Käytäiskö pienellä ajelulla?

No mikä ettei, saapa ainakin ajatukset hetkeksi irti kaikesta muusta. Siis ajelua levon kannalta tiedossa. HD-miehen kanssa pari silmäystä karttaan loimme ennen kotipihasta lähtöä, mutta eivät olleet menneet uusia teitä näille seuduille piirtelemään. Tankin kautta siis eteenpäin. Tarkoitus oli poiketa Kalliolahden laavua katsastamassa, koska Rantsin kunkku ja Rouva olivat sitä kehuneet, mutta  muistihäiriöinen HD-pariskunta ei muistanut muuta, kuin Armisvedentielle, eikä siitä sitten mitään löytänyt. Siispä Vanajamyllyntien kautta takaisin ysille. Uimaan jonain toisen kertana ja nyt lähitienoon kahvipaikalle jatkoa miettimään.

Kauniit maisemat jaksavat viehättää, mutta koska kotimaaturismissakin on näköjään hakeuduttava ehdoin tahdoin virvokkeita nauttimaan paikkaan, jossa on portaita, eikä HD-mies kantanut kameraansa portaiden yläpäätä kauemmaksi, on jälleen tyydyttävä kännykkäkamerointiin.

Paikka lienee helposti tunnistettavissa ainakin noiden kylttien perusteella.

Koska kahvikuppi nykyisin euroilla tässäkin paikassa lunastetaan, vaimo tässä järkeilee alla olevan kyltin tarkoittavan sitä, mitä kahvilanpitäjäkin on sen ajatellut tarkoittavan. Santsikuppi ei siis maksa erikseen eikä suinkaan tarkoitus ole turistille viestiä, että vuonna 1974 santsikuppi maksoi jotain markkaa ja maksaa sen saman edelleen.

HD-mies tuli jo yhdestä kupillisesta näin onnellisen näköiseksi, että sen turvin jatkoimme matkaa, koska meillä ei ollut omia eväitä.

Aivan, Tiinan tuvalla oltiin.

Suonenjoen suuntaan nokka, oli siinä haasteltu, että poiketaan ysiltä hiekalle ja ehkä Rautalammin kautta vaikkapa Konnevedelle. Taaskaan ei paikannimistä ollut tarkempaa muistijälkeä iskostunut pääkoppaan, joten Saahkarin risteyksen jälkeen seuraavalla levikkeellä HD-mies käänsi keulan tulosuuntaan, jotta mopon sai tähdättyä sinne, minne haluttiin. Vaimo ei tässä vaiheessa vielä oikein ymmärtänyt, mitä olisi hyvä haluta.

Oikein oli soma siinä HD-miehen takana ensimmäiset 6 km istuskella. Sitten sai vaimo ihan itse valita: "Kestääkö pylly eli Rautalampi oikealle vai Myhinpää vasemmalle?" "Ei mitään hätää, kaikki käy!" Tai jotain sellaista siinä tuli sanottua. HD-mies lähti kohti Myhinpäätä. Vaimo osaa jatkossa harkita sanojaan - on jossain määrin vivahde-eroja istua auton kyydissä tai ajaa itse sitä autoa kuin seurata HD-miestä lähietäisyydeltä tuota väylää pitkin. Voin todistaa - eipä muuten MITÄÄN muita ajatuksia pääkoppaan mahtunut ennen Säkinmäkeä kuin jonkinasteinen 'KÄÄK' varustettuna kokovartalojännityksellä. Anteeksi, nyt kyllä valehtelen: Kun saavutimme ikuisuuden jälkeen Myhinpään, vaimo huomasi rajoituksen putoavan kuuteenkymppiin ja hoki mielessään 'älä vain nosta vauhtia tuohon'. Jälkikäteen HD-mies kertoi, että 30-50 km tunnissa tuolla pätkällä pystyi tällä pyörällä ja tällä miehityksellä pitämään, ei siis ollut pelkoa kiihdyttämisestä.

Tämän reissun tuloksena täytyy mainita, että KOSKAAN, missään olosuhteissa ei Säkinmäelle saapuminen ole läikäyttänyt mieleen niin lämpimiä ajatuksia ja eikä Säkinmäentie ole tuntunut niin taivaallisen tasaiselta ja leveältä valtaväylältä.

Kotipihassa vaimo kampesi itsensä yltäpäältä hikisenä ja polvet loukkua lyöden mopon päältä tukevalle maalle, sopersi jotain ja kohtasi HD-miehen leveän hymyn. Siitä ei ole kuvaa, katsokaa tuota edellistä.

Tahdonpa taas hakea tätä samaa. Hulluus on kavala vaiva.