Vaiherikas päivä (10.7.)

Sitten viimein ulos Szczecinistä. Ensin moottoritietä (lue: tietyömaata). Päätettiin mukavuussyitä poistua valtaväyliltä, minkä seurauksena melkomoista kylätietä pitkin sitten jonkin matkaa puksuteltiin. Eteenpäin...viimein löytyi myös niitä kaivattuja mukavia puolateitä ja alkoi HD-miehellekin ajo kunnolla maistua. Kunnes kartalla oli Koszalin. Ja liikenneympyrä. Ja öljyä.

Ei onneksi suurempia vaurioita, mikä sinänsä oli kaikin tavoin onni. Ne omavastuutkin ulkomailla ovat suurempia kuin kotona - tuolla Puolassa peräti nelinkertaisia Pohjoismaihin verrattuna. HD-mies iloitsi, että perässä tuli varovainen ja vasemmalle kääntymistä pelkäävä vaimo, eikä puolalainen rekkakuski. Ja matka jatkui.

Saavuimme viimein Słupskiin. Tomtom riemuitsi jälleen hotellin löytämisestä. Ihan tuossa sadan metrin päässä. Turistit katsoivat kuitenkin parhaimmaksi jalkautua ja lähteä katsomaan, misä se sata metriä tulisi täyteen. Löytyi sieltä hotelli. Tosin eri niminen, kuin HD-mies oli Tomtomilta saanut tietää. Hotelli kuitenkin. Ja vartioitu piha. Sinne ajettiin ja huone otettiin. Respan tyttö antoi pyytämättä kartan ja kertoi mitä kannattaa käydä katsomassa. Pikakierros kylällä näytti ne tärkeimmät. Tässä pari kuvaa.
Ruokapaikassa oli jyhkeät kalusteet.

Siis täällä. suosittelen paikkaa. Olisi jo ollut sulkemassa, mutta kun turistilla oli nälkä.

Noitatorni. Kuulemma säilöneet noidiksi epäiltyjä siellä.

Tällaisiakin siellä oli.

Hotellin nimi on kadonnut kokonaan. Sen verran varmaankin nuo päivän tapahtumatkin mieltä sekoittivat.

Lisäys 29.7. Kuitista löytyi hotellin nimikin: Hotel Piast Oheinen Booking.comin linkki oli ainoa, minkä vaimo löysi. Hivenen ehkä kuvat antavat prameamman vaikutelman, kuin mitä todellisuus oli.