Matkalle osui pari ihan mielenkiintoista paikkaa: Eesti Maanteemuuseum ja Põlva Talurahvamuuseum. Vaikka kohtalainen määrä erilaisia Vironmaan museokuntoisia teitä onkin ihan livenä nähty, piti pysähtyä tämän nähtävyyden kohdalla. Lippuja ei sentään ostettu, tyydyttiin noin päällisin puolin vain katselemaan. Tien toisella puolella oli Varbuse Teemaja.
Hiukan aikaa ajettuamme tien vieressä näkyi sen verran komia tuulimylly, että taas oli mopon parkkimisen aika.
Melko jykevää tekoa oli moisen jyvänjauhajan koneisto.
Põlvamaan talonpoikaismuseon pihassa olikin kaikenmoista kivaa katseltavaa. Põlvamaan pienoismallin tekijällä on ehkä kuitenkin näin suomalaisesta näkökulmasta katsoen pieniä lajintuntemusvaikeuksia. Toki täytyy myöntää, että Värskaan mennessä itsekin Oravan läpi ajelimme.
Alueen läpi virtasi joki, saattoi olla nimeltään Piigase tai sitten ei. Joka tapauksessa turistin aivot toimivat sen verran hitaasti, ettei heti mennyt jakeluun rannan tuntumassa olevan kaivon kyltti, jossa todettiin 'Jõõgivesi - Drinking water'. Juomavettähän se oli, kun uudestaan asiaa ajatteli, ei suinkaan jokivettä. Kuvaa ei tullut otettua, eikä juotua sen enempää jokivettä kuin jõõgivettäkään, mutta kaivoa kaipasi sitten, kun oli jo alueen läpi kulkenut ja huomasi, ettei lippukioskilla myyty juotavaa. Tosin lippukioskitäti äityi 'salaa' soittamaan jonnekin ja kyselemään, mahtaisiko tiluksilta löytyä tyhjiä pulloja, koska kaksi suomalaista moottorrattaallaan tahtoisivat vettä. Ei niitä löytynyt, turisti sen verran ymmärsi sivusta tätä helistämistoimenpidettä kuunnellessaan.
Alla muutamia kuvia paikasta, käymisen arvoinen.Varsinkin savusauna oli hieno.
Vladimirin mopo. Tai jonkun muun. Harmillisen epäselvä kuva, mutta sen siitä saa, kun heiluttelee kännykkää.
Tarkoitus oli sittten kurvata pikkuhiljaa idemmäksi kohti Peipsiä, mutta olivat piilotelleet tienviittoja ja ajauduttiin väylälle, joka sivusi Tarttoa. Mikäs siinä, mentiin sitten sitä kautta. Tartossa oli tien varressa violetti vankila, mutta ei siihen pysähdytty kuvia räpsimään, HD-mies keskittyi ajamiseen. Muutenkin välillä moittii, että vaimo kaikkein eniten keskittymistä vaativissa paikoissa taputtelee hartioihin ja osoittelee sinne ja osoittelee tänne ja odottaa kuskin kiinnostuvan kaikesta muusta, paitsi tiehen liittyvistä asioista, eikä ollenkaan ymmärrä, että ajaminen vaatii syvää ja herkeämätöntä harkintaa.
Mustvee oli alkanut tuntua sopivalta kohteelta ja sinne sitten saavuimme. Ensimmäisestä tarjolla olevasta majasta huomasimme vain kyltin, toinen (jonka HD-mies oli jo aiemmin netistäkin huomannut) löytyi sieltä, minne se oli viitattukin. Siellä oli hieno kyltti, mutta ovenpielessä vain ovikello ja lapulla puhelinnumeroita.
