Ilmeisestikin kilometrejä alkoi olla tarpeeksi ja mopon kestävyys hiukan huoletti, joten alkuperäisistä aikomuksista poiketen ei nyt sitten suunnattukaan Vilnaan, vaan päätettiin lähteä suorilla kohti Latviaa. Tavallaan tuo Alytusin poikkeama oli siis turha, mutta eipä tuollakaan ollut ennen käyty. Joka tapauksessa isolle tielle, suuntana Sigulda. Liettuan rahat saatiin melko tarkkaan käytettyä ruokapaikkaan. Jonkin sortin eläinpuisto oli vieressä turistihoukuttimena, mutta muuta havaintoa paikan koordinaateista ei vaimolla ole. Aivan varma ei ole sekään, mahtoiko tuo olla Liettuassa, mutta päätellen siitä, että jotkut rahat siellä käytettiin, eivätkä ne olleet zloteja (ne vaihdettiin), eivätkä lateja (niiden käyttö selviää myöhemmin), niiden täytyi olla litejä.
Matkalta ei nyt kerrottavaa ole. Sigulda ei ollut mikään ehdoton määränpää ja jotain navin ilmoittamia paikkoja väliltäkin katseltiin. Ei kiitos. Suunnattiin siis suosiolla vanhaan tuttuun Hotelli Siguldaan. Hyvää ei tiennyt se, että meitä ennen pihalle saapunut venäläispariskunta tuli ulos jo ennen kuin me oli ehditty kunnolla kypärää riisua. Hotelli on kuulemma aivan täynnä. Kuulemma jo kolmas, mihin yrittivät. Vaimo kuitenkin ajatteli kokeilla...please...ei tehonnut. Sai kuitenkin kouraansa Siguldan majoituksia esittelvän vihkosen. HD-mies muisti läheltä toisen majan, poikettiin sitten sielläkin kysymässä. Ehei, ei tilaa! Siinä vaiheessa HD-miehen navi kertoi Best Westernin puhelinnumeron ja vaimo soittamaan. Jo vain, tilaa on, mutta ei, ei olla Best Western. Ollaan Viesnica Aparjods. Osoite oli joka tapauksessa se, minkä navikin tunsi, joten sinne mentiin. Vaimo vannotti tyttöä pitämään huoneen turistille varattuna. Hiukkasen keskustan ulkopuolellahan tuo oli, mutta onhan tuo Siguldakin jo nähty. Ruokaa ja unta turisti kaipasi enimmäkseen. Ei enää mitään nähtävyyksiä.
Hotellilla oli parhaillaan jonkun häät. Hääpari oli vast'ikään pihalle saapunut, joku soitteli siinä saksofonia heille ja kameramies kuvasi. On parilla varmasti kivaa häävideotaan katsella, kun herkän hetken aikana taustalle ilmestyy kaksi reissussa rähjääntynyttä mopoturistia, ja saksofonin ääni peittyy harrikan pörinään. Turisti meni kuitenkin ja marssi respaan. Sai majan, siirsi pyöränsä rauhallisemmalle parkkipaikalle ja aikoi käydä itsensä ruokkimassa. Pöytä löytyi, ruokalistat saatiin ja siihen palvelu sitten tyssäsikin. Puolen tunnin päästä vaimo änkesi tiskille, jos edes juotavaa saisi. Ei ehtinyt mitään vielä sanoakaan, kun kaksi tarjoilijaa yhteen ääneen alkoi suunnilleen kiljua, että ei mitään mahdollisuutta, ainakin kaksi tuntia menee. Ei sitten viitsinyt listoja tuodessaan varoittaa, että se hääseurue siellä syö ensin ja muita ei palvella. Poistuimme kylälle. Lähin hotelli oli myöskin hääväellä kansoitettu, mutta löytyi sitten ihan normaalikin paikka ja maha täyttyi.
Voi olla, että ruoka tuossa 'omasa paikassa' olisi ollut ihan hyvääkin, ainakin ne annokset, mitä ennen hääseurueen saapumista tilanneilla edessään oli, näyttivät ihan herkullisilta. Aamiainen sen sijaan oli kehno, joten ei uudestaan ole tarvetta heillä majoittua.
Siguldasta ei ole muita kuvia kuin tämä. Puolustaa pimeydestään huolimatta (vaimohan ei näitä 'kuviaan' säätele) paikkaansa sillä, että tässä vielä toiveikkaana oman hotellin terassilla odotellaan tarjoilijaa saapuvaksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti