Katonkatsastusreissu

Olipa sininen taivas aamulla! Reippaasti ensin kansalaisvelvollisuutta täyttämään. Jostain kumman syystä eivät halunneet avata meille kirjaston ovia, vaikka kovin mieluusti siellä olisimme halunneet äänestää, kuten edelliselläkin kerralla tuli tehtyä. Jotain merkitystä saattaa olla sillä, että äänestyspaikka oli monitoimitalolla. Joka tapauksessa ääni tuli annettua, joten saa taas rauhassa valittaa seuraavat neljä vuotta. Ohjelmassa seurasi sitten Formulat ja aamiainen, ennen kuin mopo jälleen heräteltiin.

Polvisuojien ja polvien yhteistyö ei millään meinaa olla vaivatonta. Merkillistä on se, että aina nimenomaan tuo vasen polvi tuppaa äitymään. Piti kehitellä jotain: patalappu löysi tiensä polven ja polvisuojan väliin. Kehittely jatkukoon. Toinen ongelma on se, että mitä ilmeisimmin vaimon nenä on talven aikana kasvanut - se ottaa kiinni kypärään. Saattaa toki olla kyse siitä, että kypärän pehmusteet ovat jotenkin huonosti tai ponihäntä vääntää kypärän eri asentoon. Sekin tuli huomattua, että ei välttämättä kannata kiskoa kypärää päähän, jos on korvikset korvissa. Kun korvassa kiinni oleva korvis päättää kiinnittyä myös kypärään, on tiedossa jännittäviä hetkiä. Sormet eivät kunnolla mahdu umpikypärän sisään näpräämään, eikä kypärää oikein pääse poiskaan ottamaan venyttämättä samalla korvaa. No, vapaus koitti hetken ähinän jälkeen.

Rantamökin katon kunto on huolettanut HD-miestä aina toisinaan, joten olisi hyvä hetki ajella sinne. Vältyttäisiinpä samalla kiusallisista trulleilta. Eilen poikettiin Vihtavuoressa Tarvaalan kautta ja sen verran hyvässä muistissa on eiliset routakuopat, että samaa reittiä ei taatusti mentäisi. Metsolahdesta Laukaaseen väylä oli huomattavasti mukavampi istua kyydissä.

Mopoa ei ihan perille asti edes yritetty (hyvä niin, vaimoa hirvitti jo nyt viimeinen kilometri). Kevätpehmeys näkyi.

Mopo jätettiin siis parkkiin ja itse taivallettiin loppumatka kiltisti jalan. Hiukan sopivampi keli ajokamppeissa kulkemiseen, kuin viime kesänä.

Vielä ei uimaan päässyt.

Pientä remonttia kai luvassa jossain vaiheessa.

Katto oli vielä paikallaan, joskin hiukan paikoin painunut.

Paluumatkalla hörpättiin kuppi kahvia Kuusan kanavalla.

Lämpötesti tehty

Päätettiin sitten lähteä ihmettelemään kevätkeliä. Pihassa piti tiedustella HD-mieheltä, että mahtaako sitä menovettä olla tankissa. Siinä sitten kuskikin terästäytyi ja pohti hetken, selitti jotain puuttuvista silmälaseista ja arpoi mielessään 25 km:n ja 250 km:n lukemien välillä. Vaimo sitten vilkaisi mittaria ja lukema tarkentui sinne satojen kilometrien puolelle. Suunnitelmana siis hakeutua tankkia kohti. Ihan ei taajamasta päästy vielä pois, kun mopo jo kaipasi varatankkia, joten tuo suunnitelma osoittautui varsin päteväksi.

Tankin jälkeen poikkesimme katsomassa yhtä paikallista poreammetta. Siitä ei ole kuvaa, mutta näytti se vettä pitävän.

Varsinaiseksi kohteeksi tarkentui Venekosken kauppa. Mukava oli siellä poiketa juomassa kuppi kahvia ja ostamassa litra ternimaitoa.

Omituinen maalaismesta, jossa suomalainen puhui toiselle suomalaiselle. Eikä kahvikaan maksanut juuri mitään, kaksi kupillista + yksi munkkirinkeli yhteensä 1.90 €. Ternimaitolitraa suurempia ostoksia ei kannattanut tehdä, koska ei nyt sattunut mukaan minkään valtakunnan laukkua. Muovipussissa kimpale jäätynyttä maitoa kulki matkassa muuten ihan hyvin, mutta vaimon reisi alkoi tuntea kylmyyden hiipivän läpi toppausten. Muuten kyllä hyvin tarkeni ihminen, kun oli kunnolla päällä!

Kotiin tullessa selvisi sekin, miksi eilen oli aivan pakko saada pihakalusteet jo paikoilleen: Tietenkin siksi, että kun tullaan ajelulta, täytyy saada kypärät laskettua pöydän päälle. Se kuuluu asiaan.

Tämän sulamista nyt odotellaan... ja lumien :)

Mopo on herännyt!

Itse asiassa tämä teksti tulee myöhässä - mopo heräsi jo 5.4. Vaimo oli poikkeuksellisesti itse autolla töissä ja kotiin ajellessa katu näytti vaimonkin silmin paikoin niin kuivalta, että oli tiedossa kyllä, millaisia ajatuksia HD-miehen päässä on mahtanut syntyä. Kotona toinenkin auto oli pihalla, eikä tallissa. Tämä oli ilmiselvä todiste siitä, että enää eivät auto ja mopo mahdu samaan talliin ennen seuraavaa talvea. Mopon talviuni oli päättynyt ja talli toimii siis seuraavat kuukaudet yksinomaan sen karsinana. Kuvatodiste moisesta tuossa alla. Vaimo ei tälle sohjon ympäröimälle ajelulle vielä osallistunut.

Jyväskylän mopomessut oli merkitty kalenteriin jo aikoja sitten, joten sinnepä sitten piti muiden sekaan änkeytyä. Tällä kertaa ei vaimo rohjennut kavuta minkään vekottimen selkään, ei tosin HD-mieskään, koska kyynärpäänsä vihoitteli sangen ankarasti. Yhdessä pyörässä oli oikein kauniit vaaleansiniset vanteet. Se ei ole tämä, mutta koska muita kuvia ei tullut sen enempää vaimon kuin HD-miehenkään otettua, ei voi muuta laittaa.

Puvun myivät HD-miehelle. Jospa ensi kesänä ei tarvitse sateessa parkkipaikalla kalsareilleen ukon heittäytyä ja ryhtyä taistelemaan sadevuoria paikoilleen. Sinänsä mielenkiintoista, että kaiken muun ostotoimenpiteeseen liittyvän keskustelun myyjä suuntasi HD-miehelle, mutta käänsi sitten katseensa kohti vaimoa ja kertoi, että neljänkympin pesu, ei huuhteluainetta. Pistää harkitsemaan, menenkö itse housuja tuon liikkeen valikoimista etsimään vai pysyttelenkö muualla.

Eilen vaimo sitten istui mopon selässä ihan yksin. Hirveä punnerrus, että sai sen härvelin pystyasentoon. Eräänlaiseksi onnistumiseksi voinee laskea sen, että mopo ei jatkanut liikettään samalla punnerruksella toiselle kyljelleen. Sitä ei vaimo kykene käsittämään, kuinka voi olla mahdollista saada jalka oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Lihaksia, joilla jalkaa nostetaan maasta tapille, oli vaikea löytää ja kun viimein sai yhtäaikaa jalan nousemaan ja mopon edelleen pysymään pystyssä, meinasi kenkä takertua sinne vaihteen tienoille. Ehkä lieventävänä asianhaarana voi pitää sitä, että kenkä oli kolme numeroa liian iso mummon toppakenkä.

Kyläläisten mielenrauhan vuoksi lienee syytä mainita, että mopo ei em. toimenpiteiden aikana missään vaiheessa ollut käynnissä. Raitilla ei siis tule vastaan toppakenkämamma holtittomasti heiluvan mopon ohjaksissa. Vielä. Mutta askel eteenpäin on otettu. Paikallinen autokoulunopettajakin on saanut asiaa sivuavan tiedustelusähköpostin. Jos ko. liiketoiminta loppuu tällä paikkakunnalla lähiaikoina, vaimo on luultavasti sitten onnistunut säikyttämään ammattilaisenkin itsensä lisäksi.

Suojat on äsken tapeltu takaisin paikoilleen polvisuojia lukuunottamatta. Toinen on piiloutunut talven aikana. Viimeinen näköhavainto siitä on viime syksyltä, jolloin vaimo yritti saada sitä pysymään hyvällä paikalla erilaisten sukkahousuviritelmien avulla (tarrat revenneet ja lahkeet liian pitkät, minkä johdosta suojan pussikin liian alhaalla). HD-miehelle suureksi jääneet entiset housut olisivat jotakuinkin hyvät nyt vaimolle, mutta koska vaimokaan ei halua sateen sattuessa parkkipaikkakalsarihyppelyä harrastaa, on vaimonkin housukaupalle tässä varmaan mentävä. Toistaiseksi on pärjättävä entisillä hehtaarihousuilla. Kalliiksi tulee karppaaminen.

HD-mies yrittää selittää, että +5 on oikein hyvä keli käydä kokeilemassa uusien ajokamppeiden lämpöominaisuuksia. Varmaan viritettävä sauna tikkua vaille valmiiksi, jotta saadaan sitten kohmeet sulamaan.