois ja me odottelimme käytävällä. Siivooja oli jossain määrin epäluuloinen, tuijotteli kulman takaa. Jonkin aikaa siinä seisoskelimme, kunnes tuntui, että ehkä meidät on unohdettu. Takaisin toimistoon...'moment, moment' - oli toinen homma kesken. Avain mukanaan setä tirehtööri johdatteli meitä taas jonkin huoneen luo, mutta kun emme ilahtuneet ajatuksesta, että yksi yö yhdessä huoneessa ja sitten vaihtaisimme, taas 'moment' ja hän katosi palatakseen ja viedäkseen meidät kolmanteen huoneeseen, jossa se epäluuloinen siivoajatäti jo puuhastelikin toisen tädin kanssa. Tavarat jätimme ja poistuimme takavasemmalle eli kohti Helin niemimaata.
Ruuhkassa saimmekin ajella, kunnes viimein erkani tie 216. Helin päähän asti mentiin, ei ehkä niitä kauneimpia paikkoja siinä nähty, mutta turistikatua kylläkin.
Ja paikallisen HD-miehen ylläpitämä ravintola.
Paluumatkalla poikettiin rantakin katsomaan.
Oli jo ilta, kun takaisin tähän oivaan hotelliin tulimme. Respaa emme viitsineet lähteä etsimään. Itse saimme pedata, eriparipussilakanat ja lakananpätkät ja omaperäiset patjat. Mutta jääkaappi, televisio ja langaton ilmainen netti. Ynnä bussilastillinen saksalaisia ipanoita. Yllättävän hiljaa ne yöllä olivat. Ja siis ei ne meidän huoneessa sentään olleet.
Aamupalalle mentiin ehkä aiemmin kuin tirehtöörin kanssa keskustellessamme oli ollut puhetta ja saimme siivoojatädit (jotka olivat siis myös keittiötätejä) ripeästi toimimaan ja tuomaan meillekin jotain syötävää. Sakasalaislapset olivat jo syöneet.
Respa tai siis se toimisto ei ollut auki eli kukaan ei meitä ole oikeasti kai kirjannut hotelliin sisälle.
Kohti keskustaa sitten oli nokka suunnattava. Ratikkapysäkki oli lähes vieressä, mutta ei aavistustakaan, mistä saa lippuja. Matkalla vastaantulevalta nuorisonedustajapariskunnalta tiedustelimme, he viittasivat heitä seuraamaan, näyttäisivät lehtikioskin kuulemma meille. Muutaman askeleen jälkeen nuorison herrahenkilö muisti, etä hänellä taitaakin olla pari ylimääräistä lippua, jotka hän voi antaa meille. Ilmeisesti naispuolinen nuorisohenkilö ei halunnut kahden keski-ikäisen turistin roikkuvan heidän mukanaan :) No, keskustaan siis!
Nätti kaupunki on tämä Gdansk, kannatti tulla!
Vanhankaupungin keskustassa aikamme pyörittyämme ostimme vuorokauden ratikkaliput ja lähdimme rantamaisemia kohti. Sujuvasti turisti vältti lipun leimaamisen tuossa vaiheessa ihan tarkoituksella, jotta se olisi siten voimassa pitemmälle lauantai-iltaan.
Ranta näytti olevan oikein kunnon beach!
Lämmintäkin oli, kunnes ihan yht'äkkiä rupesi tuulemaan.
Ranta tyhjentyi kertaheitolla. Onneksi mitä mukavimmat kävely- (ja pyöräily-) väylät kulkivat rannan vieressä, pieni puskakaistale erotti väylän rannasta, eikä tuuli suoraan päässyt turistia palelluttamaan. Siinä sitten töpöteltiin Sopotiin saakka.
Siellä oli laituri, jota käytiin katsomassa.
Ja joku tapahtuma, joka veti väkeä. Hyvä paikka oli siinä lavan vieressä, ihan tyhjää ja hyvin näki. Televisiokamerat osoittelivat ja screenillä näkyi varmaan välillä kuvaa turististakin, joka lavan vieressä ihmetteli. Yllättäen lauma kameraukkoja alkoi juosta kohti. Eivät varmaan HD-miestä ja vaimoa heti tunnistaneet, koska siihen parin metrin päähän meistä menivät. Ja hurraava kansanjoukko heitä seurasi. Syykin selvisi: Puolan uusi (tai virkaatekevä) presidenttihän se siinä, lähes kosketusetäisyydellä. Sinne lavalle ne sitä hinkusivat, mutta ensin sinne kiipesi hallitus tai joku muu tukijoukko, joita me sitten tyydyimme katselemaan takapuolelta.
Tässä keskellä itse Komorowski, tuo rillipää.
