Nettivaikeuksista huolimatta

Hiukan on jäänyt hunningolle tämä lokikirjan pitäminen. Syy ei tietenkään ole oma, vaan toisten. Tallinnan hotellin jälkeen verkkoja kyllä löytyi Viljandissakin, mutta omalla hotellilla ei onnistuttu kirjautumaan, eikä ruokapaikoissa varsinaisesti huvita ruveta pitempiä tarinoita näpyttelemään.

Tallinnasta lähdettiin keskiviikkoaamuna ihan kivassa kelissä ajelemaan kohti Viljandia. Karttaa ei sen kummemmin katsottu siinä vaiheessa, olihan tien nimi sentään Viljandi mnt. Tarkoitus oli, että mennään Paiden kautta, näkisi vaimokin sen kylän, missä HD-mies viime keväänä hetken vaikutti. Reitti ei kuitenkaan aivan suoraan sinne vienyt, joten pienen pohdinnan jälkeen sellainen 10 km:n poikkeama tehtiin. Ennen Paidea oli jokunen kilometri tietöitä ja sadetta, mutta taas saatiin perillä tassutella jotakuinkin kuivassa kelissä. Ja kun on kamppeet päällä, on löydettävä portaita, koska portaiden yläpäässä on kuitenkin jotain katsottavaa. Tällä kertaa linnanpätkä.

Paikallisessa kuppilassa istuskeli kaksi muutakin asiakasta, suomalaisia tietty. Ovat jo useamman vuoden ajan suurimman osan vuotta asustelleet Paidessa. Tärkeitä ohjeita antoivat: Jos ostat omakotitalon, virolaiset kuitenkin sen kännipäissään polttavat, koska olet suomalainen. Jos ostat kerrostaloasunnon, ensimmäisestä kerroksesta ei kannata ostaa, koska sieltä saa tavarat suoraan kuorma-auton lavalle. Kahdesta ylimmästä ei myöskään kannata ostaa, koska sinne tulee sadevesi sisälle. Jotenkin jäi sellainen olo, että olivat nuo herrat hiukan jämähtäneet omiin pieniin kuvioihinsa, ihan suorilla en noita ohjeita usko. Siellähän he itsekin kuitenkin halusivat asua.

Pankki oli kuitenkin tutunoloinen.

Viljandiin tullessa taas hiukan sateli, mutta perille päästiin ja hotelli löydettiin. Oikein mukava paikka, omakotitalon jatkeeksi tehty parikerroksinen lisäsiipi. Pyörän sai talliin, hotellissa ilmeisesti oli WLAN ja tunnuksetkin seinällä näkyvissä, mutta ei vain siellä onnistuttu kirjautumaan, joten jäi nämä tekstitkin sitten myöhempään. Kaunis paikka, ystävällinen palvelu, suosittelen! Ei huonekaan maksanut kuin 600 EEK (olis saanut  myös 500 EEk:llä, mutta eipä tuo parveke pahaa tehnyt, siksi otime tuon kalliimman. Silti huomattavasti allle Suomen hintojen.

Viljandissa käveltiin ja kaupunkia katseltiin. Tässä paikallinen maasika. Jonkun taiteilijan kädenjälkiä pitkin kylää.

Kaupunki vaikutti ihan kelpo paikalta vanhoine taloineen, linnanraunioineen ja rantoineen. Mukavaa oli huomata, että nuoriso käytti ahkerasti kaupungin tarjoamia liikuntapaikkoja. Turistikin innostui kävelemään rantaraittia pitkin ja hakeutui raunioille. Niin täytyy tehdä ja erityisesti silloin, kun on olemassa sateen uhka. Siellä kauimmaisessa pisteessä sitten alkoikin sataa, joten kosteahko olo iski. Sen emme antaneet tahtia haitata, koska piti nähdä silta. Tässä yksi talo.

Tottelevainen patsaskoirakin nähtiin.

Viljandista sitten torstaiaamuna suunnistimme kohti Valmieraa. Suorinta reittiä ei ollut tarkoituskaan, mennä, mutta oli sentään aikomus mennä sitä toiseksi suorinta reittiä sillä tavalla, kuin se on karttaan merkitty. Kun sitten valtatiellä on tien vieressä yllättäen umpitien merkki varustettuna lisäkilvellä "8 km", turisti ei sitä usko, koska eihän se voi meitä tarkoittaa. Kyllä se tarkoitti. Jos oltaisiin oltu ehituse töömees tai kohalise elatud tai jotain sinne päin, oltaisiin voitu ajaa jonnekin, mutta kun ei nyt oltu, niin käännyttiinpä sitten kiltisti takaisin ja uskottiin, että kiertotie on kiertotie. Aluksi se olikin ihn hyvä kiertotie, kuski tykkäsi ja kyytiläinenkin ensimmäiset 10 km. Se toinen peninkulma sai kyytiläisen hikoilemaan ja kskin ilakoimaan, että hammaskivet karisee ihan ilman eestä. Täytyy myöntää, että kyytiläistä hiukan hirvitti, mutta hengissä näköjään selvittiin.

Latvian raja ylitettiin taas jotenkin yllättäen. Ne hylätyt rajakopit surullisina sinä törröttivät. Sen kunniaksi heti rajan jälkeen bensa-asemalla kyytiläinen päätti pudottaa kypäränsä metrin korkeudesta laatoille. Grrr. Priskuja tuli. Täytynee tarkistaa vakuutuksen omavastuu. Onneksi maisema oli sentään silmää hivelevä.

Valmieran hoteli löytyi helposti, olivat sen rakentaneet siihen, mistä HD-mies kaupunkiin ajoi. Ja ihan hyvä majapaikka onkin, ainakin kaikki on toiminut tähän mennessä hyvin. Huone on iso, ilmastonti toimii (hyvä niin, ulkolämpötila hipoo kolmeakymmentä), kertasanomisella olivat hoitaneet tänään kuntoon niin toimimattoman nettiyhteyden kuin vetämättömän suihkukaivonkin.

Täällä sitä nyt ollaan huomiseen saakka, pari jalkapallopeliä on katsottu ja todettu, että hyvin JJK:n -97:t pelaavat. Oli Petroskoin vuotta vanhemmat äsken aika kovilla, vaikka viimein voittivatkin. Kaupunki itsessään ei kovin kummoinen ole, mutta on täällä komea joenpenkka, kuulemma Gauja-joen hienoin.

Lisää kuvia tulee, kunhan vaimo on löytänyt miehensä jälleen ja saanut sen takaisin hotellille. Tai oikeastaan kuvien saamiseksi tarvitaan lähinnä kamera, joka on HD-miehellä mukanaan. Muuta hällä ei oikeastaan olekaan, ei passia (hotellilla) eikä rahaa sen enempää, mitä vaimo antoi hälle reilu tunti sitten jalkapallopelin loputtua, ei pankkikorttia (hotellilla), ei puhelinta (lakkasi toimimasta jo Suomen puolella), mutta seuranaan hällä on tämä mies, joka eilen seisoskeli tuossa keskustan risetyksessä, kun siihen käveltiin.

Nyt lähden etsimään edellä mainittuja miekkosia. Palataan astialle kuvien ja jatkoselitysten myötä, jahka joudetaan.