Pohjoista Saksaa pätkä (7.7.)

Matka jatkui jälleen aamulla. Vaimo sai kunniatehtävän ajattaa turistit mopoineen ulos kaupungista, jotta Tomtom ei pääsisi jälleen sotkemaan kuvioita. Vaimo sitten ttehtävää toimittaessaan  päätti ajattaa harhaan heti ensimmäisestä mahdollisesta paikasta. Ei ollut tallentunut mieleen, että juuri samaisessa harhassa oli käyty edellisiltana kääntymässä, kun oli parkkipaikkaa etsitty. Joka tapauksessa matkaan viimein päästiin.

Jossain vaiheessa päästiin isoilta teiltä pienemmille ja jonkun sillan jälkeen poikettiin jopa syömässä. Tai olisi poikettu, mutta tarjoilija ei ollut kovin kiinnostunut kohtuullisessa ajassa mitenkään reagoimaan. Päätimme siirtyä kahville parkkipaikan toiselle puolelle maksullisen uimarannan kahvilaan. Vaimon pää ei tuota selkeitä muistijälkiä tapahtumien järjestyksestä, mutta koska tässä vaiheessa kuvien seassa näyttää olevan tällaisia, jotka siis eivät ole tuosta edellä mainitusta uimapaikkakahvilasta, vaan toisaalta, vaimo lykkää ne tähän. Tuolla järvellä harrastivat veneilyä paljon, vaikka purtiloita ei nyt kuviin eksynytkään.

Saattaa olla, että juuri tämä olikin siinä sillan kupeessa. Mene ja tiedä. Paikka löytyy ajamalla tietä numero 104 kohti Neubrandenburgia, joka oli seuraava kohde. Tai siis varsinaisesti ei ollut erityisesti mitenkään kohteena, mutta sinne sitten menimme. Matkalla Güstrowin kaupungillakin oli mahdollisuus saada meidät yövieraikseen, mutta kaupungin info ei osannut kertoa kuin yhdestä hotellista ja silläkään ei ollut tarjota turistin mieltä miellyttävää hinta-laatu -suhdetta. Muutama askel kylällä kuitenkin otettiin. Häitäkin meille näyttivät, mutta ei kehdattu kuvia ottaa. Taisivat olla ihan tuplasellaiset ja poliisisaattueen kera lähtivät heppoineen sitten virallistamispaikasta eteenpäin.

Tässä paikallimökissä jopa käytiin sisällä, vaikka ei loppujen lopuksi olisi kannattannut. Onhan noita nähty.

Remontissa sitä paitsi, kuten kaikki turistinähtävyydet.

Alkoi jälleen siinä vaiheessa ajaminen väsyttää ja kun hotelli löytyi, sitä hyödynnettiin. Hotel Jankhe. Respan tyttö oli kovin, kovin pahoillaan ja nolona, kun ei osannut englantia, mutta asiat saatiin kuitenkin hoidettua. Paikan hissi ei valitettavasti toiminut, mikä sinänsä oli ikävää, koska kamppeiden kantaminen kolmanteen kerrokseen ei ole kovin kivaa. Kylällä ei ollut mitään, ei kerrassaan mitään. Paitsi tietysti tietöitä ja remontteja. Muuten melko lailla itämainen tunnelma, jos ymmärrätte.

Oli siellä tosin torni. Sinne ei päässyt.

Ruokapaikkaa etsittiin hartauderlla ja ainoa auki oleva löytyi sitten oman hotellin lähinaapurista. Siellä sai ruokaa.