Kun tämä kansanvillitsijä Komorowski viimein esille pääsi, me lähdimme kävelemään takaisin Gdanskiin, jotta pääsisimme käyttämään ratikkalippujamme (eivät käy Sopotin puolella). Ja kas kummaa jälleen: pysäkillä näytti olevan ratikka, jolla pääsikin suoraan takaisin hotellille toiselle puolelle kaupunkia :)
Hotellilla on nyt bussilastillinen puolalaisia lapsia...respaa ei vieläkään ole tavoitettu, eikä meitä kai ole siis edelleenkään kirjattu tänne sisään.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Lisää muistijälkiä...
Kaikki ei aina ole sitä, miltä kuulostaa. Kun kulman takaa kuuluu lupaava putputus, HD-mies (ja vaimokin) kääntää luottavaisena katseensa lajitoverin nähdäkseen. Ei ihan osunut kohdalleen...
Ääni kuului tästä mobiilista...'cat killer' mukamas....luulen, että ne kissat kuolivat sydänkohtaukseen :)
"Hmmm...yes..."
Osoittelua purkkeihin...ahaa, pitää valita jostain...osoittelua...
Tuloksena kupillinen puuroa, jota nimitettiin kahviksi.
Samaisella kahvitauolla nähtiin, miten virkavalta viritteli punnituslaitteita raskaampaa liikennettä varten. Siihen muina miliiseinä (paitsi että täällä kai politeina tai jonain sellaisina) autollansa ajoivat, jollakin pulikalla pari lankkua parkkipaikalta ylös kaivoivat ja sitten omat vaakaviritelmänsä vakoon laskivat. Hetken taktiikkaa taas autossaan pohdittuaan turvaliivit päällensä nykäisivät ja pysäytyslaikkojen kanssa tienvarteen tassuttelivat.Siinä vaiheessa HD-mies lausahti jotain siitä, että hyvä ettei meitä punnita. Ilmeisesti Harrikan kokonaispaino nikottelee, kun tarkemmin syynätään vaimon ja vaimon mukana olevien kamppeiden painoa. Vaikka (vaikka itse sanonkin) aika vähällä tuli liikkeelle lähdettyä ja tässäkin on aika paljon liikaa. Ja siis HD-miehellähän ei ole mitään ylimääräistä mukana.
Olimme ottaneet yöpymispäämääräksemme Elblagin. Jonkin aikaa siellä pyörittiin, kunnes löysimme aavistuksen syrjemmästä hotellin.
Illalla kylillä pyörähdimme, mutta hiljaista oli sielläkin. Eivät ole vielä keskieurooppalaiset oikein kesään heränneet. Elblag ei oikein viehättänyt, oli jotenkin luotaantyöntävä, vaikka uusia taloja vanhaan tyyliin siellä rakentavatkin.
Ruoka oli hyvää ja nätti oli syömäpaikkakin, mutta eipä tuonne takaisin ole tarvetta mennä. Hotellissa oli ihan ok palvelu, pyöräkin oli turvallisella vahditulla paikalla (vaikka yöllinen hälytysääni saikin meidät säntäämään ikkunaan ihan varmuuden vuoksi - kenelläkääm muulla Puolassa ei toki ole hälytintä autossaan...), mutta...pikkuasiat joskus vaikuttavat...ensin hotellin etsiminen, sitten pyyhkeen puuttuminen ja repaleinen pyyhe (tosin huoneessa oli hintaan kuuluvat vesipullot ja ilmainen netti). Eikä ollut aamiaisella mehua!
Elblagista oli ihan hyvät viitat pois - ainakin silleen alkuun...sitten sai arvata. kumpaanko suuntaan kääntyä...Jimmy totesi jossain vaiheessa, että aurinko on väärällä suunnalla, olisi U-käännöksen paikka. Kyllä sieltäpois päästiin, päätettiin mennä katsomaan niemimaata.
Mierzeja Wislanan niemimaalla tuli käytyä. Jotenkin ihminen kuvittelee, että niemimaalta pitäisi näkyä vettä, jos niemimaan viereen on karttaan vettä piirretty. Vilahtihan siellä kerran rantaakin, mutta muuten oli puskaa. Ja todella paljon turistikrääsämyymälöitä. Ja pokoje siellä ja pokoje täällä eli huoneita löytyisi. Hotelleja kuten paremmassakin etelänkohteessa. HD-mies käänsi moponsa takaisin tulosuuntaan, kun ei sitä luvattua merta löytynyt. Samoilemaan tuonne ei lähdetty.
Sitten suuntasimmekin ruokapaikan kautta Malborkiin, koska siellä kuulemma on Puolan kuuluisin nähtävyys.
Ruoka oli hyvää, sujuvasti sen listalta tilasimme.
Joka tapauksessa matka jatkui Gizyckosta Ketrzynin kautta Swieta Lipkaan, jossa onnistuivat myymään meille uuden Puolan kartan. Entinen oli osittanut itsensä melko lahjakkaasti ja löysi uuden kodin parkkipaikan roskiksesta. Swieta Lipkassa yrittivät myös myydä usean torikauppiaan voimin erilaisia matkamuistoja, korjasivat kirkkoa ja harjoittivat katolisia varhaisteinimenoja. Tyylikkäästi piileksittiin kulisseissa, ettei koristeta ainakaan kaikkia perhealbumeihin päätyviä pikkupilttien rippikuvia.
Keskustelu eräässä kahvipaikassa:
"Hello! Two coffees, please!"
"??"
Two coffees, please!"Kawa!??"
"Yes, please. Black and white."
"Wcstrfajkz zf cszwrtszyk?"
"??"
"Wcstrfajkz zf cszwrtszyk?""Hmmm...yes..."
Osoittelua purkkeihin...ahaa, pitää valita jostain...osoittelua...
Tuloksena kupillinen puuroa, jota nimitettiin kahviksi.
Samaisella kahvitauolla nähtiin, miten virkavalta viritteli punnituslaitteita raskaampaa liikennettä varten. Siihen muina miliiseinä (paitsi että täällä kai politeina tai jonain sellaisina) autollansa ajoivat, jollakin pulikalla pari lankkua parkkipaikalta ylös kaivoivat ja sitten omat vaakaviritelmänsä vakoon laskivat. Hetken taktiikkaa taas autossaan pohdittuaan turvaliivit päällensä nykäisivät ja pysäytyslaikkojen kanssa tienvarteen tassuttelivat.Siinä vaiheessa HD-mies lausahti jotain siitä, että hyvä ettei meitä punnita. Ilmeisesti Harrikan kokonaispaino nikottelee, kun tarkemmin syynätään vaimon ja vaimon mukana olevien kamppeiden painoa. Vaikka (vaikka itse sanonkin) aika vähällä tuli liikkeelle lähdettyä ja tässäkin on aika paljon liikaa. Ja siis HD-miehellähän ei ole mitään ylimääräistä mukana.
Olimme ottaneet yöpymispäämääräksemme Elblagin. Jonkin aikaa siellä pyörittiin, kunnes löysimme aavistuksen syrjemmästä hotellin.
Illalla kylillä pyörähdimme, mutta hiljaista oli sielläkin. Eivät ole vielä keskieurooppalaiset oikein kesään heränneet. Elblag ei oikein viehättänyt, oli jotenkin luotaantyöntävä, vaikka uusia taloja vanhaan tyyliin siellä rakentavatkin.
Ruoka oli hyvää ja nätti oli syömäpaikkakin, mutta eipä tuonne takaisin ole tarvetta mennä. Hotellissa oli ihan ok palvelu, pyöräkin oli turvallisella vahditulla paikalla (vaikka yöllinen hälytysääni saikin meidät säntäämään ikkunaan ihan varmuuden vuoksi - kenelläkääm muulla Puolassa ei toki ole hälytintä autossaan...), mutta...pikkuasiat joskus vaikuttavat...ensin hotellin etsiminen, sitten pyyhkeen puuttuminen ja repaleinen pyyhe (tosin huoneessa oli hintaan kuuluvat vesipullot ja ilmainen netti). Eikä ollut aamiaisella mehua!
Elblagista oli ihan hyvät viitat pois - ainakin silleen alkuun...sitten sai arvata. kumpaanko suuntaan kääntyä...Jimmy totesi jossain vaiheessa, että aurinko on väärällä suunnalla, olisi U-käännöksen paikka. Kyllä sieltäpois päästiin, päätettiin mennä katsomaan niemimaata.
Mierzeja Wislanan niemimaalla tuli käytyä. Jotenkin ihminen kuvittelee, että niemimaalta pitäisi näkyä vettä, jos niemimaan viereen on karttaan vettä piirretty. Vilahtihan siellä kerran rantaakin, mutta muuten oli puskaa. Ja todella paljon turistikrääsämyymälöitä. Ja pokoje siellä ja pokoje täällä eli huoneita löytyisi. Hotelleja kuten paremmassakin etelänkohteessa. HD-mies käänsi moponsa takaisin tulosuuntaan, kun ei sitä luvattua merta löytynyt. Samoilemaan tuonne ei lähdetty.
Sitten suuntasimmekin ruokapaikan kautta Malborkiin, koska siellä kuulemma on Puolan kuuluisin nähtävyys.
Ruoka oli hyvää, sujuvasti sen listalta tilasimme.
Ei ollut majapaikan löytäminen Malborkissakaan järin helppoa. Yhden hotellin olisivat tosin myyneet meille kai kokonaan, mutta me ei innostuttu. Ei sitä olis kuitenkaan saanut pyörän päällä kulkemaan.
Sen verran täytyy lomaa nyt pitää, etä kun viimein löytyi edullinen ja hyvä paikka, otimme sen saman tien toiseksikin yöksi.
Tänään sitten kuljimme pitkin poikin tuota paikallista nähtävyyttä eli Malborkin linnaa (Marienburgin linnana myös tunnettu).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