Ovikello tuntui helpommalta. Ensin ei tapahtunut mitään, HD-mies alkoi jo kypäräänsä asetella takaisin päähänsä, mutta sitten rappusille ilmestyi ystävällinen, mutta enimmäkseen venäjää puhuva tatuoitu herra. Yhdessä viittilöiden ja eri kielillä toisillemme sanoen, että emme ymmärrä toisiamme, herra takoi sen verran tarmokkaasti ovenpieleen niitattua puhelinnumeroa, että vaimo sitten soitti sinne. 'A te olette külalistemaja juures, a mie tule, ootta siin, 10 minutti!' 12 minuutin päästä täti kaartoi autollaan pihaan ja myi meille huoneen ja Kurapyöräilijä nro 5,6:tta varten lunastimme toisen. Ei tuo kummoinen maja ollut, mutta ihan kelvollinen kuitenkin, vaikkei aamiasta talossa luvattukaan tarjota. Keittiö olisi kuitenkin ollut vapaassa käytössä ja jääkaappia turisti hyödynsikin. Paikalliskaupasta haimme aamuksi pari purkillista mehua, juustopaketin ja sämpyläpussin ja riittävästi juotavaa. Mustveen lämmöt olivat sitä samaa luokkaa kuin muuallakin tällä pallonpuoliskolla, +35 C kuulemma. 'Palava', sanoi majanmyyjätäti ja lähti takaisin uimarannalle. Sinne turistikin suunnisti, kunhan oli syönyt. 'Ankur' -nimisessä ruokapaikassa vaimo yritti maksaa jäljellä olevalla luottokortillaan, mutta paikan kone ei sitä huolinut. Paikallisvaluuttaa ei ollut riittävästi (ei tosin uupunut kuin 10 EEK eli n. 65 snt), mutta tarjoilija oli vain yhtä hymyä, ei haittaa, kyllä voi maksaa myöhemmin. HD-mies kuvasi pöydästä, kun vaimo selvitti asioita.
Vaimon luonto ei antanut periksi jäädä velkaa vieraalle ihmiselle edes hetkeksi, vaan vaimo jätti HD-miehen odottelemaan tilattuja ruokia ja singahti viereiselle Bussijaamille automaattia räpläämään. Se sentään hyväksyi kortin :)
Kun sitten viimein olimme rannalle menossa, majapaikan portailla venäjää puhunut mies tuli kadulla tervehtimään ja alkoikin yht'äkkiä puhua kohtalaisen ymmärrettävää kieltä. Selitti, että hän on kotoisin Setomaalta ja setokieli on suomalaisille helpompaa ymmärtää kuin eesti keel. Olihan tuo, puolin sun toisin siinä jotain höpötimme. Hauska hemmo.
Muuten tuo katu olikin melko vaisu. Myös paikallinen museo oli suljettu. Siellä oli vaakoja.
Peipsiin viiimein pääsimme. Vesi ei järin kirkasta ainakaan rannassa ollut, sen verran hiekasta ja mudasta irtoavaa tavaraa kaislankappaleitten kera vedessä pyöri. Melko pitkälle sai kävellä, ennen kuin varsinaisia uimasyvyyksiä eteen tuli, mutta kyllä tuokin virkisti. Ja ranta oli ahkerassa käytössä, ei mikään ihme näillä keleillä.
Tämä ei ole kämppämme ovi. Muuten vain vaikea käyttää ja ehkä siksi äärimmäisen käytännöllinen. Kioski tms. Mustveessä.
Voi olla, että Mustvee on saanut nimensä ihan syystäkin. Näkymä kämpän ikkunasta kuvattuna. Ei ihan Kuohun kirkasta tämä. Tuskin kuitenkaan likaistakaan.
Rantapuistossa oli puu...
...ja sen sisällä näytti tältä. HD-mies tarkisti tilanteen.
Kurapyöräilijäkin saapui iltakahdeksalta, tosin oli kuulemma epäröinyt, koska ei ollut varma, voi Mustvee-nimiseen kylään yksipyttyisellä pyörällä ajaa. Meidän mopossa sentään on tuo vaadittu V-kone. Siinä sitten jonkin aikaa kylällä pyörittiin, jos sitä voi pyörimiseksi sanoa, kun menee kylän ainoaan auki olevaan kuppilaan (jossa tuttavamme setomies oli kahden muun ihmisen kanssa, näistäkin toinen oli paikan omistaja). Tässä kurapyörähenkilö nro 5,6 parantaa maailmaa, menossa luultavasti esitelmä aiheesta 'fatalismi'. Kuva on epäselvä, kurapyöräilijä ei.
Aamupäivällä jälleen kohti uusia maisemia, henkilö 5,6 jatkoi etelään, HD-mies ja vaimo suuntasivat jo kohti Tallinnaa. Matkalla syötiin Jänedassa Musta Täku tallis eli paikassa, jossa oli luultavasti sata kouluikäistä ruokailemassa ja kaiku oli melkoinen. Olivat ilmeisesti ratsastus- tms. leireillä. Tila oli kuitenkin ihan hieno.
Ravittuamme itsemme jatkoimme matkaa. Bensa rupesi loppumaan ja HD-mies alkoi kuikuilla täydennyspaikkaa. Löytyihän sellainen, virolais-venäläiseen tyyliin ennakomaksupaikka. Vaimo kipitti sisälle kertomaan, että avaa hana, ei voi etukäteen tietää paljonko bensaa otamme. Äkäinen täti viuhtoi käsillä ja käski vaimon ulos työpäivää häiritsemästä. Ei ole bensaa, hus mene pois, tankkiauto vasta tuo sitä. Pihalla oli nuorisoa, jonka edustajista joku puhui ymmärrettävää kieltä ja kertoi, että ainakin puoli tuntia tässä menisi. Neuvoi seuraavan tankkauspisteen, 15 km:n päässä. Sieltä emme sitä ensin millään meinanneet löytää, eikä ensisijaisena tavoitteena kuitenkaan ollut ajella edestakaisin. Normaalitankilla oli päästy tasan 269,8 km, minkä jälkeen HD-mies ähräsi (itse kuvailee tilannetta, että 'sulavasti pyöräytti') vauhdissa varatankin päälle ja toiveissa oli aseman pikainen löytyminen. Menovettä riitäisi kolmisenkymmentä kilometriä. Polttoainemittaria mopossa ei ole. Bussipysäkillä mummo neuvoi turistia, samoin taksikuski, koska vaimo ei olut varma, tietääkö mummo oikeasti, mutta kävi sitten ilmi, että mummo tiesi paremmin ja asema löytyi ajoissa. Siitä sitten jatkoimmekin Tallinnaan ja majoituimme taas Dzingeliin. Helppo, kalliimpi kuin viimeksi, koska ei oltu etukäteen booking.comin kautta huonetta varattu. Ja kuumempi. Onneksi (?) kuitenkin suihku piti ihmisen virkeänä ja sääteli omaan tahtiinsa veden lämpötilaa.
Ilta menikin siinä, että bussilla kylälle, ruokaa mahaan (afrikkalaisessa Vanhan kaupungin laidalla), Rimistä vettä ja hotellille nukkumaan. Ikkuna levällään, jotta edes hiukan ilmaa saatiin. Onneksi oli pyydetty huone pihan puolelta, ei ollut aurinko koko iltaa ikkunaan paistanut.
Satamassa joku oli varustautunut kaikkeen mahdolliseen siltä varalta, että lomalla tekee mieli tehdä erilaisia asioita. Toki omassa paatissa on syytä olla mukana niin kanootti, moottorivene, purjevene kuin helikopterikin.
Laivaa odotellessa HD-mieskin pääsi hiukan lepäämään.
Ja taas oli alkumerellä ruuhkaa. Kaksi kolmesta liikkeellä.
Nyt jälleen olemme kotona, takana tällä kertaa n.1950 km ja luemme kateellisina Kurapyöräilijä 5,6:n Baltian metsistä lähettämiä tekstareita (metsät täynnä kuulemma venäläisiä pappoja, runoilijoita, opettajattaria ja pietarilaisia liivimotoristeja). Onhan täällä kotonakin kivaa, mutta...ehkäpä taas...?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti