Sadetta ei juurikaan ollut, mutta tuulta senkin edestä. Oli oikeasti välillä hankala saada mopoa pysymään heittelehtimättä. Matka meni muuten tylsää tietä edeten. Paiden pohjoispuolella pysähdyttiin kahvilla paikassa nimeltä Anna Kauplus ÖU, HD-mies ihan aleksanterileivoksella itsensä palkitsi. Vaimo lueskeli paikan vieraskirjaa ja huomasi, että sangen moni oli kehunut tuon paikan hampurilaisia. Täytynee seuraavalla kerralla maistaa niitä.
Kovasti uutta väylää rakensivat Tallinnan päässä. Kyllähän noilla liikennevirroilla on tarvetta leveämmälle tielle. Hotellin osoite oli naville annettu ja tarkoitus oli, että kivasti siitä Tallinnan eteläpuolitse hotellille luikahdettaisiin. Vaan Tomppapa kierona oli päättänyt ottaa päätehtäväkseen jotain ihan muuta. Onko sen nyt ihan pakko tarttua kaikkeen, mitä välillä sillä vilkaisee? Jotta kokoelma olisi täydellinen, myös Tallinnan keskustan tietyöt kuuluivat sen mielestä ohjelmaan - johdatti meidät satamaan. Aiemminkin olisi tietysti voinut pysähtyä kojetta säätämään, mutta oli melko täysiä kaistat ja tienvieret, joten pysähtyminen ei juuri kiinnostanut. HD-mies antoi Tompalle uusia vihjeitä parkissa sataman lähellä ja jopas alkoivat maisemat näyttää tutuilta. Olisihan tuonne ilmankin osannut, mutta kun on vekotin, sitä on käytettävä.
Sen verran turistit olivat reissusta väsyneitä, että ei ollut mitään hinkua lähteä enää illalla keskustaan. Olihan tuolla nyt tullut ajeltua. Pari korttelia käveltiin, lähistöllä olevaa korkeaa tornia käytiin aidan takaa katsomassa, mutta ei siitä kuvaa tohdittu ottaa. Armeijan autoja näytti olevan parkissa siinä tontilla. Ties vaikka olisi onnistuttu syyllistymään jonkin sortin valtionsalaisuuksien paljastamiseen, jos tornista ja sen katolla kasvavista puskista olisi kuva otettu. Olisi laivaanpääsy ehkä vaarantunut.
Hotellilla oli melko paljon nuorta sakkia, Tallinnassa pelattiin 16-vuotiaiden tyttöjen Euroopan koripalloturnauksen yksi lohko ja joukkueet majoittuvat Dzingelissä. Aamiaiselle meneminen oli hyvä ajoittaa ennen suurinta ruuhkaa. Sikäli suunnitelma onnistui, että joukkueet eivät siinä vaiheessa vielä puurolle tulleet, mutta kaikki muut hotellin asukkaat (= bussilastillinen turisteja ja kaikki majoittuneet työmiehet) olivat myös keksineet vältellä nuorisoa. Ajoissa turisti joka tapauksessa laivajonoon pääsi lähtemään.
Laivalle tuli mielenkiintoisia ajokkeja. Olivat tulossa Suomeen ihan porukalla. Ylekin tuosta näytti uutisoivan, kuten muutkin.
Harmillisen epätarkkoja tuli sekä HD-miehen että vaimon räpsäisyistä hämärällä autokannella.
Laivasta lähtiessä vaimo meinasi hätääntyä. HD-miehellä oli jo mopo käynnissä ja väki vierestä rupesi ajamaan ulos. Vaimo siinä huutamaan apua: "Ei lähde käyntiin!!!" Tuli HD-mies pelastamaan ja tutkimaan tilannetta ja kas, samalla huomasi vaimokin sitten, että hups, oli kypärä painanut ohjaustangossa roikkuessaan stopille nappulan. Ei sillä tavalla saa startattua. Näemmä. Siitä sitten HD-mies sukkelasti ajeli ulos, vaimo hiukan varovammin. Tuollaisia rollsroyceja lähietäisyydellä...sinne jonon väliin kuitenkin pääsi ja luultavasti tuli jonkun kameraryhmän kuviinkin molemmat mopot ikuistetua. Sataman portilla oli kamera jos toinenkin ja ihan poliisisaattue autoja odottamassa.
Vielä annettiin Tompalle mahdollisuus: Voisi luotsata meidät kivasti ulos Helsingistä. Joopa. Tahtoi johdattaa jonnekin, mistä ei nyt saanutkaan ajaa ja niin jouduttiin jälleen keskelle tietöitä seisomaan. Jonot eivät toviin liikkuneet minnekään, joten turisti teki omat ratkaisunsa. U-käännös ja toista tietä. Kotiin osaisi ilman naviakin. Tuuliharjassa poikettiin evästämässä, jotta ei ihan kamala nälkä perillä olisi.
Niin tuli tämäkin reissu sitten tehtyä. Jos jotain oleellista vielä mieleen putkahtaa, asiaan voinee palata.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti