Takaisin kotipesään

Niin flunssassa ei ihminen ole, ettei voisi kärsimätöntä HD-miestä kuskata Kanariin ja takaisin ja taas Kanariin. Kyseessä siis Operaatio Moponkotiutus. Vaimoa hiukan hymyilytti keskustelunpätkä "Kummankos viet ensin?" "Tuon mopon." "Jaa Harrikan?" "Eikun Viragon." HD-miestä moinen ei pahemmin naurattanut. Ryhtyi siinä aikansa kuluksi katselemaan muita pyöriä.

Joka tapauksessa vaimon pikkuinen Jami pääsi ensin ulos, siinä se sitten hyvästeli leikkikavereitaan.

Mittarilukematkin jotenkuten näkyvissä. 

Ja niin ajoi HD-mies vaimon mopon kotiin. Ei aja vaimo vielä. Paitsi siis ajoi autoa, jotta sai ukkoaan kuljeteltua. Tässä kuvassa näkyy osin syy siihen, miksi vaimo ei mopoon vielä kajoa. Lunta selvästikin maassa. Toinen pätevä syy on nyt tuo flunssa.

Jonkun mielestä tässä kuvassa ei välttämättä ehkä ole kohteena vaimon pyörä, vaan pikemminkin peräkärry. Ei pidä tuollaisia mielipiteitä mennä äkkiseltään esittäämään. Kyllä tässä on pyörää kuvattu sillä aikaa, kun HD-mies meni hakemaan buffoaan sisältä. Vaimo ei vain jaksanut nousta autosta ja HD-mies oli mennyt tuon pyörän tuonne piiloon parkkeeraamaan,

Jostain syystä sinisestä moposta ei tullut Kanarin pihassa napattua kuvaa. Mopon mittaritaulusta vaimo kyllä yritti, mutta eipä siitä juurikaan mitään näy. HD-miehellä ei ollut lasit päässä, ei tiedä saiko omalla kännykällään paremman kuvan. Jos sai, vaihdetaan sitten tänne kuva.

Siitä sitten lähdettiin kohti kotia. Ensimmäiset sata metriä HD-mies muistikin, että omien sanojensa mukaan "ei varmaan nyt lähde pitemmälle, koska on nälkäkin". Sen sadan metrin jälkeen vaimo kääntyi kotia kohti, mies ei. Tässä sitä nyt sitten on tovi odoteltu.

Sieltä se sitten saapui. 15 km mopolla = 50 km. Kausi HD-miehen osalta avattu.

On kuulemma kesä

Kesää ruvettiin tekemään jo talvella, kun piti käydä sovittamassa kaikenlaisia kaksipyöräisiä ihan pääkaupungissa. Siellä oli vaimonkin ihan hyvä istahdella monenlaisten vekottimien selkään. HD-mies jotain yritti naureskella siinä pyörän koosta, mutta vaimon mielestä pääasia on, että kykenee helposti jalkansa yli satulan toimittamaan. Joten lähinnä tuollaisia viragonkokoisia vaimo silmäili.

Kyllä se HD-mieskin istahti sellaisen sopivankokoisen mopon päälle. Aika tyylikäs.

Sanovat, että maaliskuu maata näyttää. Sen verran se näyttikin, että jo ennen palmusunnuntaita piti käydä omia mopoja tervehtimässä Kanarissa. Siellä olivat rapsuteltavana. Piti salaa kuvakin napsaista, vaikka hiukan hävettikin, koska oli asiallisiakin ihmisiä samassa tilassa. Ties vaikka olisivat naureskelleet, jos olisivat nähneet ja kuulleet, kun tuli juteltua näille.

HD-mies ehti niitä (siis mopoja, ei niitä asiallisia ihmisiä) ulkotiloihinkin sillä keikalla jo pyydellä, oli tarkoitus kotiin saatella seuraavana päivänä, ellei nyt ihan mahdottomasti lunta tule. Sitä lunta sitten tuli heti sitten sen verran mahdottomasti, että HD-mies joutui puheensa perumaan. Suunnitelman täytäntöönpanoa lykättiin.

Tänään tuolla rintamalla tapahtui jälleen. Puhelu talvipesään paljasti, kyllä vaimo kuuli ja ymmärsi, vaikka flunssassa onkin. Huomenna mopojen on aika jälleen herätä talviunilta. Vaimo ei asialle vielä varauksetta lämpene paristakaan syystä: 1) Ilma ei ole suostunut kovin lämpenemään, ei siis vaimokaan (vaimo lienee vaihtolämpöinen). 2) Viimeiset parisataa metriä tuota kotitietä oli ainakin eilen vielä enimmäkseen sohjonsekaista jäätä. Mopo ei vaimon mielestä varsinaisesti sovi yhteen moisen elementin kanssa. 3) Vaimon ajohousut eivät mahdu kunnolla kiinni, eikä Viragoa niin takakenossa ajeta, mitä vaimon vaatetus vaatisi. Ilmeisesti ajopuvun talvisäilytystila on ollut jossain määrin sopimaton. Muita syitähän ei toki ole.

Odotellaan...