Bartozyceen 12.7.

Gdanskista on parempi poistua aamulla, ei suinkaan yrittää sinne päin. Oli melko täynnä vastaantulevien kaista pitkälle Gdanskista etelään. Välteltiin keskustaa ja suunnattiin Malborkin kautta. Ajeltiin jotakuinkin toissakesäistä reittiä, joskin nyt siis toiseen suuntaan. Jossain vaiheessa oli isolla tiellä sattunut valitettavasti onnettomuus ja koko vilkas liikenne oli johdettu pikkutielle jonkun kylän läpi. Kummasti vain ne rekatkin mahtuvat sellaisia kärrypolkuja ajelemaan. Vaimoa hirvitti, kun piti lieruisella pellonreunapolulla mahduttaa itsensä siihen sakkiin. Malborkiin saavuttaessa kulkuväylä oli jo matkojen päästä varsin ruuhkaantunut, eikä vaimo oikein halua lähteä pujottelemaan siellä seassa, vaikka se tietty jonkilainen luontaisetu moposakille olisikin. Pari muuta suomalaista siitä ohi vilahti, me kiltisti jonotettiin muiden mukana. Viimein väljemmille vesille päästiin. Elblagissa tankattiin ja taas Tomtom tykkäsi meitä tankilla käynnin jälkeen pyöritellä oman päänsä mukaan. Joka tapauksessa kohti Dobre Miastoa. Siellä selvisi, että ko. kylässä oli ennenkin käyty, pizzat syöty ihan. Tällä kertaa paikallinen taverna ei suostunut meitä palvelemaan. Tiskillä asti käytiin, mutta lieneekö väärinkäsitys sitten tullut, kun ei kukaan tullutkaan tilausta hakemaan. Hyvä on, ei me oltais sitten syötykään. Poistuimme.

Matka suuntautui pohjoisempaan, kartalla näkyi ennestään tuntematon paikka nimeltä Bartozyce. Sinne johtavan tien varressa oli varmaan toistakymmentä kilometriä kaatuneita puita ja isoja aukkoja tiessä. Puiden juuret olivat repineet asfaltin mukanaan ja vesi vienyt oman osansa. Melkoinen myrsky oli ollut! Muutenkin tie oli paikoitellen ollut sen verran pomppuista, että vaimon silmälasit pomppivat päässä. Ja kaiken lisäksi joku älypää oli keksinyt laittaa kilometritolkulla mukulakivipäällystettä keskelle vilkasta valtatietä!! (Vaimo ymmärsi päivän päätteeksi valittaa asiasta ääneen ja ihan avautui naamakirjassakin aiheesta, joten seuraavaa päivää varten tuli ohjeet joustojen pidentämisestä. Toimenpide toteutettiinkin sitten jossain vaiheessa ja johan alkoi ajaminen olla mukavampaa!)

Bartozycessä oli - kuinkas muutenkaan - tietöitä! Navi näytti hotellin, mutta sen pihaan ei johtanut väylää ja jalkakäytävän reuna oli vaimolle aivan liian pelottavan korkea, jotta siitä olisi uskaltanut edes ajatella ajavansa. HD- mies luultavasti tässä vaiheessa manaili vaimoa ja vaimon 'en uskalla' -juttuja, mutta kiltisti asensi uuden hotellin hakuun. Seuraavan parkkialueen reunalla talon seinässä näkyi suurin kirjaimin "OTEL", joten mopot parkkiin ja etsintäretkelle.

Ravintola, eikä sekään kovin auki olevan näköinen.

Meinattiin jo luovuttaa, kunnes selän takana olikin ihan hotellin ovi.

Alakerrassa oli joku sekatavarakauppa, eikä respaa. Portaat näyttivät tavalliselta kerrostalon portaikolta. Lappu ohjasi menemään jonnekin tai soittamaan, jos ei siellä jossain ole jotain.

Mikäs siinä...menimme ylöpäin, eikä mihinkään soitettu...noh, huoneita...missä respa...? HD-mies kurkisti avoinna olevasta ovesta kysyvänä ja ulos tuli Peter Kingdomin oloinen, joskaan itse asiassa lainkaan saman näköinen mies, joka taputteli rintaansa leveästi hymyillen ja selitti olevansa respa. Yhteistä kieltä ei löytynyt, mutta huone löytyi. Hieno kuin mikä, 150 PLN.

Huoneen ikkunasta olikin varsin mielenkiintoisia näkymiä.

Aamiainenkin löytyisi, siitä suljetun näköisestä ravintolasta, kellonaika sovittiin elekielellä. Setä haki seinältä kellon ja rupesi osoittelemaan. Kahdeksaksi sitten aamuruuan tilasimme. Parkkipaikka hieman huoletti, melko lähellä Kaliningradin rajaa oltiin ja yleinen iso parkki. Paikallisjuoppoja siinä vieressä penkillä jo päiväaikaan valmiiksi. Setä vakuutti, että hän vahtii, ikkunasta siitä näkee. Lähdettiin sitten tavaroita hakemaan ja eikös setä pian riennä perässä. Siirsi oman autonsa, jotta turistit saivat pyöränsä lähemmäksi hotellia, siihen näkösälle.

Ravintola, joka näyttää olevan kiinni, ei ole välttämättä kiinni. Sieltä sai makkaraa, salaatteja, hyvää puolalaista piirakkaa ja venäläisiä pelmenejä.Valitettavasti niistä ei ole kuvaa (= syy mennä käymään tuossa kylässä uudestaan?) Paikka itsessään oli ihan viihtyisä. Eikä kallis: Kaikki edellä mainittu ja kaksi olutta yhteensä 12 euroa.

Kylällä ei varsinaisesti ollut turistille kovin paljon näytettävää.

Pari muutakin hotellia kylässä näytti olevan. Hotelli Bartiksessa (sekin ilmeisesti jonkilainen kylpylä, mitä se sitten tarkoittikaan) poikettiin yhdellä. Vaimo kokeili Sopotissa oppimaansa ja lausui Romanian entisen diktaattorin nimen kiinalaisittan vingahtaen. Tarjoilijatyttö tuijotti hetken tyrmistyneenä, kunnes suli leveään hymyyn ja ojensi puolalaisen venhäoluen. Tavoite saavutettu. Turisti saatoi lähteä hyvillä mielin nukkumaan

Näkyivät ne pyörät sitten onneksi myös oman huoneen ikkunaan. Yöllä sen verran usein jonkun auton hälytin huusi, että vaimon piti poukkoilla kuikkimassa, josko rosmot kohta mopojakin lähestyvät. Eivät lähestyneet. Korvatulpat korviin loppuyöksi.

Aamupala oli ihan kelvollinen, vaikka ei buffet-mallinen ollutkaan. Poislähtiessä respan setä kätteli ja kantoi vaimon kapsäkin portaat alas. Siitä syystä laitan tänne myös tämän kuvan, koska tuo mainoksessa näkyvä hotelli on kuulemma myös tämän Hienon Miehen. Oikeasti - varsin mukava puolalainen henkilö. Hänkin.