Kun sitten satoi, kaikki turistit kastuivat ja kaupungin kadut olivat kuulemma tulvineet.
Sade oli romauttanut myös hieman muuria keskustassa.
Aamupäivällä taas ryntättiin kamppeet kasaan ja pakattiin mopo. Tällä kertaa ei tavoitteena ollut sen pitempi siirtymä kuin vajaan 40 kilometrin päässä oleva Cesis, jota netti kehuu yhdeksi Latvian kauneimmista kaupungeista. Päätettiin katsella mahdolliset matkalle osuvat nähtävyydet. Alun toistakymmentä kilometriä ennen Cesistä on Liepa-niminen kylä, jossa poikettiin, koska jossain viitassa luki, että 'cave' kaiken latviankielisen jutun keskellä. Viittoja seurattiin ja löydettiin hautausmaa. Viitassa luki kyllä, että Masa Ellite eli se luola. Pappa parkkipaikalla puhui sujuvasti latviaa ja venäjää. Viittilöi kovin ja ohjasi turistin takaisin tielle. Turisti meni ja niinpä HD-mies kuskasi vaimoa jälleen latvialaisella hiekkatiellä joitakin kilometrejä. Vaimo pelkäsi varsinkin kovin hiekkaisessa ja pomppuisessa alamäessä. Sitten luovutettiin ja tultiin takaisin hautuumaalle, jossa pappa edelleen istui autossaan. Ihmetteli kovin paluutamme ja käski meidän seurata itseään. Siinä sitten jonossa kuljimme hautuumaalle, pappa selitti venäjäksi 'smatrii, smatrii, malenkij kommunism' ja sitten käski meidän jäädä seisomaan jonkun muistomerkin eteen (se oli varmaankin just se malenkij komunism) ja häipyi itse sen taakse.
Palasi takaisin toisen papan kanssa. Toinen pappa (tai ei ne kumpikaan nyt niin suuresti pappoja olleet) puhui englantia ja oli käynyt Helsingissä ja Oulussa. Tämän papan perässä sitten lähdettiin tarpomaan pellon läpi metsikköön, polkua alas jonnekin jorpakkoon.
Ei kuulemma turistit tätä luolaa käy katsomassa, hän oli itse siellä käynyt viitisen vuotta sitten. Sellainen suurempi luola oli kuulemma sillä suunnalla, mistä turisti oli tullut. Mutta kyllä tämäkin pienikin luola sieltä löytyi. Ja itikoitten sukukokous. Ja puro, jonka vesi legendan mukaan parantaa silmäsairauksia ja tekee muutenkin hyvää kaikin tavoin. Siinä sitten papan mallin mukaan pesimme naamaamme ja kyllä virkisti.
Pappa päästettiin sitten takaisin haudanhoitohommiinsa tai mitä ikinä olikaan ollut tekemässä, tultiin omaa tahtiamme takaisin. Itikat seurasivat. Siitä sitten sitä toista luolaa, Liepa elliteä, lähdettiin tavoittelemaan. Se löytyi ihan helpon matkan päästä. Vain kerran harhaan ajettiin, pomppuja ja lehmiä löydettiin. Mutta tämä luola olikin jo luolan kokoinen.
Tässäkin luolassa oli vettä, sitä on myös kuvassa. Se on aika kirkasta, kuten näkyy. Tai itse asiassa ei näy.
Nyt olemme Cesiksessä, kierreltiin paikallisessa keskiaikaislinnassa. Torniin antoivat kynttilälyhdyn mukaan, koska siellä on pimeät porraskäytävät. Tosin turisti huomasi vasta pilkkopimeässä ylös torniin rämmittyään, että jossain määrin kirkastuu, jos ottaa pimeissä paikoissa aurinkolasit pois. Alas tullessa ei sitten ollutkaan niin kovin pimeätä.
HD-mies löysi vankilan, kapusi alas, koska sellainen oli selvästikin mahdollista.
Sitten HD-mies kuvasi sieltä ylös vaimoa, joka kuvasi alas.
Kaupungin infon kynnysmatossa toivotettiin väki tervetulleeksi monella kielellä, myös suomeksi.
Taloja ja niiden osia Cesiksestä.
Tässä puistossa ei varmaan nuoriso ryyppää, koska sinne ei saa viedä mäyräkoiria.
Tämä ukkeli oli hiukkasen hikeentynyt - kolmenkympin helteissä seisoneeseen pronssipatsaaseen ei kannata mennä nojailemaan.
Illemmalla käveltiin puolen tunnin matkan laidemmalle, koska siellä piti olla ruokapaikka, jossa on elävää musiikkia lauantaisin. Matkalla urheilukentän laidalla oli hivenen jykevämpi tuomaritorni. Tai mikä lie tuulimyllynjämä.
Lyhtypylväässä oli kivoja sähköjuttuja ja jalkakäytävällä estejuoksurata. No, jalkakäytävästä oli tulossa ihan hieno, se vain oli paikoitellen kesken.
Perillä ei ollut juuri tänä lauantaina sitä elävää musaa, koska kaikki Latvian elossa olevat muusikot ilmeisesti soittivat tänään sen paikan vieressä, mistä lähdimme liikkeelle. Pizzan (vaimon pizzassa oli mm. pinaattia pähkinöitä) siinä sitten kuitenkin nautimme, kerjäävää kissaa katselimme ja vaimo säikäytti sen huitsin nevadaan parilla pontevalla aivastuksella.
Niitä eläviä muusikoita emme sitten menneet katselemaan, koska kyseisestä latvialaisen countryn ulkoilmakonsertista olisi joutunut maksamaan 5 latia eli 7,5 euroa/nuppi. Tulimme huoneeseen katsomaan jalkapalloa, jota Latvian televisio ei ainakaan tässä hotellissa halunnut sitten näyttää. Auringonlasku hotellin takapihalla näytti tältä:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti