Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Hajanaisia ajatuksia pakkaamisen tiimoilta on jo ilmoille virinnyt. Lauantaina kirjastossa poikkesimme hyllyjä tutkailemassa, lähinnä kai mielessä oli joku Viro-opaskirjanen tms. Ennen edellistä reissua sattui kirjaston ovenpielestä kouraan kaksi poistodekkaria - sinänsä hyviä reissukirjoja, että ne voisi tai siis olisi voinut huoletta jättää jonnekin pois matkatavaroista. Eipä vain tullut jätettyä, toisin toista ei tullut luettuakaan, sen verran typerä kirja se oli. Ei ihme, että poistokoriin oli päätynyt. Löytyihän niitä Viro-oppaita...jostain kumman syystä suurin osa niin tylsän näköisiä, että välittömästi tuli mieleen Neuvostoliitto siitäkin huolimatta, että tällä vuosituhannella koostettujakin joukossa taisi olla. Katsotaan nyt, onko niistä yhtäkään syytä mukana kuskata, kaikki tarpeellinenhan löytyy nykyisin netistä. Tosin kirja toimii varmemmin :)

Muun matkalukemisen suhteen valintakriteerit hiukan väljenevät normaaliin lainaustilanteeseen verrattuna: Kirja, joka on tarpeeksi kevyt ja pehmeäkantinen tulee helposti valituksi, vaikka sisältö ei suuria tunteita synnyttäisikään. Jotain rajaa sentään osaa vielä pitää, vaikka kaikki ajatukset eivät aina järjellisiä olekaan - kokovaatimuksiltaan täydellinen teos jäi kirjaston hyllyyn odottamaan sitä poistokoriin joutumista, koska 'modernit runolliset tutkielmat ympäröivät tilan absudista hahmottamisesta'  tai jotain sellaista aiheuttivat jo takakansitekstinä puistatuksia. Onneksi noiden tutkielmien tekstikin oli niin pientä, että vanha saattoi opuksen hylätä jo ihan sillä perusteella.

HD-mies tässä jo kerran säntäsi vaimolle näyttämään kahta deodoranttipurkkia. Toinen oli kuulemma 11 g kevyempi kuin toinen. Sitten kun vaimo puolestaan äityi punnitsemaan minipelikorttipakkaa ja ristikkolehteä pohtien, kummasta olisi enemmän iloa (pelikortit rasioineen 33g, ristikkolehti 95 g + kynä, jota ei tullut punnittua), HD-mies vetäytyi välittömästi puolustamaan omia punnitsemisiaan 'se oli vain vitsi'  -otsikon taakse :) No olihan se vitsi, mutta ei pidä vähätellä punnitsemisia, niitä vitsejäkään, pienistä puroista se jokikin syntyy ja penni on markan alku (ainakin oli), miksei sitten grammakin voisi olla ylipainon alku. Ja siis vaimon painostahan ei nyt puhuta!

No, viime reissulla oli ristikkolehti mukana, muttei sitä tullut yhtään täytettyä. Vaimo ei järin paljon kirjaakaan lukenut, joten voisihan jättää sekä lehden että kirjan kotiin ja ottaa ne kortit mukaan. Tai jättää nekin kotiin. Kaikki vapaa-aika menee kuitenkin näiden lokimerkintöjen kirjaamiseen.

Kaikenlaisia muitakin kokeiluita pakkaamisen tiimoilta tulee tehtyä: Aamulla pesin käsin erään pusakan, joka olisi ihan mukava päällä, ei rypisty, ei vie tilaa juurikaan, mutta ennen kuin sen ottaa mukaan, pitää tietää, kuinka nopeasti se sisätiloissa kuivuu, kun sen käsin pesee. Tosin nyt on sisälläkin niin kuuma, että veden haihtumista mittaavat tieteelliset kokeet tuppaavat hivenen vääristymään. Joka tapauksessa reilussa kuudessa tunnissa näissä olosuhteissa näyttäisi kuivahtavan riittävästi. Olipa miten mukava kolttu hyvänsä, mitä iloa siitä on, jos se sitten suurimman osan matkaa täyttää laukkuja likaisena tai märkänä? Tällä kertaa olisi kuitenkin tavoitteena selviytyä mahdollisimman vähillä kamppeilla, jotta voisi ehkä ostaakin matkalta jotain. Ainakin teetä ja shampoota on tilattu. Kyllähän vaimo on kuullut sen lausuman, että 'HD-miehet eivät koskaan kuole, ne vain haisevat siltä', mutta mennee tovi, ennen kuin ainakaan vaimo itse haluaa vapaaehtoisesti ruveta haisemaan niin omaperäisesti, joten puhdastakin vaatetta joskus kaipaa.

Sadehaalari tulee mitä todennäköisimmin hankittavien listalle. Juhannuksen aikana pieni sadealue (oikeasti pieni, lähinnä tiestä nousevaa vettä!) kohdattiin ja oli kyllä ikävän kostea olo väärällä puolella ajohousuja. Aina, kun vaimo pomppujen ja monttujen jälkeen ähisten ja puhisten korjaa takapenkillä asentoaan, takin helma nousee sen verran, että ilmeisesti sitä kautta vesi pääsee nousemaan. Onhan tuossa vaimon takissa vetoketju helmassa, samaten on housujen vyötäröllä, mutta jostain käsittämättömästä syytä niiden yhteensovittamisen sai aikaan sen, että takin sivusauma olikin sitten kiinni navan kohdalla. Toinen vetoketju on reilut 30 toista pitempi. Sangen hankalaa moinen! Pieniä muutostöitä tuli tehtyä, joitakin vetoketjunkappaleiden omatoimiompeluita, joten voihan olla että homma toimii paremmin näilläkin viritelmillä. Sateella meinaan uhkaavat ensi viikolla tuolla lahden eteläpuolella, tosin ehtiihän se kelikin vielä vaihtua.

Tänään poikettiin tallissakin mittailemassa lastulevyn avulla, mikä kohta pyörästä ottaa ensin maahan, kun sitä tarpeeksi kallistaa. Vaimo yritti ehdottaa, että pakoputkien naarmut ja kulumat saattaisivat johtua niistä mutkista, mistä vaimo ei pidä, mutta lastulevytesti todisti moisen epäilyn palturiksi.

Jalkatappi olisi ensin menossa, mutta koska HD-mies ei kallistuksissa jalassaan tärinöitä ole tuntenut, ääni kuulemma tulee jostain muualta. Mutta ääni tulee. Yhdistettynä kallistuksiin se saa vaimon takomaan HD-miehen kylkiluut mustelmille. Oiva tapa viestittää, että pillastunut vaimo ei ehkä ole hyväksi HD-miehen mielenrauhalle. Sitä kypäräpuhelinta ei edelleenkään ole.